Anoppi haluaa että menemme mökille juhannuksena..

... meidän perhe tekee päätökset onneksi ihan itse. Eli ei tulisi mieleenkään mennä kenenkään sukulaisen nurkkiin juhannukseksi.

Ikään kuin anopin "haluaminen" olisi jotain ehdotonta, jota vastaan ei voi pullikoida tai josta ei voi neuvotella.



Itse muotoilisin, että anoppi toivoo/on kutsunut. Jos ei kutsu kiinnosta, ette mene. Vai onko perimmäinen ongelma se, että MIEHESI haluaisi mökille, mutta sinä et?



Puhutaan sitten asioista oikeilla nimillä: miehelläsi ja sinulla on eri toiveet juhannuksenvieton suhteen.

Mieskään ei halua!

17?



Jos olette täysi-ikäisiä, voitte kyllä ihan itse päättää missä vietätte juhannuksen ;)

Mieskään ei halua!

mitä ihmeen ongelmaa teillä on! Sen kun kieltäydytte kutsusta tiukasti, mutta ystävällisesti. Panet vaikka miehesi kieltäytymään, niin ei mene sinun piikkiisi. Kyllä jokaisella on oikeus itse päättää, miten juhlapyhänsä viettää.

-3-

Minunkin anoppi haluaa mökilleen meidät, haluaa nähdä meidät joka viikonloppu, haluaa lapsia yökylään. Minua ei häiritse että hän haluaa, senkun haluaa. Minä en halua hänen edellämainittuja toiveitaan toteuttaa, enkä toteuta. Se on ihan yksinkertaista.

Minusta olisi esim. tosi kiva jos jo kotoa muuttanut esikoisemme viettäisi juhlapyhiä kanssamme. Tietenkin myös kerron sen hänelle. Ei se tarkoita, että hänellä olisi minkäänlaista velvollisuutta tulla. Täytyypä tarkistaa, ettei hän koe tätä kuten ap.



Ylipäätään on tärkeää ymmärtää, että toisten halut ovat heidän omia halujaan. Toisaalta minulla on ihan sama oikeus haluihin kuin heilläkin eikä heillä ole oikeutta kieltää minulta haluamista.

Minunkin anoppi haluaa mökilleen meidät, haluaa nähdä meidät joka viikonloppu, haluaa lapsia yökylään. Minua ei häiritse että hän haluaa, senkun haluaa. Minä en halua hänen edellämainittuja toiveitaan toteuttaa, enkä toteuta. Se on ihan yksinkertaista.

Ap taitaa olla aika kiltti ja kenties aika nuori? Kaikkia ei voi miellyttää. Ja vaikka anoppiin olisi tiiviitkin välit, irrottautua voi välillä ja se tekee anopillekin ihan hyvää tajuta, että pojalla on jo oma perhe ja oma elämä.

JOS teille tekee tiukkaa kieltäytyä, keksikää valkoinen valhe. Sinä tai mies on mahataudissa/flunssassa. Saitte kutsun jonkun kaverin synttäreille. Tai jotain muuta vastaavaa. Tietysti parempi olisi, että kertoisitte totuuden eli että haluatte muuten vaan tehdä jotain muuta kuin mökkeillä anopin ja apen kanssa. Mutta mieti itse, kestääkö anoppi totuuden - minä uskon, ettei tuosta loukkaantuisi.

-3-

ja mies haluaa mennä "ettei äiti vaan pahoita mieltään". Ja todellakin, olemme täysi-ikäisiä, yli 30-v.

Miehen perheessä anoppi on vaan vuosikymmenten ajan omaksunut marttyyrin roolin, ja muu perhe vuosi toisensa jälkeen tukee häntä siellä jalustalla. Ja minä ilkeä miniä tökin häntä sieltä alas...

Eiköhän taas käy niin, että anoppi ährää ja sährää jotain ruokaa vielä 2 h siitä kun lasten ruoka-aika on mennyt, "unohtaa" mun tuomat ruoat kellariin, loukkaantuu, kun annan nälkäisille lapsille välipalaa, ja sitten koko miehen perhe säestää "voi äiti kun sinä olet taas nähnyt niin paljon vaivaa jne". Anoppi ei itse muista syödä mitään, laukkaa edestakaisin, ja menee lopulta päiväunille. "Äitiä ei nyt sitten saa häiritä, kun se on taas nähnyt niin paljon vaivaa."

