Lue keskustelun säännöt.
10 vuoden seurustelun jälkeen kumppani ilmoittaa, että ei haluakkaan lapsia
07.03.2021 |
Eli otsikossa kaikki tarpeellinen. Miten voi 10 vuotta seurustella toisen kanssa, puhua lapsista, auton vaihdosta, huoneiden jakamisesta jnejnejne.. Ja yhtäkkiä ilmoittaa että ei lapsia haluakkaan. Ihminen tietysti voi muuttua ja se on ihan ok. Meillä olisi varmasti hyvä elämä ilmankin lapsia eikä lasten saaminen ole minulle mikään pakollinen, mutta minulla on kuitenkin vähän kusetettu oli, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Jatkaisitteko seurustelua vai olisiko tuo liikaa ja mielummin jatkaa yksin? Kumppanini myös on sitä mieltä että tuo keskustelu on nyt käyty, kaikki pitäisi olla ok ja ihmettelee kun olen vihainen koko aika.
Kommentit (78)
Ehdota, että hankit kumppanivanhemman, jonka kanssa lapset ja vuoroviikkoinen lasten hoito. Voitte jatkaa vuoroviikoin seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää tuollainen. Jos äidiksi tulee 40 v vasta niin isovanhemmat jo hoitokodissa tai haudassa. Moni jää tällaisen vedätyksen jälkeen toki lapsettomaksi ja se on usein se nainen.
Tiedän tunteen. Meillä ongelmana on vain naimisiinmeno, mutta silti tuntuu että minua on huijattu.
Sanoin jo heti alussa että naimisiinmeno on minulle se tärkeä asia. Lapsista voidaan puhua, mutta naimisinmenosta ei. Mies oli hyvin suostuvainen tähän. Ensimmäinen vuosi meni asiasta keskustellessa hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tekosyyt jotka on kestänyt jo 6 vuotta.
Olen jo suunnitellut erot ym. En enää odota. Olen niin pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meillä ongelmana on vain naimisiinmeno, mutta silti tuntuu että minua on huijattu.
Sanoin jo heti alussa että naimisiinmeno on minulle se tärkeä asia. Lapsista voidaan puhua, mutta naimisinmenosta ei. Mies oli hyvin suostuvainen tähän. Ensimmäinen vuosi meni asiasta keskustellessa hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tekosyyt jotka on kestänyt jo 6 vuotta.
Olen jo suunnitellut erot ym. En enää odota. Olen niin pettynyt.
Meillä myös niinkuin jollain aikaisemmin kommentoijallakin alkoi tekosyyt, sitten kun ei enään keksinyt muuta niin minun piti kasvaa henkisesti :D Ei voi tuommoisen jälkeen enään katsoa toista samoin silmin..
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meillä ongelmana on vain naimisiinmeno, mutta silti tuntuu että minua on huijattu.
Sanoin jo heti alussa että naimisiinmeno on minulle se tärkeä asia. Lapsista voidaan puhua, mutta naimisinmenosta ei. Mies oli hyvin suostuvainen tähän. Ensimmäinen vuosi meni asiasta keskustellessa hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tekosyyt jotka on kestänyt jo 6 vuotta.
Olen jo suunnitellut erot ym. En enää odota. Olen niin pettynyt.
Tämä on ihan tavallinen tarina. Ja yleensä nämä suhteet eivät kestä.
Lähde sinäkin. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka kannattaa sopia sen kanssa, jonka kanssa haluaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Minun mielestäkin se ei ole ilmoitusluontoinen asia vaan asiasta pitäisi keskustella myös minunkin puoli asiasta.
-ap
Kyllähän siitä keskustella voi, mutta ihan ensiksi sinun kannattaisi käydä asia läpi itsesi kanssa, ja selvittää itsellesi miksi haluat lapsia?
Onko kyseessä joku typerä primitiivi-vietti, vai aidosti rationaalinen, tavoittelemisen arvoinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Minun mielestäkin se ei ole ilmoitusluontoinen asia vaan asiasta pitäisi keskustella myös minunkin puoli asiasta.
-apKyllähän siitä keskustella voi, mutta ihan ensiksi sinun kannattaisi käydä asia läpi itsesi kanssa, ja selvittää itsellesi miksi haluat lapsia?
Onko kyseessä joku typerä primitiivi-vietti, vai aidosti rationaalinen, tavoittelemisen arvoinen asia?
Sinulle suosittelen kasvamista ihmisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset aina sanoo että mies valitaan tarkoin ja spesiaalit on jonossa ekana, mutta sitten voidaan jättää se mies ja etsiä vaan joku että saadaan lapset tehtyä. Ei teitä voi ottaa tosissaan.
Olipa ikävästi tehty, olet ihan syystäkin vihainen. Lapsiasia on valtavan suuri pelkästäänkin, mutta siihen vielä tuo ohittaminen, välinpitämättömyys, luottamuksen pettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että pitäähän tuo asia kertoa ja hyvä että kertoi mutta pitäähän asiasta keskustella eikä vain ilmoittaa. Ajatella että ehkä tuo asia jotenkin vaikuttaa minuunkin. Ei sitä voi vain ilmoittaa ja sen jölkeen kaikki hyvin.
