Nyt apua, millä eroon elämää vakavasti haittaavasta ihastumisesta! Esim. hypnoosista kokemuksia?

Olen päällisin puolin normaali, nelikymppinen nainen ja elämääni on piinanut jo useita vuosia ihastukseni parhaaseen ystävääni. Ystäväni pitää minusta kovasti mutta ystävänä, ei rakastajana. Minä olen ollut korviani myöten häneen rakastunut jo 10 vuotta eli tutustumisestamme alkaen. Olen samaan aikaan aloittanut ja lopettanut seurustelusuhteita ja parhaillaan olen vakavassa parisuhteessa. Rakastunut en ole koko aikana ollut kehenkään muuhun ja luulen, etten koskaan aiemmin elämässäni ole ollutkaan. Kovasti olen yrittänyt antaa ihastumiselle mahdollisuuden mutta ei, en tunne kuin pelkkää puhdasta kiintymystä avopuolisooni.

Voisin kuvailla suhdettani ystävääni pakkomielteiseksi ajatuksieni tasolla. En stalkkaa häntä, en pommita häntä puheluilla tms. En kuitenkaan voi mitään sille, että hänen kanssaan minulla on aina sanoinkuvaamattoman hyvä ja rauhallinen olo. Näen hänestä usein unia ja vapaalla ollessani ajatukseni harhailevat häneen. Eniten minua vaivaa se, että haluaisin kovasti olla rakastunut mieheeni. Vaivaa myös se, että toivoisin itselleni edes kerran elämässäni ihmissuhdetta, jossa molemmat osapuolet rakastavat.

Alan olla aika loppu tilanteeseen ja olen miettinyt mm. hypnoosin kykyä auttaa irti ei-toivotuista tuntemuksista. Vinkkejä? Olisi lohdullista kuulla myös kokemuksia ihmisiltä, joilla rakkaus johonkin parisuhdetasolla saavuttamattomaan henkilöön on jäänyt pysyväksi osaksi arkea. Miten olette oppineet kestämään tilannetta? Onko ainoa vaihtoehto katkaista välit tähän ihmiseen, jonka tunnen olevan täydellinen sielunkumppanini ja samalla kutakuinkin tärkein ihminen elämässäni?