HUOAAH!



Ehdottomasti en haluaisi mennä sinne!! Mutta antakaapa rakkaat av:läiset vinkkejä, miten päästä tästä juhannuksenviettotavasta eroon! Ja sama kysymys sitten kaikkien muidenkin juhlapyhien suhteen... Mitään täysimittaista sotaa en haluaisi aloittaa, ihan miehenkin takia.

HUOAAH! Ehdottomasti en haluaisi mennä sinne!! Mutta antakaapa rakkaat av:läiset vinkkejä, miten päästä tästä juhannuksenviettotavasta eroon! Ja sama kysymys sitten kaikkien muidenkin juhlapyhien suhteen... Mitään täysimittaista sotaa en haluaisi aloittaa, ihan miehenkin takia.

kumpi oikeastaan rasittaa enemmän sinun ja anoppisi välejä: se, että kerta toisensa jälkeen menet hammasta purren ja vastentahtoisesti mökille (ja varmasti huomaamattasi myös ilmaiset anopille sen, että sinua vituttaa) vai se, että kerrankin asiallisesti sanoisit, että haluat viettää juhannuksen oman perheen kesken.

Minusta on vähän hoopoa mennä mukaan tuollaiseen teeskentelyyn. Pahimmillaan siitä seuraa se, että joku kerta teille oikeasti puhkeaa se 3. maailmansota siellä mökillä jostain irrationaalisesta pikkuasiasta, kun mittasi kunnolla vuotaa yli!

-3-

... tuota juuri minäkin pelkään. Ja ainakin mies kyllä huomaa sen mun vitutuksen, lapset myös. Tänä vuonna juhannukselle ei ole enää mitään tehtävissä, ei auta kuin kärvistellä vaan ja yrittää käyttäytyä kohteliaasti.

Mutta jospa jo jouluna onnistuisi...

T: 11

Ehdottomasti en haluaisi mennä sinne!! Mutta antakaapa rakkaat av:läiset vinkkejä, miten päästä tästä juhannuksenviettotavasta eroon! Ja sama kysymys sitten kaikkien muidenkin juhlapyhien suhteen... Mitään täysimittaista sotaa en haluaisi aloittaa, ihan miehenkin takia.

Minusta kummankaan vanhemmilla ei ole mitään oikeutta/velvollisuutta olla kestitsemässä joka ikinen juhannus, joulu tai pääsiäinen kaikkia lapsiaan. Vanhempien olisi ymmärrettävä, ettei lapsilla ole mikään velvollisuus olla AINA samassa paikassa samana juhlapyhänä.

Meillä on alusta asti tehty selväksi vanhemmille molemmin puolin, että toisinaan tulemme juhannukseksi/jouluksi/pääsiäiseksi heille juhlan viettoon, toisinaan emme. Joulut vuorottelemme omassa kotona ja mieheni vanhemmilla, oma-koti-jouluina omat vanhempani käyvät meillä, kun asuvat lähempänä. Juhannuksina emme ole enää vuosiin käyneet missään, olemme kotona. Meille saa tulla, kuka haluaa.

Onnekseni olin monta vuotta vuorotöissä, joten koskaan ei ollut itsestään selvyys, että matkaisimme "maailman ääriin" jonkun juhlapyhän takia, vaan minulla oli usein töitä.

Minä varmaankin ehdottaisin ihan kylmästi vuorojuhannuksia, joka toinen juhannus anopilla/mökillä, joka toinen kotona/jossain muualal. Ja sitten nähtäis vaikka joskus muulloin niitä appivanhempia.

Jos olemme menossa kauempana asuville jouluksi/pääsiäiseksi, varmistamme aina ajoissa, että se sopii, etteivät ole suunnitelleet muuta. Olemme sanoneet, että ei tarvitse meidän takia vaihtaa suunnitelmia, me tulemme joku toinen viikonloppu käymään. Pidämme huolen, ettei kauempana olevat isovanhemat jää ilman lastenlastensa seuraa.

Olemme yli kolmenkymmenen, mutta näin olemme juhlamme viettäneet aikojen alusta. Joskus opiskeluaikaan asuimme niiiin kaukana kummankin kotoa, että silloin välimatka selitti hyvin, miksemme esim. juhannukseksi viitsineet minnekään lähteä.

