Lue keskustelun säännöt.
ADD/ADHD, kuinka olet kompensoinut oireita?
Häslä
15.03.2021 |
Olen saanut neurologisen diagnoosin, jonka omaavilla on usein myös ADHD ja olen itse nyt miettinyt tämän diagnoosin mahdollisuutta omalla kohdallani. Haluaisin kysyä diagnoosin saaneilta, miten olette itse historiassanne kompensoineet oireita niin, että ne niitä ei ole huomattu? Omalla kohdallani tunnistan monia oireita, mutta kuitenkin esim. koulut ovat menneet hyvin, mitä nyt olen hoitanut kaiken aina tosi viime tingassa. Yliopistossa tällainen työskentelytyyli alkoi tuottaa vaikeuksia, valmistumisessa kesti pitkään. Kavereiden keskuudessa olen se häslä, jolla kaikki hommat on aina vähän levällään. Keskittyminen on minulle vaikeaa, parhaaseen työskentelyflowhun pääsen yleensä vasta yöllä kun olen tarpeeksi väsynyt niin, että päänsisäinen trafiikki hiljenee sopivasti ja myös ympäröivä maailma rauhoittuu. Onko diagnoosin saaneilla vastaavia kokemuksia? Kuinka "pieniä" teidän ulkomaailmalle näkyneet oireet ovat olleet? Mitä oireita lapsuudesta olette tunnistaneet adhdksi vasta aikuisiällä? Kiitos jo etukäteen <3
Kommentit (60)
Kaikki tuo luettelemasi pätee minuunkin. Mutta en kuitenkaan usko diagnostisten kriteerien täyttyvän, koska olen pärjännyt elämässä melko hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äly ja hyvä muisti ovat auttaneet paljon. En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni enkä esim. osaa käyttää kalenteria. Vedän aivan kaiken lonkalta ja googlaan paljon.
Samat ja miljoona muuta. En tajunnut kuin vasta diagnoosin jälkeen miten kokonaisvaltaisesti tämä sairaus on lamaannuttanut ja tuhonnut kaikkia elämän osa-aluita. Olen nainen ja käytössä on maskit ja muut. Olen ollut HYVIN uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Samat ja miljoona muuta. En tajunnut kuin vasta diagnoosin jälkeen miten kokonaisvaltaisesti tämä sairaus on lamaannuttanut ja tuhonnut kaikkia elämän osa-aluita. Olen nainen ja käytössä on maskit ja muut. Olen ollut HYVIN uupunut.
Itsellä myös assi-piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Äly ja hyvä muisti ovat auttaneet paljon. En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni enkä esim. osaa käyttää kalenteria. Vedän aivan kaiken lonkalta ja googlaan paljon.
Joo lonkalta vetäminen kuulostaa tutulta! Se ei nyt vaan korkeakoulutasolla toimi enää niin hyvin kun pikku hiljaa pitäisi alkaa oikeasti muistaakin asioita ja asiat on niin vaikeita, ettei niitä 5 minuutissa vain keksi päästään. Tulee fiilis että on hukannut elämäänsä kun on vuosia opiskellut ja tuntuu että mitään ei ole tarttunut kunnolla päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pystynyt kompensoimaan mitään. Ja elämä on sen näköinen!
Vierailija kirjoitti:
Naisilla oireet eivät monestikaan näy ulospäin.
Mulla ei ole kyllä diagnoosia mutta mulla (nainen) oireet näkyy, mikä tekeekin sosiaalisesta elämästä vaikeaa. Termi kaiketi on stimmaus? Hampaat kuluu kun aina on juomalasi kädessä varsinaisen tekemisen oheistekemisenä ja jatkuva näpertely, jalan heiluttelu ja muuta mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häslä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äly ja hyvä muisti ovat auttaneet paljon. En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni enkä esim. osaa käyttää kalenteria. Vedän aivan kaiken lonkalta ja googlaan paljon.
Joo lonkalta vetäminen kuulostaa tutulta! Se ei nyt vaan korkeakoulutasolla toimi enää niin hyvin kun pikku hiljaa pitäisi alkaa oikeasti muistaakin asioita ja asiat on niin vaikeita, ettei niitä 5 minuutissa vain keksi päästään. Tulee fiilis että on hukannut elämäänsä kun on vuosia opiskellut ja tuntuu että mitään ei ole tarttunut kunnolla päähän.
Ja sitten kun yrität hakea apua ja selittää että pää hajoaa kun kaikki vie niin paljon energiaa ja aikaa, saat pääntaputuksia ja hymistelyä siitä että ei kaikkea tarvitse tehdä täydellä panostuksella tai tähdätä aina siihen parhaaseen arvosanaan.
