Ottaisitte ex-miehenne/ miehen kenen kans ette ole yhdessä mukaan synnytykseenne?
Ottaisitko ex miestäsi mukaan synnytykseen jos ette olisi yhdessä/ miehen kenen kanssa lapsi yhden illan jutusta ym ? Itse en todellakaan ottaisi. Ei tulisi kuuloonkaan.
Kommentit (18)
Erosimme ennen kuin lapsi syntyi, en. Miehellä oli jo uusi. En halunnut ex miestäni katselemaan itseäni värkki paljaana. Sitten pääsi katsomaan lasta kun osastolle tuli (Koronan takia ei pääse!)
Minun ex intti et hänellä on oikeus tulla synnytykseen ja en sitä häneltä voi pois viedä. En tiedä miten kuvailisin millainen riita tästä saatiin aikaiseksi kun itse halusin oman tukihenkilön ja pääni pidin. Synnytys on naisen oma ja tarvitsin itseäni varten henkilön jonka avulla selviydyin synnytyksestä. En myöskään halunnut exääni katselemaan itseäni kun emme yhdessä olleet, minua se haittasi NÄIN paljon- ex sitä ei ilmeisesti ymmärtänyt. Kuulemma itsekäs olin.👍🏾
Vierailija kirjoitti:
Minun ex intti et hänellä on oikeus tulla synnytykseen ja en sitä häneltä voi pois viedä. En tiedä miten kuvailisin millainen riita tästä saatiin aikaiseksi kun itse halusin oman tukihenkilön ja pääni pidin. Synnytys on naisen oma ja tarvitsin itseäni varten henkilön jonka avulla selviydyin synnytyksestä. En myöskään halunnut exääni katselemaan itseäni kun emme yhdessä olleet, minua se haittasi NÄIN paljon- ex sitä ei ilmeisesti ymmärtänyt. Kuulemma itsekäs olin.👍🏾
Huh huh😨
Voisin ottaa, jos taustalla olisi pitkä liitto ja aiempia yhteisiä lapsia, joiden synnytyksessä mies olisi myös ollut mukana. Ja tietysti jos välit olisi kunnossa. Muuten en, jos aiempia yhteisiä synnytyksiä ei olisi, tai jos välit olisivat vaivaannuttavat.
Riippuu ihan siitä minkälaiset välit olisi häneen.
En ota kusipää exääni synnytykseen, en enää kaiken sen ilkeilyn jälkeen. Luulee että olemalla ilkeä saa tahtonsa läpi asioissa. Voisin ottaa jos olisi ollut asiallinen ja kiinnostunut lapsestaan.
Mun ystävällä oli ex-mies mukanaan synnytyksessä.
En. Jos joskus vielä vahinko kävisi, synnyttäisin yksin. Siis kätilön ja mahdollisen muun hlökunnan kanssa. Siellä mitään seuralaista tarvita, se mikään yleisölaji ole. Ei kukaan ollut polvileikkauksessakaan mukana.
Vierailija kirjoitti:
En. Jos joskus vielä vahinko kävisi, synnyttäisin yksin. Siis kätilön ja mahdollisen muun hlökunnan kanssa. Siellä mitään seuralaista tarvita, se mikään yleisölaji ole. Ei kukaan ollut polvileikkauksessakaan mukana.
Ei synnytys ole leikkaus tai lääketieteellinen toimenpide.
Ottaisin, jos kokisin, että hänestä on tukea.
En ottaisi, mikäli miettisin, että hän lisäisi stressin määrää.
Minusta tähän ei voi sanoa oikeaa eikä väärää. Riippuu niin tilanteesta ja ihmisten ja suhteen laadusta.
En ottaisi. Jätin hänet nimenomaan siksi, että hän on väkivaltainen ja arvaamaton.
