10 vuoden seurustelun jälkeen kumppani ilmoittaa, että ei haluakkaan lapsia
Eli otsikossa kaikki tarpeellinen. Miten voi 10 vuotta seurustella toisen kanssa, puhua lapsista, auton vaihdosta, huoneiden jakamisesta jnejnejne.. Ja yhtäkkiä ilmoittaa että ei lapsia haluakkaan. Ihminen tietysti voi muuttua ja se on ihan ok. Meillä olisi varmasti hyvä elämä ilmankin lapsia eikä lasten saaminen ole minulle mikään pakollinen, mutta minulla on kuitenkin vähän kusetettu oli, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Jatkaisitteko seurustelua vai olisiko tuo liikaa ja mielummin jatkaa yksin? Kumppanini myös on sitä mieltä että tuo keskustelu on nyt käyty, kaikki pitäisi olla ok ja ihmettelee kun olen vihainen koko aika.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Aika monikin joka on aloittanut suhteen alle parikymppisenä. Kaikki ei halua lapsia opiskelujen keskelle ja moni haluaa elää nuoruuttaan vapaasti. Itsellä ei olisi tullut mieleenkään perustaa perhettä parikymppisenä vaikka vakaa parisuhde tuolloin jo olikin.
Mieli voi oikeasti muuttua eikä sille voi mitään. Tunnet nyt olosi kusetetuksi, mutta onko sinua oikeasti kusetettu vai onko toisen halut vain muuttuneet? Ehdottomasti asiasta pitää keskustella lisää. Ota selville mitä itse haluat tulevaisuudelta ja suhteeltasi. Joku jo antoi tämän neuvon. Jos sinä haluat lapsia ja kumppanisi ei niin sitten ei voi muuta kuin erota.
Mies ilmeisesti hoitanut kaiken ehkäisynkin?
Mitenpä olisi jos jossain viiden vuoden kohdalla vain olisi ilmoittanut että lopetin pillerit. Sen jälkeen pallo olisi ollut miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas miehenä haluaisin lapsia, mutta en pääse edes 5.treffeille asti ennen kuin saan pakit.
Se pelkkä haluaminen ei riitä, pitää olla sellaista sorttia jonka kanssa lapsia haluaa tehdä. En ymmärrä miksi miehet luulee että jos vain ilmaisee että haluaa lapsia niin naiset on jo häitä suunnittelemassa.
Veljeni oli itsekäs ja patalaiska ja tämä paistoi kauas. Varmasti jokainen deitti tämän huomasi jo alkutaipaleella ja pystyi näkemään tulevaisuuden passaten ja pyörittäen huushollia yksin. Kaikki nostivat kytkintä ja veljeni itki minulla tätä samaa että hän haluaa lapsia, mut miksi naisille ei kelpaa. Selvitin hänelle vähän asiaa että ei kukaan halua alkaa aikuisen miehen äidiksi ja samalla hoitaa vielä tämän kakaratkin.
Mun exällä meni vain kahdeksan vuotta ennen kuin lopetti valehtelun siitä, että haluaa lapsia. Tai siis, että haluaisi lapsia minun kanssani.
Erottiin ja teki lapsen toisen naisen kanssa ja minäkin löysin nopeasti miehen joka oli paljon sopivampi minulle ja ollaan nyt tehty parikin lasta.
Jos haluat lapsia eroa.
Voit ilmottaa, että se on ero nyt ja tästä ei tarvi enää keskustella kun asia on selvä. Byeeeee!
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmeisesti hoitanut kaiken ehkäisynkin?
Mitenpä olisi jos jossain viiden vuoden kohdalla vain olisi ilmoittanut että lopetin pillerit. Sen jälkeen pallo olisi ollut miehellä.
Kyllä kai ehkäisystä pitäisi keskustella ja neuvotella, eikä vaan ykskantaan ilmoittaa lopettaneensa sen?
Vaikka onhan tuo ilmoittaminen sentään parempi kuin se valitettavan yleinen ”oho, pilleri petti!”-valhe.