No teet lapsen jonkun toisen kanssa. Ei kai miehesi sitä halua sinulta evätä? Voittehan te olla yhdessä vaikkei perheessä asuva lapsi hänen olekaan, eikä hänen vastuullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hölmöä "seurustella" 5-10 vuotta, jos haluaa perheen ja lapsia. Naisiin uppoaa aina kaikki vedätys, ja sitten itketään, kun hedelmälliset vuodet ovatkin livahtaneet ohi.
Noh, itse seurustelin kuusi vuotta, mies oli aina puhunut haluavansa lapsia ja suostui kuudennen vuoden paikkeilla kun sanoin ettei tunnu enää hyvältä odottaa. Nyt meillä on lapsi ja kaikki edelleen hyvin, ei ole tullut yllätyksiä. Sitten on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapsia vuoden tai lyhyemmänkin ajan jälkeen ja nopeasti on ero tullut niiden syntymän jälkeen kun yhteiselo ei olekaan sujunut kuten kuviteltu.
Ja minulla on vielä hyvin hedelmällisiä vuosia jäljellä, olisin voinut odottaa sen kymmenenkin vuotta ja olla silti nuorempi kuin keskiverto ensisynnyttäjä. Parempi pelata varman päälle, perhe on kuitenkin kokonaisuus ja sen toimivuus on isoin asia lasten elämässä ensimmäisten elinvuosien aikana.
Hän ei halua lapsia sinun kanssa. Näitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meillä ongelmana on vain naimisiinmeno, mutta silti tuntuu että minua on huijattu.
Sanoin jo heti alussa että naimisiinmeno on minulle se tärkeä asia. Lapsista voidaan puhua, mutta naimisinmenosta ei. Mies oli hyvin suostuvainen tähän. Ensimmäinen vuosi meni asiasta keskustellessa hyvässä hengessä, mutta sitten alkoi tekosyyt jotka on kestänyt jo 6 vuotta.
Olen jo suunnitellut erot ym. En enää odota. Olen niin pettynyt.
Tämä on ihan tavallinen tarina. Ja yleensä nämä suhteet eivät kestä.
Lähde sinäkin. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka kannattaa sopia sen kanssa, jonka kanssa haluaa elää.
Jep. Niin lähdenkin. Enää en edes haluaisi hänen kanssa naimisiin. Naurettavaa vedättää toista. Itse en pystyisi viedä toisen elämästä vuosia.
Ymmärrän ap:n pettymyksen, mutta mies ei välttämättä kylläkään kusettanut, vaan kertoi nyt rehdisti että tällainen on nyt tilanne. Parempihan se on suoraan kertoakin, eikä jäädä roikottamaan toista siinä luulossa että lapsiasia on edelleen suunnitelmissa.
Se vaan että kyllähän tuo nyt siis sikäli keskustelua vaatii, että olette parisuhteessa ja sinulla on tietenkin ihan yhtälailla omat halusi ja toiveesi. Tee nyt itsellesi ensin selväksi mitä haluat ja sitten keskustelu vielä miehen kanssa.
Erohan siitä tietty tulee jos sinä ehdottomasti haluat yrittää lapsia ja mies ehdottomasti ei halua. Kumpaakaan ei voi eikä kannata pakottaa omalle kannalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Ööö.. aika moni 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Minä ja mieheni muun muassa. Tavattiin 16-vuotiaina, ensimmäinen lapsi syntyi kun olin itse 29 vuotta.
Sama juttu. Tavattiin myös siinä 16-17v. Ollaan nyt 25v eikä kumpikaan vielä tässä iässä halua lapsia eikä se ole mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n pettymyksen, mutta mies ei välttämättä kylläkään kusettanut, vaan kertoi nyt rehdisti että tällainen on nyt tilanne. Parempihan se on suoraan kertoakin, eikä jäädä roikottamaan toista siinä luulossa että lapsiasia on edelleen suunnitelmissa.
Se vaan että kyllähän tuo nyt siis sikäli keskustelua vaatii, että olette parisuhteessa ja sinulla on tietenkin ihan yhtälailla omat halusi ja toiveesi. Tee nyt itsellesi ensin selväksi mitä haluat ja sitten keskustelu vielä miehen kanssa.
Erohan siitä tietty tulee jos sinä ehdottomasti haluat yrittää lapsia ja mies ehdottomasti ei halua. Kumpaakaan ei voi eikä kannata pakottaa omalle kannalle.
Kiitos kommentista
Vierailija kirjoitti:
No teet lapsen jonkun toisen kanssa. Ei kai miehesi sitä halua sinulta evätä? Voittehan te olla yhdessä vaikkei perheessä asuva lapsi hänen olekaan, eikä hänen vastuullaan.
Ei tämä mikään ratkaisu ole.
Riippumatta siitä kuka on lapsen biologinen isä, samat haitat ja murheet se lapsi perheeseen ja parisuhteeseen tuo.
Jos on nuorena menty yhteen, esim. parikymppisinä, niin ei tuo ole edes pitkä aika, jos alkuvuosina on opiskeluita yms.