Ruotsin uusi herääminen viime keväänä ja seuraukset
Ruotsissa näytti siltä kuin keväällä 2020 olisi ollut tapahtumassa uusi kansallinen herääminen ja nousu, joka jatkui vielä kesällä ja hiipui vasta syksyllä, kaatui lopullisesti aivan vuoden lopussa.
Ruotsissa nähtiin oman maan kansanterveysvirasto rationaalisuuden ja stabiiliuden linnakkeena, kun koko maailma ympärillä ajautui hysteriaan. Anders Tegnell kertoi kesäkuussa puheessaan, että tuntui siltä kuin maailma olisi tullut hulluksi. Hänen kunniakseen tehtiin räphitti, jossa hänen älyään kehuttiin. Jotkut ottivat Tegnell-tatuointeja ihoonsa, Facebookissa suuren suosion saavutti Tegnell-faniklubi. Ne, jotka pitivät Tegnellin valitsemaa strategiaa (tai strategian puutetta) ongelmallisena, saivat halveksuntaa osakseen. Maskin käyttämistä pidettiin merkkinä populismista ja pelonlietsonnasta.
Vielä syksyllä maassa markkinoitiin enkelikasvoisia Tegnell-kuusenkoristeita. Ennen joulua kuitenkin kuningas kertoi, että koki Ruotsin epäonnistuneen koronastrategiassaan. Oli ollut monille karvas pettymys ja suuri yllätys, kun syksyllä koronavirus levisi Ruotsissa vielä rajummin kuin keväällä, sillä Tegnell oli aiemmin arvellut, että koska Ruotsissa on jo laaja laumasuoja, rajua toista aaltoa tuskin tulee, mutta esim. Suomi ja Norja joutunevat taas sulkemaan yhteiskunnan kokonaan, koska näissä naapurimaissa tartuntoja oli ollut paljon vähemmän.
Myös pääministeri Löfven alkoi vähitellen sivuuttaa Tegnellin jutut ja otti käyttöön rajoituksia, joita tämä yhä vastustaa. Tegnell on viimeksi pari päivää sitten korostanut maskien vaarallisuutta. Näillä puheilla ei enää kuitenkaan ole samaa painoarvoa kuin vuosi sitten. Löfven on ymmärtänyt Tegnellin johdattaneen ruotsalaisia harhaan. Nyt maassa vallitseekin paljon maanläheisempi, apeampi tunnelma kuin vuosi sitten. Mitenköhän Ruotsin tilanne kehittyy tästä eteenpäin? Käynnistyyköhän Ruotsissa syvempikin itsetutkistelu ja jokin myönteisempi kehityskulku vai palataankohan siellä henkiseen sokeuteen? Ihmiset usein ovat kykenemättömiä oppimaan virheistään, mutta Ruotsissa keskimääräinen koulutustaso on hyvin korkea, joten voisiko maa vielä noustakin ihan uusiin korkeuksiin, vaikka se tapahtuisikin kansallisen katastrofin kautta?