Uskonnollisuuden vaurioittuva vaikutus

Samoja tuntemuksia itsellä..joskus lapsena esim. kaverin vanhempien autokyydillä mentiin jonnekin ja radio soi, niin itsellä kauhean Huono olo henkisesti..ja satoja muita samanlaisia muistoja!

Jaan nuo samat fiilikset. Menetin myös uskoni Jumalaan noissa piireissä. Jumalasta maalattiin ahdistava valvoja, joka pienimmästäkin synnistä (meikkaus, maallinen musiikki, esiaviollinen seksi) rankaisee ja heittää helvettiin. Seurakunta kyttää ja valvoo, nuhtelee, kääntää selkänsä, jos toimit vastoin sääntöjä.

Surullista.

T. Ex-vl

Civilization V:n (PC-peli) introvideossa sanottiin, että "Uskonnon tarkoitus on tuoda iloisuutta väestölle".

Meni kahvit väärään kurkkuun ja mietin, että ei pelintekijä Sid Meyer ainakaan Suomessa ole kasvanut.

Lapsena psyyke rakentuu ja jos silloin altistuu ahdistukselle ja pelottaville asioille kuten kuolemapuheille, uhkailulle ja helvettikuville ne seuraa lopun elämää mukana. Ihmisethän ne pahin ahdistus on muille, ei usko tuonpuoleiseen sinänsä.

Minua ahdistaa yhä yökerhot, samoin muiden runsas alkoholinkäyttö. Alkuun kun aloin lakkaamaan kynsiä tai laitoin ripsiväriä, pelkäsin oikeasti illalla nukkumaanmennessä, että kuolen ja joudun helvettiin. Tietynlainen musiikki laukaisee yhä joskus syntisen olon.

Näistä asioista ei saisi puhua, muuten on pakana ja panettelija, katkeroitunut epäuskoinen. Minä säälin niitä lapsia ja nuoria, jotka kasvaa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, mutta minun tavoin kipuilevat, ja haluaisivat lähteä yhteisöstä. Tie normaaliin (eli tänne pahaan maailmaan 😄) on pitkä ja kivikkoinen.

Uskonnot = valheita. Mutta joku tekee rahaa, vieläpä paljon, täten...

Täällä myös yksi jonka lapsuudessa oli moni asia syntiä, kuten maallisen musiikin kuuntelu, meikkaaminen ja korvakorut. Ja valehtelematta vieläkin tulee välillä huono omatunto radiota kuunnellessa yms. Uskonto on paha, mutta usko on hyvä asia. Uskoa jumalaan en ole menettänyt kaikesta negatiivisesta huolimatta ja oon saanu kokea jumalan johdatusta, rakkautta ja rukousvastauksia elämässäni. Mutta omille lapsilleni en aio laittaa syntilistoja, meillä saa kuunnella mitä tykkää, katella telkkaria ja tatuoinnit/meikit/lävistykset ihan ok. Ne ovat vain ulkoisia asioita.

Hyvä kysymys. Luulen että se on vallanhimoa ja tarvetta pitää toiset kontrollissa. Joku on sairaassa mielessään tehnyt itsestään johtajan, keksinyt raamattua vääristellen omat säännöt ja perustanut lahkon. Ja seuraajiksi oman käsitykseni mukaan lähtee helposti ne joilla on vaikeaa, kaipaavat elämäänsä sisältöä ja helposti manipuloitavat ihmiset. Näin lyhyesti sanottuna.

Ja totta on se että oikealla uskolla ei ole tämän tälläisen kanssa mitään tekemistä. Ikävä kyllä näiden hihhulien ja pahan tekijöiden vuoksi hyvin usein kaikki uskovat niputetaan samaan nippuun.

Tuttuja kokemuksia. Minä olen säilyttänyt kyllä uskoni, mutta en käy missään uskonnollisissa tilaisuuksissa. No, joskus käyn Kauneimmissa joululauluissa tms. En vaan kestä kuunnella saarnoja ja muuta uskonnollista puhetta, se tuntuu teennäiseltä ja kamalalta.

Enkä minä ole edes kasvanut missään lahkossa vaan ihan ev.lut. kirkon piirissä. Äitini oli ankaran lakihenkinen luterilainen.

Joskus koen huonoa omaatuntoa siitä että en käy ehtoollisella.

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

Jeesuksen aikaan tanssittiin ja maalattiin ihoa koristellen. Kristinuskoon tuli puritanismi eli kieltäytyminen kaikesta iloa tuottavasta vasta myöhemmin kun ihmiset alkoivat kirjoittaa omia sääntöjään millainen ihminen saa uskoa. Jeesus ei asettanut ehtoja miltä uskova näyttää tai miten liikkuu, tanssien vai juosten.

Kaikissa uskonnoissa on sama vallankäyttö mekanismi. Te**rismi pohjatuu usein uskon tulkintoihin, ristiretkien aikana tapettiin ihmisiä jotka ei kääntyneet kristinuskoon, Japanissa taas poltettiin elävänä roviolla ne jotka hylkäsi itämaisen uskon ja kääntyi kristityksi.

Ihminen sotii aina ja sodan aihekin on sama, raha, valta ja uskonto. Usko on niin syvä osa ihmistä että sen kautta on helppo alistaa ja pelolla hallita tai syyllistämällä saada toinen orjaksi. Moni uskoo tekevänsä hyvää kun valvoo muita vaikka viekin siinä yksilön itsemääräämisoikeuden ja on mukana hengellisessä väkivallassa joka on syrjintää ja luokittelua.

