Naapurit pikkukylällä ahdistaa
Muutimme 3-vuotta sitten mieheni kanssa pienelle kylälle ja kadulle jossa asuu enimmäkseen ikäihmisiä. Olemme itse 30-vuotiaita ja lapsettomia. Muutosta lähtien on eräs naapuri erityisesti tullut minut nähdessään "juttelemaan" eli vuodattamaan sitä kuinka he ovat niin raihnaisia tällä kadulla, mutta eivät vaan halua näyttää sitä. Kuitenkin sisukkaita ovat kuulemma. Erityisesti raihnainen on hänen mielestään omakotitalonaapurimme ihan vierestä, jolla on niin iso piha yksin hoidettavanaan. Tämä raihnaiseksi haukuttu leski ikänainen on hoikka, lenkkeilee 5-10km joka päivä, nyppii jokaisen voikukan tontiltaan ja haravoi viimeisenkin lehden. Mutta näitä huonokuntoisia vanhuksia kuulemma piisaa tällä kadulla. Olemme auttaneet ilmaiseksi 2-4 kertaa kadun asukkaita jossain askareessa.
Olen saanut kaksi naapuriani kiinni jo näistä asioista: postilaatikkoon kurkkiminen, pihani poikki käveleminen. Heille ovat ongelmia olleet: myyrät pihallani, puista pudonneet lehdet, sodoma ja gomorra kylällä, heidän kauheat sukulaiset jotka eivät auta heitä ja asuvat liian kaukana.
Tänään sitten puheliain naapuri yllätti minut lenkiltä kun tervehdin häntä iloisesti, "haluan pitää puhuttelun sinulle kunnolla, olen väsynyt odottamaan, täällä on paljon avun tarvitsijoita, siis ihan kunnolla jutella". Huikkasin, että katsotaan korona-ajan jälkeen. Pysytään terveinä, moikka.
Alkaa ahistaa naapurit. Hyväntekeväisyyden pitää lähteä ihmisestä itsestään, ei pakosta. En halua töiden lisäksi käyttää aikaani näihin naapureihin. Minulla ja miehelläni on mielestäni parempaakin tekemistä vaikkei lapsia olekaan. Teen hyväntekeväisyyttä muulla tavoin. Itselleni sopivammalla tavalla ja siihen menee jo kuukaudesta 20e ja ajallisesti kolme päivää. Lisäksi olen erityisherkkä ja sosiaaliset asiat ahdistavat minut helposti. Siksi varmaan nämäkin naapurit. Kuinka voisin sanoa heille ystävällisesti, että en halua kuluttaa aikaani heidän elämänsä auttamiseen. Minut taidetaan leimata itsekkääksikin pikkukylällä. Minut on jo puheissa leimattu pröystäileväksi koska tykkään pukeutua mekkoon ja minulla on räikeät hiukset. Lisäksi se, että rakastan miestäni ja kävelen hänen kanssaan käsi kädessä on törkeää koska se tehdään julkisella paikalla. Tällaista täälläpäin. Hyvä kun ei välittäisi, mutta kun olen erityisherkkä.