Erillisyys parisuhteessa masentaa
Oikeasti masentaa parisuhde, jossa mitään tekemisiä ei suunnitella eikä mietitä yhdessä. Kumpikin menee omissa menoissaan. Tai mä ehkä enemmän oon sopeutunut miehen elämään, mennyt mukaan jos on tahtonut. Nyt en jaksa. Meen itsekin minne meen, en kysele. En mieti, jääkö yhteistä aikaa. Haistatan paskat.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
oletteko olleet kauan yhdessä
6 vuotta. Ap
Niinpä!! Kyllä tarvitaan parisuhdeaikaa.
Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?
Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.
Ite oon eronnu just siks kun tuntu et elämä menee odotellessa ohi yksinäisenä parisuhteessa. Kumppani ei sopinu millon vietettäis aikaa, mitä tehtäis lomalla jne ei mitään. Olo oli koko ajan raastavan hylätty. Suhde kesti 3v.
Oon valtavan onnellinen kun on jotain odotettavaa ja suunnittelen asioita etukäteen ja sovin ne. Tyytyväisempi olo sinkkuna. En tiedä miks tuhlasin noinkin paljon aikaa? Ehkä siks et vihdoin opin arvostamaan myös omia tarpeita suhteessa.
Voimia pohdintoihin!
Aika tylyä. Itsepä olet parisi valinnut ja parisuhteen toinen osapuoli.
eli ap hoitaa parisuhdettaan makaamalla palstalla. ok.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?
Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.
Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon eronnu just siks kun tuntu et elämä menee odotellessa ohi yksinäisenä parisuhteessa. Kumppani ei sopinu millon vietettäis aikaa, mitä tehtäis lomalla jne ei mitään. Olo oli koko ajan raastavan hylätty. Suhde kesti 3v.
Oon valtavan onnellinen kun on jotain odotettavaa ja suunnittelen asioita etukäteen ja sovin ne. Tyytyväisempi olo sinkkuna. En tiedä miks tuhlasin noinkin paljon aikaa? Ehkä siks et vihdoin opin arvostamaan myös omia tarpeita suhteessa.
Voimia pohdintoihin!
Jännä miten vähän jotkut arvostavat itseään. Jotkut vaan menevät yhteen tyypin kanssa, joka huolii heidät ja siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon eronnu just siks kun tuntu et elämä menee odotellessa ohi yksinäisenä parisuhteessa. Kumppani ei sopinu millon vietettäis aikaa, mitä tehtäis lomalla jne ei mitään. Olo oli koko ajan raastavan hylätty. Suhde kesti 3v.
Oon valtavan onnellinen kun on jotain odotettavaa ja suunnittelen asioita etukäteen ja sovin ne. Tyytyväisempi olo sinkkuna. En tiedä miks tuhlasin noinkin paljon aikaa? Ehkä siks et vihdoin opin arvostamaan myös omia tarpeita suhteessa.
Voimia pohdintoihin!
Kiitos. Juuri tuolta mustakin tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun mitään ei voi sopia. Pakko alkaa nyt vain yksin tehdä asioita, mitä tahtoo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?
Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.
Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.
Joku toinen yrittäisi parantaa parisuhdetta, mutta sinä vain selaat puhelinta ja valitat. Ok... Voin vain kuvitella miten kyllästynyt mies sinuun on.
Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon eronnu just siks kun tuntu et elämä menee odotellessa ohi yksinäisenä parisuhteessa. Kumppani ei sopinu millon vietettäis aikaa, mitä tehtäis lomalla jne ei mitään. Olo oli koko ajan raastavan hylätty. Suhde kesti 3v.
Oon valtavan onnellinen kun on jotain odotettavaa ja suunnittelen asioita etukäteen ja sovin ne. Tyytyväisempi olo sinkkuna. En tiedä miks tuhlasin noinkin paljon aikaa? Ehkä siks et vihdoin opin arvostamaan myös omia tarpeita suhteessa.
Voimia pohdintoihin!
Kiitos. Juuri tuolta mustakin tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun mitään ei voi sopia. Pakko alkaa nyt vain yksin tehdä asioita, mitä tahtoo. Ap
Valivali.
Näyttää siltä, että ap ja kumppani eivät viihdy tarpeeksi hyvin keskenään.
Jos kaikki olisi kunnossa, niin tottahan lomia ja muita menoja suunniteltaisiin yhdessä.
Ette vaikuta ap sopivan yhteen, tarvitset enemmän kaltaisesi miehen, ja kumppanisi tarvitsee naisen jolla ei ole pakkomieltä suunnitella kaikki asiat valmiiksi.
Vaan voi lähteä lomallakin aivan spontaanisti jonnekin, ilman suuria valmisteluja ja suunnitelmia.
Aina ei pidä ensimmäiseksi etsiä sitä vikaa toisesta osapuolesta.
Joskus voisi pohtia, mitä itse voisi tehdä toisin, että parisuhteessa menisi paremmin.
Ilman keskustelua ja perusteellista juttelua ei kannata erota, mutta jos yhteistä ei tarpeeksi löydy, niin voi miettiä tosissaan, kannattaako suhdetta enää jatkaa.
Kysytkö ap koskaan mieheltäsi, että mitä hän haluaa lomalla tehdä tai vaikkapa vkonloppuisin?
Miksi ette tee asioita yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?
Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.
Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.
Joku toinen yrittäisi parantaa parisuhdetta, mutta sinä vain selaat puhelinta ja valitat. Ok... Voin vain kuvitella miten kyllästynyt mies sinuun on.
Olen yrittänyt, mutta se raja on nyt tullut vastaan. Nyt yritän vain pelastaa oman elämäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon eronnu just siks kun tuntu et elämä menee odotellessa ohi yksinäisenä parisuhteessa. Kumppani ei sopinu millon vietettäis aikaa, mitä tehtäis lomalla jne ei mitään. Olo oli koko ajan raastavan hylätty. Suhde kesti 3v.
Oon valtavan onnellinen kun on jotain odotettavaa ja suunnittelen asioita etukäteen ja sovin ne. Tyytyväisempi olo sinkkuna. En tiedä miks tuhlasin noinkin paljon aikaa? Ehkä siks et vihdoin opin arvostamaan myös omia tarpeita suhteessa.
Voimia pohdintoihin!
Kiitos. Juuri tuolta mustakin tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun mitään ei voi sopia. Pakko alkaa nyt vain yksin tehdä asioita, mitä tahtoo. Ap
Valivali.
Läpä Läpä läpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?
Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.
Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.
Joku toinen yrittäisi parantaa parisuhdetta, mutta sinä vain selaat puhelinta ja valitat. Ok... Voin vain kuvitella miten kyllästynyt mies sinuun on.
Samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa.
Ap vain parkuu ja moittii miestään. Kaikki koko hänen elämänäs on pilalla miehen takia.
Itsessä ja omassa käytöksessä ap ei näe mitään parantamisen varaa.
Tämä on useiden erojen syy, ettei ajatella asioita monipuolisesti ja myös kumppanin kautta.
Vain puhumalla asiat selviää, jos ei pysty puhumaan tai toinen ei ole halukas puhumaan, niin se suhde on sitten siinä.
Jatkuva erillisyys suhteessa on voimakas henkinen irtaantuminen toisesta ja hyvä pohja toiselle alkaa etsiä uutta kumppania tai aloittaa sivusuhteita muiden kanssa.
oletteko olleet kauan yhdessä