Mitä tulee anoppiin jalustalla... Minä en varmaankaan edes veisi sinne yhtään mitään omia ruokia, jos ne kokemuksesta unohtuvat kellariin. Onneksi lapset kasvavat, eikä ruoka-ajat enää ole niin tarkkoja. Lapsetkin minä lähettäisin pyytämään mummolta ruokaa, jos kovin överiksi menisi ruoka-ajat.

... tuota juuri minäkin pelkään. Ja ainakin mies kyllä huomaa sen mun vitutuksen, lapset myös. Tänä vuonna juhannukselle ei ole enää mitään tehtävissä, ei auta kuin kärvistellä vaan ja yrittää käyttäytyä kohteliaasti. Mutta jospa jo jouluna onnistuisi... T: 11

eivät ole jussina ihan katastrofaaliset eli että joutuisitte sateen takia kykkimään tiivisti tuvassa koko sakki... auttaa kummasti, jos välillä voi lähteä lasten kanssa metsäretkelle tai soutelemaan!

-3-

Ihanko on totta, että suurin osa anopeita on kauheita ja te miniät niitä fiksuja ja mukavia ihmisiä? Vähän tuntuu siltä, että taitaa joissakin tapauksissa mennä toisin päin. Kyllä mä voisin anopin kanssa Juhannuksen viettää, en keksi mitään syytä miksi en voisi, ihan mukavaa seuraa se anoppi on ja jaksaa touhuta lastenkin kanssa.

niin ei tarvitse sitten anoppilassa pelätä omaa räjähtämistä:

Juuri niin; mä olen se kauheus ja anoppi fiksu ja mukava -siis kaikkien muiden mielestä ja anopin todistuksen mukaan.

Anoppilassa on oltu jo toistakymmentä vuotta yhtä lukuunottamatta kaikki juhannukset. Ja tänä vuonna kävi niin, että anoppi taas oletti että me tullaan, varasi meille tilaa, ja kieltäytyi muutamasta muusta vieraasta. Emme siis olleet ehtineet/tajunneet ajoissa sanoa, ettemme tule.



Tilanne on kärjistynyt meidän lasten synnyttyä, miehen sisaruksilla ei lapsia ole.

Eniten mua ehkä just nyppii tuo lasten kanssa touhuaminen: anoppi hössöttää lasten kanssa ihan kamalasti, sillä seurauksella, että väsyttää itsensä. Siksi yritän tätä rajoittaa, hoidan ehdottomasti itse kaikki vaipan vaihdot, saunotukset, nukuttamiset yms. Ja kun näin teen, olen se ilkeä miniä joka estää olemasta lastenlasten kanssa. Jos annan anopin hössöttää, kukaan ei saa ruokaa (kun keittiöön ei kuitenkaan kukaan muu kuin anoppi saa mennä!), ja minä olen taas se kauhea miniä, joka hoidattaa lapsensä väsyneellä äitiparalla (miehen siskon mielipide). Eli suo siellä, vetelä täällä!



Kiitos hyvistä vinkeistä! Ehkäpä näytän tätä ketjua illalla miehelle.

t. 11

Ihanko on totta, että suurin osa anopeita on kauheita ja te miniät niitä fiksuja ja mukavia ihmisiä? Vähän tuntuu siltä, että taitaa joissakin tapauksissa mennä toisin päin. Kyllä mä voisin anopin kanssa Juhannuksen viettää, en keksi mitään syytä miksi en voisi, ihan mukavaa seuraa se anoppi on ja jaksaa touhuta lastenkin kanssa.

ihmissuhteissa on yleensä kyse kahdesta samanarvoisesta ihmisestä..

Mutta anopeissa on sen vinkeä puoli, että he ovat ikään kuin hierarkiassa ylempänä. He ovat iäkkäämpiä ja miehen äitejä... ja vieläpä ap:n tapauksessa emäntiä eli miniä on siellä vieraana.

Ja SE eli arvoasemien erilaisuus lisää jännitettä. Miniän odotetaan olevan kiltti, anoppi saattaa katsoa, että HÄNELLÄ puolestaan on oikeus sanella koko porukalle säännöt ja jopa arvostella miniänsä tyyliä tehdä asioita.

Sinänsä olet oikeassa, aina siinä kannattaa miettiä omaa rooliaan ja sitäkin, miten omalla toiminnallaan vaikuttaa yhteispeliin.

-3-