Muut ei tunnu ymmärtävän että se mikä sinulle on vielä stressitön panostamisen taso ei vaan ole tarpeeksi, joten joudut aina tekemään kaiken täysillä.
Aika paljon sitä on oppinut valehtelemaan ja feikkaamaan, niin ihmiset eivät tiedä kaikkea sähläystä. Minua auttaa myös se että minulla on hyperkeskittyminen ja olen älykäs, joten ihmiset luulevat, että teen sellaista tasaista hyvää työsuoritusta ja minulla on paketti kasassa, vaikka perseilen kaiket päivät ja sitten jossain viime tingassa hoidan pakolliset jutut. Teen aina tosi hyvän ensivaikutelman energisyydelläni ja sitten siirryn seuraavaan työpaikkaan ja ihmissuhteisiin kun totuus paljastuu. Onhan tämä aika kurjaa. Onneksi minulla on sentään joitain pysyviäkin ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Kalenteri, miljoonat muistilaput ja minimalistinen koti pitää pahimman sekoilun aisoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Ei kiitos, tykkään enemmän tästä polusta jossa pystyn suorittamaan unelma-alani opintoja ja keskittymään mielekkääseen tekemiseen kuten harrastuksiin, lukemiseen tai tv-sarjojen katsomiseen pidempääm kuin 5min. Työpaikatkin pysyy paremmin kun en unohtele deadlinejen päivämääriä tai hukkaa pomon antamia tärkeitä papereita.
Vierailija kirjoitti:
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Se on tosi vaikea olla tyytyväinen omiin piirteisiin, kun ne ovat paraatiesimerkkejä huonoista ominaisuuksista. Oon "kompensoinut" varmasti sillä, että en ole ihan tyhmä, mutta toisaalta sillä, että oon yrittänyt esittää olevani toisenlainen kuin olen. Tämä on johtanut mm. siihen, että en oikein koskaan päästä ketään lähelleni, koska yritän niin kovasti peitellä sitä mitä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon sitä on oppinut valehtelemaan ja feikkaamaan, niin ihmiset eivät tiedä kaikkea sähläystä. Minua auttaa myös se että minulla on hyperkeskittyminen ja olen älykäs, joten ihmiset luulevat, että teen sellaista tasaista hyvää työsuoritusta ja minulla on paketti kasassa, vaikka perseilen kaiket päivät ja sitten jossain viime tingassa hoidan pakolliset jutut. Teen aina tosi hyvän ensivaikutelman energisyydelläni ja sitten siirryn seuraavaan työpaikkaan ja ihmissuhteisiin kun totuus paljastuu. Onhan tämä aika kurjaa. Onneksi minulla on sentään joitain pysyviäkin ihmissuhteita.
Tunnistan niin ton, että aluksi tekee hyvän ensivaikutelman mut sit pakka alkaa pikku hiljaa leviämään ja haluaa lähteä ennen ku koko katastrofi paljastuu tai ennenku tilanne eskaloituu täysin katastrofiksi. Tuntuu että hyvän alun jälkeen aina onnistuu jotenkin pilaamaan esimerkiksi työkuviot, kun jotain jää roikkumaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Oireet haittaa eniten itse sitä sairastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Oireet haittaa eniten itse sitä sairastavaa.
Ja sit jos yrität elää sellasta elämää missä ittee haittais oireet mahd. vähän, ni sit alkaa kyllä niitä muita haitata, ei vaan voi voittaa! D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka ja motoriikka,helposti myös avaruudellinen hahmotuskyky ja matemaattinen älykkyys teillä vaan on niin ylikehittynyt "keskivertoon"verrattuna,että se on helpompi valjastaa ongelmaksi lääketieteen lääketeollisuuden käyttöön, kuin, että olisitte itse tyytyväisiä piirteisiinne ja etsisitte niistä tietoisina aivan omatyylisenne polun elämässä.
Ei kiitos, tykkään enemmän tästä polusta jossa pystyn suorittamaan unelma-alani opintoja ja keskittymään mielekkääseen tekemiseen kuten harrastuksiin, lukemiseen tai tv-sarjojen katsomiseen pidempääm kuin 5min. Työpaikatkin pysyy paremmin kun en unohtele deadlinejen päivämääriä tai hukkaa pomon antamia tärkeitä papereita.
Luulin ennen diagnoosia että kaikki turhautuu ja kyllästyy elokuvien katseluun, lautapeleihin, videopeleihin yms ajanviettoon melkein heti mutta kaikki vaan vetää ne läpi silti koska se on sosiaalisesti hyväksyttyä eikä niitä vaan kuulu jättää kesken. Nyt kun miettii tuota niin miten sainkin diagnoosin vasta aikuisena.
Naisilla oireet eivät monestikaan näy ulospäin.