10 vuoden seurustelun jälkeen kumppani ilmoittaa, että ei haluakkaan lapsia
Eli otsikossa kaikki tarpeellinen. Miten voi 10 vuotta seurustella toisen kanssa, puhua lapsista, auton vaihdosta, huoneiden jakamisesta jnejnejne.. Ja yhtäkkiä ilmoittaa että ei lapsia haluakkaan. Ihminen tietysti voi muuttua ja se on ihan ok. Meillä olisi varmasti hyvä elämä ilmankin lapsia eikä lasten saaminen ole minulle mikään pakollinen, mutta minulla on kuitenkin vähän kusetettu oli, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Jatkaisitteko seurustelua vai olisiko tuo liikaa ja mielummin jatkaa yksin? Kumppanini myös on sitä mieltä että tuo keskustelu on nyt käyty, kaikki pitäisi olla ok ja ihmettelee kun olen vihainen koko aika.
Kommentit (78)
No, mieli voi muuttua. Sanoi asian sentään suoraan.
Ei kai siinä ole muuta kuin että mietit oman kantasi lasten saamiseen, ja jos sinäkään et halua lapsia, ei ole mitään ongelmaa. Tai sitten te eroatte.
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Tai voi olla että on tavannut jonkin kiinnostavan ihmisen, eikä halua tässä vaiheessa sitoutua sinuun enempää kun harkitsee muita vaihtoehtoja.
Siis mitä kumppanisi olisi voinut tuon paremmin tehdä kuin myöntää sulle avoimesti, että mieli on muuttunut?
Olisiko ollut parempi vedättää sua ja hokea seuraavat 10 vuotta, että ei lapsia ihan vielä, ei ihan vielä, ei vielä mutta varmaan kohta...? Näinkin monet tekee.
No oletko kysynyt siltä puolisoltasi että miksi näin? Onko aina ajatellut ettei halua lapsia vai mikä muutti mielen? Minusta tuo tieto olisi aika olennainen.
Sitten toinen asia on että mitä sinä haluat. Jos haluat lapsia niin silloin ei kannata juurikaan jäädä pohtimaan tilannetta vaan erota. Jos et halua lapsia niin keskittyisin katsomaan sitä puolisoa ja miettimään viihdynkö hänen seurassaan. Voisinko kuvitella että käydään joskus vanhoina yhdessä ”rollaattorikävelyillä” jne.
Minusta sinulla on oikeus olla vihainen varsinkin jos toinen ei suostu keskustelemaan edes asiasta. Voi olla että hän on miettinyt asiaa vaikka vuoden yksin tai ainakin ilman sinulle puhumista. On todella epäreilua että sitten vaan ilmoittaa päätöksensä ja jos ei suostu perustelemaan ja keskustelemaan asiasta.
Ihmiset tuppaavat muuttumaan. Joku muuttaa mielensä lasten suhteen, toinen tulee uskoon tai luopuu siitä, kolmas alkaa vegaaniksi tai palaa sekasyöjäksi. Moni tuntuu lopettavan seksin suhteessa yksipuolisesti.
Sitten vain pitää miettiä, haluaako jatkaa suhdetta. Maailmaa ja elämää ei voi kovin hyvin ennustaa.
Hieno keskustelu kun toinen vaan ilmoittaa että näin on ja piste. Nyt sitten vaan mietit mitä sinä itse haluat ja teet ja kerrot sitten puolisollesi faktat ja toimit sen mukaan.
Story of my life... Ero tuli, ei siinä muukaan auttanut. Sopivaa aikaa lastenhankinnalle ei koskaan tullut, vaikka oli autot, oma suuri asunto, vakituiset työpaikat, raha asiat kunnossa yms. Oli koettu ylä ja alamäet, menty naimisiin. Tästä asiasta alkoi suhteen loppuaikana tulla paljon riitoja, itsellä biologinen kello tikitti. Mies ei keksinyt enää muuta mitä ”pitäisi olla” ennen lasten hankintaa, joten hän alkoi väittää että minun täytyisi vielä henkisesti muuttua ja muuttaa jotenkin käytöstäni ennen lapsen yrityksen alkamista. No, minä lähdin tästä suhteesta ja olen nyt onnellinen uudessa parisuhteessa, jossa lapsiasia on puhuttu heti alkuun selväksi, että lapsia haluan ja en aloita edes seurustelusuhdetta ollenkaan ellei mies ole valmis lapseen yhteisesti päätetyn ”sopivan” ajan tullen. Olen antanut ns aikarajan jolloin viimeistään lasta aletaan yrittämään, jos suhde etenee hyvin. Naisilla kun biologia tulee vastaan aiemmin mitä miehellä, niin ei voi oikein odotella liian kauan ”sitä hyvää hetkeä”.
Itse taas miehenä haluaisin lapsia, mutta en pääse edes 5.treffeille asti ennen kuin saan pakit.
Hölmöä "seurustella" 5-10 vuotta, jos haluaa perheen ja lapsia. Naisiin uppoaa aina kaikki vedätys, ja sitten itketään, kun hedelmälliset vuodet ovatkin livahtaneet ohi.
itse olet sitä 10 vuotta katsellut, olet ihan yhtä syyllinen tilanteeseesi
Sinä et voi tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan eikä hän sinun. Eli jos hän on päätöksensä tehnyt, sinä teet sen myös omalta osaltasi ja sen jälkeen on aika selvää, miten teidän parisuhteen käy.
Sen vikahan tuo on joka ei älynnyt asiaa heti kysyä jo alkuvaiheessa. Sulla oli ap 10 vuotta aikaa selvittää asia, ei tuota pidä 10 vuotta odotella.... tsiisus sentäs. Luulis että kellot ois kilkattanu jos ei alta 3 vuoden ole juttu tiedossa.
Kylläpä on törkeä teko.Se on ehdottomasti moro.
Anteeksi, mutta naurattaa kun minulle aina sanotaan, että "kyllä se mieli vielä muuttuu" kun kerron etten halua lapsia. Mutta näköjään voi käydä myös toisinpäinkin.
Jos haluat lapsia, niin etsisin sinuna uuden parisuhteen. Tuskin miehen mieli tulee muuttumaan enää. Molemmat ansaitsette elää unelmienne elämää, älä luovu haaveistasi miehen takia. Mutta älä myöskään painosta miestä olemaan isä, jos hän ei halua olla.
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Vierailija kirjoitti:
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Ai pakottamalla saa lapsen? Niinkö?
Suututtaahan se, kun toinen on vuosikaudet antanut ymmärtää, että tavoitteet elämässä ovat samat, ja yhtäkkiä kääntääkin kelkkansa. Niin se ihmismieli voi kuitenkin muuttua. Ei auta kuin käsitellä pettymys ja päättää, haluatko jatkaa tuon ihmisen kanssa ilman lapsia vai lähteä etsimään muuta.
Älä ole vihainen. Tee oma päätöksesi ja jatka elämääsi sen perusteella. Ei se viha sinua auta mihinkään suuntaan.