En taida ottaa synnytykseeni mukaan ketään. Minulla ei ole ketään kaveria, joka olisi saanut lapsen. En omaa äitiäni haluaisi myöskään sinne hössöttämään. Ei löydy ihmistä, josta olisi synnytyksessä enemmän tukea kuin vaivaa. Hyviä ystäviä toki löytyy. Mutta synnytys voi olla heille sen verran vieras asia, etteivät osaisi olla siellä tukena.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Jätin hänet nimenomaan siksi, että hän on väkivaltainen ja arvaamaton.
En taida ottaa synnytykseeni mukaan ketään. Minulla ei ole ketään kaveria, joka olisi saanut lapsen. En omaa äitiäni haluaisi myöskään sinne hössöttämään. Ei löydy ihmistä, josta olisi synnytyksessä enemmän tukea kuin vaivaa. Hyviä ystäviä toki löytyy. Mutta synnytys voi olla heille sen verran vieras asia, etteivät osaisi olla siellä tukena.
Mun yks lapseton ystävä oli erään ystävänsä tukihenkilönä synnytyksessä, ja itse asiassa eräs ystäväni harkitsi vakaasti mun pyytämistä omaan synnytykseensä (hänellä oli siis mieskin siellä, eli ei ollut siitä kyse). Että on näitä. Mutta pakko ei ole ottaa tietenkään. Doulahan on yksi vaihtoehto, jos jotakuta kaipaa.
Vain jos sitä saisi satuttaa yhtäläisesti supistusten tullessa. Ote munista vaikka ja puristaa aina kun itseen sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Jätin hänet nimenomaan siksi, että hän on väkivaltainen ja arvaamaton.
En taida ottaa synnytykseeni mukaan ketään. Minulla ei ole ketään kaveria, joka olisi saanut lapsen. En omaa äitiäni haluaisi myöskään sinne hössöttämään. Ei löydy ihmistä, josta olisi synnytyksessä enemmän tukea kuin vaivaa. Hyviä ystäviä toki löytyy. Mutta synnytys voi olla heille sen verran vieras asia, etteivät osaisi olla siellä tukena.
Mun yks lapseton ystävä oli erään ystävänsä tukihenkilönä synnytyksessä, ja itse asiassa eräs ystäväni harkitsi vakaasti mun pyytämistä omaan synnytykseensä (hänellä oli siis mieskin siellä, eli ei ollut siitä kyse). Että on näitä. Mutta pakko ei ole ottaa tietenkään. Doulahan on yksi vaihtoehto, jos jotakuta kaipaa.
Niin, ensimmäinen kertahan se olisi mullekin. Mutta silti musta tuntuu, että synnytykseen on helpompi keskittyä kun siinä ei ole jotain tuttua mukana. Riippuu vähän, millainen tilanne synnärillä on silloin. Jos näyttää siltä, että silloin syntyy tavallista enemmän vauvoja, niin ehkä ruuhkan ja henkilökunnan kuormituksen vuoksi otan jonkun ystävän mukaan.
Riippuu niin tilanteesta, millaiset välit. Todennäköisesti en, koska luultavasti en kokisi luottamusta tai saisi turvaa hänestä. Sitten heti lapsen synnyttyä voisi tulla lasta katsomaan toki, onhan se hänenkin lapsi.
Ex-mieheni petti minua, kun olin raskaana ja päätimme erota noin kuukautta ennen synnytystä. Olin kuitenkin tuohon aikaan jotenkin niin haavoittuvainen ja rikki, etten halunnut yksinkään synnyttää. Koin myös jollain tapaa, että hänellä on oikeus olla läsnä lapsensa syntymässä. Hän olisi jäänyt poiskin, jos en olisi häntä sinne halunnut, mutta oli hän minulle tukena synnytyksen ajan. Näin jälkikäteen mietittynä onhan tuo tilanne ollut aika irvokas, enkä varmaan täysissä järjissäni näin toimisi uudelleen.
Miksi ottaisin? En.
N 27