kohta 5kk vauva eikä vieläkään viihdy itekseen

kitisee koko ajan syliin. Hetken istuu sitterissä mutta mitään kunnon hommia ei pääse tekemään ilman et vauva on sylissä. Alkaa oleen vaan sen verran iso poika et sitä on raskas kantaa....mitä tekisin?

meillä ei ole poika yrityksistä huolimatta koskaan viihtynyt itsekseen, joten siihen on vain sopeutunut... vessassa olen kyllä silti yksin käynyt ja kuunnellut sen huudon, mutta mielestäni ei aina voi pitää sylissä ja lähellä

ja silloin on vauvan annettava kitistä, ei siinä muu auta. Meillä on se auttanut, että vauva on kuitenkin ollut koko ajan näköyhteydessä äitiin ja olen hänelle samalla jutellut koko ajan ja kertonut, mitä olen tekemässä. t. Neljän äiti

Kuuden lapsen äitinä ei ainakaan minun kohdalleni ole sellaista vauvaa sattunut.

Kantoliina on tosi hyvä sylikissan kanssa.

että olen alusta asti antanut vauvan olla ajoittain itsekseen. Siis kun joskus oli pakko hoitaa asioita ilman että vauva oli sylissä. Aikansa kitisi ja itki mutta kyllä tottui olemaan. Usein kyllä otan esim. turvakaukalossa mukaan kun silitän, meikkaan ym. Silloin näkee ja voin jutella.



Nyt viihtyy jo aika hyvin. Ja itse asiassa hyvä että viihtyy lattialla, oppiipahan liikkumaan sielläkin ja lihakset vahvistuu.



- kahden äiti, nuorempi 4kk

vauvasta kiinni. Meillä viihtyi hyvin itsekseen jo ihan vauvana. Tai ei siis tietenkään ihan yksin, mutta ei sitä sylissä tarvinnut koko ajan pitää. Kölli lattialla tai makoili sitterissä ihan tyytyväisenä.

Eihän tuollainen 5-6kk ikäinen vauva viihdy yksin - ei ainakaan meillä.

Meillä myös automatkat (jotka muuten sujuivat hyvin, myös vanhempana) muuttuivat tuskallisiksi, koska seurankaipuu oli kova -> jompi kumpi takapenkille viihdyttämään. Tuon ikäinen on oppinut jo, että kun inahtaa niin äiskä/iskä liikahtaa... Ja tylsistyy huippunopeasti sen takia, että tietää mitä ehkä vois tehdä, mutta kun ei kykene niin ei kykene.

Siinä kantelee vähän isompaakin lasta - minä kannoin kuopusta n. 1-vuotiaaksi tosi paljon. Mukavampi oli puuhastella lapsi liinassa kuin jalassa roikkumassa :-)



Jonkin verran sitä kitinää tietysti pitää sietää molemmin puolin, mutta ei se varsinaisesti mitenkään kasvattavaa ole. Mun liinassa kannettusta tuli hyvin itsenäinen ja yksikseen pitkiä aikoja viihtyvä taapero vaikka jotkut aikoinaan pelotteli, että opetan lapsen takiaiseksi sillä liinailulla...

Tuon ikäinen elää symbioosivaihetta äidin kanssa, on kohtuutonta vaatia vauvalta jotain, mikä on sille täysin luonteenvastaista. Vauva elää läheisyydestä.



Käytä kantoliinaa tai opettele tekemään asioita vauva kainalossa. Ei vessassa käyntikään ole vauvan kanssa vaikeaa, kun siihen asennoituu oikein.



t. neljän äiti

Älä siis vertaa omaasi muihin. Ei meilläkään esikoinen tossa iässä viihtynyt yksin. Kitinä katosi vasta kun alkoi liikkumaan kahdeksankuisena. Toinen lapsi taas viihtyi alusta lähtien myös itsekseen.



Tää ei sua auta, mutta kerron silti: vauva-aika on yksi hujaus ja pian sulla on uhmaava 2 vee ja hetken päästä haistatteleva teini...