On se kyllä pinnallinen uskonto. Iso osa sen harjoittamisesta perustuu siihen että sitoutuu tiettyyn ulkonäköön ja musiikkimakuun ym. Sitten vaikka Raamatun luku ei kiinnosta ketään ja Raamatun tuntemus on tosi heikoissa kantimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Jos sinulla on psyyke rikkoutunut, niin sinua rajoittaa usko psyyken rikkoutumiseen. Tämä puolestaan on psykiatrian asia, mutta psykiatria ei rikkoutuneesta psyykestä vapauta, vaan sen pysyvyys on juuri psykiatrian olemassaoloa.

Ei sinänsä uskonnon.

Ja etenkään ei ole esimerkiksi muinaisen egyptiläisen uskonnon. Eihän täydellinen viaton hyväksy sitä että samanlaiseksi ei saisi tulla. Jos edes yhden jumaluuden mainitsen.

Monissa uskonnoissa mm. kristinusko, islam ja juutalaisuus, on sama perusidea kuin salaliittoteorioissa: On olemassa absoluuttinen hyvä ja absoluuttinen paha. Jos ihminen ei kannata absoluuttista hyvää, hän on absoluuttisen pahan puolella. Puolueeton ei voi olla.

Uskonnollisuus pohjaa egon toimintaan. Yritetään luoda elämänhallintaa ja turvaa tiukoilla säännöillä ja ihme laeilla jotka ei enää edes suojele vaan rajottaa myös elämäniloa ja kaikkee naurintoa. Oon lukenu paljon Tommy Hellstenin kirjoja ja hänellä on kyllä todella hyviä huomioita tästä ilmiöstä.

Usko, suhde Jumalaan voi myös olla vapauttavaa, elämäniloista, merkityksellistä ja täynnä rakkautta ja armoa. Ja voi myös nauttia elämän pienistä ja suurista iloista.

Itsellä ei ole kokemuksia kovin tiukoista meiningeistä mutta oon joutunu vähän hakeen mikä on oma suhtautuminen vaikka alkoholiin ja seksiin, lihansyöntiin yms arvoihin ihan aikuistumiseenkin liittyen. Omien kokemusten ja pohdintojen perusteella arvot tuntuu nykyisin omilta vaikkeivät kauheesti eroa niistä aiemmista joita on opetettu. Menin, tein ja kokeilin ite, jotain kadun ja jotain en.

En usko että sinänsä tiukat säännöt on edes uskon ydinasioita mut uskonnollisuudessa niistä tulee sellasia, on niin kauheen tärkeetä olla oikeanlainen ja noudattaa jotain mitä ei ees tiedä miks noudattaa, sen sijaan et tulis vaan Jumalan luo just sellasena kun on ja kokis sellaista tyydytystä ettei tartte vaikka vetää kännejä kun on paha olo. Uskon et Jumala on kyl tarkottanu eri nautinnot, ruuan, juoman, musiikin ja seksin meidän iloksi, mut on eri asia nähdä ne Jumalan lahjoina kun että niistä tulee tärkeämpiä kun Jumala.

Ite en kestäis yhtään sellasta et ei sais kuunnella ”maallista” musaa tai tanssia tai kyseenalaistaa motään ja aika nopee oonkin häippässy sellasista paikoista. Sellanen on todella ankeeta. Muitakin tapoja on elää eikä ne oo poispäin uskosta.

"3Ylistäkää häntä raikuvin torvin,

ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!

4Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,"

"87:7 Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa"

"Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet,

hän kietoo minut vanhurskauden viittaan,

niin että olen kuin sulhanen,

joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen,

tai kuin morsian,

joka koristautuu kauneimpiinsa."

"Raamattu ... (KR38)

3 LUKU.

Morsiamen uni (v. 1-4). Varoitus Jerusalemin tyttärille (v. 5). Yljän saattue (v. M

"Katso, kaunis sinä olet, armaani;

katso, kaunis sinä olet.

Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana;

sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma,

joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

2Sinun hampaasi ovat

kuin lauma kerittyjä lampaita,

pesosta nousseita,

kaikilla kaksoiset,

ei yhtäkään karitsatonta.

3Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi,

ja suusi on suloinen;

kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva,

on sinun ohimosi huntusi takana.

4

Sinun kaulasi on niinkuin Daavidin torni,

linnaksi rakennettu;

tuhat kilpeä riippuu siinä,

urhojen varustuksia kaikkia.

5

Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,

kuin gasellin kaksoiset,

jotka käyvät laitumella liljain keskellä.

6

Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,

minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.

7Kaikin olet kaunis, armaani,

ei ole sinussa ainoatakaan virheä."

8

"Tule kanssani Libanonilta, sinä morsiameni,

tule kanssani Libanonilta.

Lähde pois Amanan huipulta,

Senirin ja Hermonin huipuilta,

leijonain leposijoilta ja pantterien vuorilta."

9"Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni,

lumonnut minut yhdellä ainoalla silmäykselläsi,

yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä.

10

Kuinka ihana onkaan sinun rakkautesi,

siskoni, morsiameni!

Kuinka paljon suloisempi viiniä on sinun rakkautesi,

suloisempi kaikkia balsameja sinun voiteittesi tuoksu!

11

Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni;

mesi ja maito on sinun kielesi alla,

ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.""

Psyyke voi rajoittua ja rikkoutua oli uskonnollinen tai ei.  Se on ihmisen luonto.  Oikein omaksuttuna voi jopa suojella.  Uskonnollisesti puhdas rinnakkaiselämä on vaativaa eikä yleensä onnistu, luostareissa voi vähän yrittää.