Tuttavapiirissä pari eroa noin 35+ iässä. Molemmissa tapauksissa miehillä uudet puolisot ja lapsikin ehdittiin saada uuden puolison kanssa, edelliset liitot olivat lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Minun mielestäkin se ei ole ilmoitusluontoinen asia vaan asiasta pitäisi keskustella myös minunkin puoli asiasta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, keskustelu ei tietenkään ole tuolla selvä. Nyt keskustelu jatkuu, kun sinä kerrot mitä itse ajattelet tuosta. Ja mitä tunnet. Iso asia, joka ei ratkea tässä vaiheessa toisen ilmoituksella.
Ai pakottamalla saa lapsen? Niinkö?
Eihän tuoss ollut kyse siitä että pakottamalla pakotetaan toinen tekemään vastentahtoisesti lapsia, vaan että tuommoista asiaa ei voi toinen vain ilmoittaa yhdellä lauseella ja asia on sillä käsitelty. Pitäähän asiasta keskustella.. ei tuommoista voi vaan ilmoittaa yhdellä lauseella ja sen jälkeen asia on käsitelty ja kaikki on hyvin?
Minullakin muuttui mieli lasten suhteen kuin kirkkaalta taivaalta. Pitkä parisuhde ja lapsista ollaan puhuttu alusta asti. Nyt en haluakaan enää. Enkä tiedä miksi. En kuitenkaan ole valehdellut toiselle aiemmin, vaan olen aidosti halunnut äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Minä ja mieheni muun muassa. Tavattiin 16-vuotiaina, ensimmäinen lapsi syntyi kun olin itse 29 vuotta.
Meillä myös mieheni kanssa tavattu 14 vuotiaina, olisiko pitänyt ruveta teiniäidiksi ettei vaan tule seurusteltua liian kauan ennen lapsientekoa? :D
Ymmärrän jos on kusetettu olo, mutta eihän se kumppani välttämättä oo itekkään sitä kovin kauaa tienny. Hyvä että sentään sano. Nyt sitte mietit kumpaa haluat, elämän kumppanin kanssa vai mahdollisuuden mahdollisuuteen hankkia lapsia jonkun muun kanssa. Ite jäin vastaavassa tilanteessa rakentamaan elämää kumppanin kanssa, toisaalta ymmärrän jos jollekin se lapsi on niin tärkeä asia että lähtee. Mieti hetki ihan järjellä ja yritä päästä vihasta yli ja sitten tee ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Ovat alkaneet olee varmaan ala-asteella.
Tälläistä vedättämistä saisi tapahtua enemmän :DDDD Ihan oikein naisille kun kusettavat miehiltä elatusmaksuja mitä ehtii.
Pitkään olette odottaneet asian kanssa. Kun on liikaa tottunut lapsettoman elämään, voi ajatus elämästä lapsen kanssa tuntua mahdottomalta. 3-5 vuotta olisi sopiva seurusteluaika ennen lapsen saantia. Silloin parisuhdekin paremmin sopeutuu lapsiarkeen.
Nyt vaan keskustelua ja keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos on kusetettu olo, mutta eihän se kumppani välttämättä oo itekkään sitä kovin kauaa tienny. Hyvä että sentään sano. Nyt sitte mietit kumpaa haluat, elämän kumppanin kanssa vai mahdollisuuden mahdollisuuteen hankkia lapsia jonkun muun kanssa. Ite jäin vastaavassa tilanteessa rakentamaan elämää kumppanin kanssa, toisaalta ymmärrän jos jollekin se lapsi on niin tärkeä asia että lähtee. Mieti hetki ihan järjellä ja yritä päästä vihasta yli ja sitten tee ratkaisu.
Lastenteko ei ole minulle mikään pakollinen. Meillä on suhde hyvällä pohjalla ja olene enemmän sillö kannalla että jatkan seurustelua, mutta kyllä tuo asia pitäisi jotenkin käsitellä yhdessä eikä niin että asia vain ilmoitus toisen puolelta. Keskustelitteko te asiasta sen enempää?
Hyvä että tajuaa olla tekemättä lapsia jos ei niitä halua👍
Vierailija kirjoitti:
Kuka seurustelee 10 vuotta ennen kun aloittaa lasten yrityksen.
Minä taisin kumppanini kanssa aloittaa lasten yrityksen yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen. Eipä ollut ennen sitä ajankohtaista.
Minä ja mieheni muun muassa. Tavattiin 16-vuotiaina, ensimmäinen lapsi syntyi kun olin itse 29 vuotta.