Lue keskustelun säännöt.
Erillisyys parisuhteessa masentaa
04.03.2021 |
Oikeasti masentaa parisuhde, jossa mitään tekemisiä ei suunnitella eikä mietitä yhdessä. Kumpikin menee omissa menoissaan. Tai mä ehkä enemmän oon sopeutunut miehen elämään, mennyt mukaan jos on tahtonut. Nyt en jaksa. Meen itsekin minne meen, en kysele. En mieti, jääkö yhteistä aikaa. Haistatan paskat.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.
Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap
Kylläpäs olet ap vihamielinen ja hyökkäävä! Joku saattaisi kysyä, että oletko saanut kunnolla munaa pitkään aikaan, kun olet noin kireä, mutta minä en sitä kysy.
Jos kaikki menee kerran päin perzettä, niin eikö olisi ihan reilua erota? Sanoa miehelle, että olet vuokrannut itsellesi kämpän ja muutat siihen viikon päästä, aletaan pistää rojuja kahteen kasaan. Jos et siis viitsi keskustella mistään, niin ehkä sinun tyyliisi sopisi parhaiten tällainen selkeä ilmoitus.
No en ole saanut en. Sekin on yksi iso ongelma suhteessamme. Ap
Miehet rakastavat tuollaisia iloisia, ystävällisiä ja ihania naisia! Heidän mielestään on ihanaa olla naisen kanssa, joka arvostaa ja tykkää heistä, joka kysyy kuulumisia, välittää ja rakastaa. Siis sellaisia kuin ap! Ap on juuri sellainen ihana välittävä herttainen nainen, josta kaikki miehet uneksivat ja kun sellaisen saavat, niin he eivät malta pitää näppejään erossa ja hellittelvät koko ajan. Aijai, kyllä ap:n miestä moni mies kadehtii! Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Puhuin ongelman ääneen ja nyt eropapereita odottelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?
Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.
Olen ajatellut, että kun alan tehdä itseäni kiinnostavia asioita ja löydän iloa elämääni, pystyn ehkä sitten paremmin näkemään, onko tässä suhteessa enää mitään hyvää. Otan etäisyyttä ensin ja sitten teen ratkaisut. Ap
Kuulostaa mielestäni ihan pätevältä. Joskus turhautuminen kasaantuu niin suureksi, että sen takaa on vaikea nähdä "todellisuutta". Toivottavasti iloa löytyy ja suhdekin sen myötä paranisi tai sitten huomaat, että parempi on jatkaa yksin jos toisella ei ole halua osallistua tilanteen korjaamiseen. T. Tuo jonka viestiin vastasit
Kiitos. Mun turhautumisen on tosiaan nyt sillä tasolla, etten näe asioita enää välttämättä sellaisina kuin ne on. Toivottavasti sinunkin kipuilu helpottaa ja löydät ratkaisuja tilanteeseesi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.
Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap
Kylläpäs olet ap vihamielinen ja hyökkäävä! Joku saattaisi kysyä, että oletko saanut kunnolla munaa pitkään aikaan, kun olet noin kireä, mutta minä en sitä kysy.
Jos kaikki menee kerran päin perzettä, niin eikö olisi ihan reilua erota? Sanoa miehelle, että olet vuokrannut itsellesi kämpän ja muutat siihen viikon päästä, aletaan pistää rojuja kahteen kasaan. Jos et siis viitsi keskustella mistään, niin ehkä sinun tyyliisi sopisi parhaiten tällainen selkeä ilmoitus.
No en ole saanut en. Sekin on yksi iso ongelma suhteessamme. Ap
Miehet rakastavat tuollaisia iloisia, ystävällisiä ja ihania naisia! Heidän mielestään on ihanaa olla naisen kanssa, joka arvostaa ja tykkää heistä, joka kysyy kuulumisia, välittää ja rakastaa. Siis sellaisia kuin ap! Ap on juuri sellainen ihana välittävä herttainen nainen, josta kaikki miehet uneksivat ja kun sellaisen saavat, niin he eivät malta pitää näppejään erossa ja hellittelvät koko ajan. Aijai, kyllä ap:n miestä moni mies kadehtii! Eiku...
Jep jep. Sehän naisen kuuluu aina olla. Iloinen, ystävällinen ihana. Haistapa sinäkin pee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Eikö ole munaa lähteä itse, vaan sekin pitäisi naisen hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.
Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap
Kylläpäs olet ap vihamielinen ja hyökkäävä! Joku saattaisi kysyä, että oletko saanut kunnolla munaa pitkään aikaan, kun olet noin kireä, mutta minä en sitä kysy.
Jos kaikki menee kerran päin perzettä, niin eikö olisi ihan reilua erota? Sanoa miehelle, että olet vuokrannut itsellesi kämpän ja muutat siihen viikon päästä, aletaan pistää rojuja kahteen kasaan. Jos et siis viitsi keskustella mistään, niin ehkä sinun tyyliisi sopisi parhaiten tällainen selkeä ilmoitus.
No en ole saanut en. Sekin on yksi iso ongelma suhteessamme. Ap
Miehet rakastavat tuollaisia iloisia, ystävällisiä ja ihania naisia! Heidän mielestään on ihanaa olla naisen kanssa, joka arvostaa ja tykkää heistä, joka kysyy kuulumisia, välittää ja rakastaa. Siis sellaisia kuin ap! Ap on juuri sellainen ihana välittävä herttainen nainen, josta kaikki miehet uneksivat ja kun sellaisen saavat, niin he eivät malta pitää näppejään erossa ja hellittelvät koko ajan. Aijai, kyllä ap:n miestä moni mies kadehtii! Eiku...
Ja tuollaista miestä joka odottaa vain saavansa naiset haluaa helliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Oletko joku pentu? Teinien touhulta kuulostaa tuollainen nössöily. Jos haluat lähteä niin lähde, hyvä ihminen. Ei niin että odotellaan että se toinen taikaiskusta tajuaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Totta kai kumpi tahansa puolisoista voi aloittaa keskustelun. Rohkeus ei ole kiinni sukupuolesta. Se aloittaa, joka tajuaa, että jotain on tehtävä.
Tilannehan ei ratkea itsestään. Vaikka se ajautuisi eroon, sittenkin on yleensä sovittava edes jostain asioista.
Puhumattomuus on vain tuon kohtaamisen lykkäämistä eteenpäin. Koska se toisen kohtaaminen on niin kammottavan pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Luuseri.
Sellainen ap on kaikkien silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.
Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.
Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.
Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.
Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?
Apntaitaa olla aina tuollainen nyrpeä vihamielinen mamma, joten helpompi on mennä omia menojaan ja toivoa, että mamma tajuaisi kadota.
Luuseri.
Sellainen ap on kaikkien silmissä.
Myös mammaansa pakoileva munaton mies on. Hei siis juuri sinä!
Mitä menoja teillä on näin korona-aikana?
En näe teillä tulevaisuutta kun näin asiat on.