Erillisyys parisuhteessa masentaa

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että ap ja kumppani eivät viihdy tarpeeksi hyvin keskenään.

Jos kaikki olisi kunnossa, niin tottahan lomia ja muita menoja suunniteltaisiin yhdessä.

Ette vaikuta ap sopivan yhteen, tarvitset enemmän kaltaisesi miehen, ja kumppanisi tarvitsee naisen jolla ei ole pakkomieltä suunnitella kaikki asiat valmiiksi.

Vaan voi lähteä lomallakin aivan spontaanisti jonnekin, ilman suuria valmisteluja ja suunnitelmia.

Aina ei pidä ensimmäiseksi etsiä sitä vikaa toisesta osapuolesta.

Joskus voisi pohtia, mitä itse voisi tehdä toisin, että parisuhteessa menisi paremmin.

Ilman keskustelua ja perusteellista juttelua ei kannata erota, mutta jos yhteistä ei tarpeeksi löydy, niin voi miettiä tosissaan, kannattaako suhdetta enää jatkaa.

No mä alan nyt tehdä itseäni kiinnostavia asioita. Jos miestä jossain vaiheessa alkaa kiinnostaa lähteä mukaan, oletan että sanoo. Monesti olen ottanut asioita puheeksi ja niin pitkään kun mä vedän, mies osallistuu. Enää en vain jaksa yksin puhua. Olen totaalisen loppu ja väsynyt ja siksi näin epärakentava. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.

Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap

Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?

Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.

Miksi haluatte olla parisuhteessa, jos mielenkiinnon kohteet eivät ole samanlaisia, ihmisenä olette erilaisia ettekä koe edes ymmärtävänne toisianne? Varmaan mukava tyytyä tuollaiseen. Mitä tuollaisesta saa, seksiä?

Parisuhteesta voisi saada niin paljon enemmän irti. Joku, jonka kanssa haluaa olla, tehdä ja touhuta, on yhteiset mielenkiinnon kohteet, keskustellaan, jaetaan surut ja monistetaan ilot.

Kumppani on kyllä väärä, jos hänen kanssaan ei edes aikaa halua viettää.

Onpa täällä negatiivisia kommentteja. Kyllähän se ON ongelma, jos puolisoa ei seura kiinnosta. Parisuhteessa kun kuuluisi olla paljon suurempiakin tunteita, ennen kaikkea HALU olla toisen kanssa. Tuolla periaatteellahan kumppaniksi kelpaa ihan kuka tahansa, jos tarkoituksena on vain jakaa pakolliset arjen askareet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?

Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.

Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.

Jaa. Sä vaan väistät piiloon.

Oletko puhunut miehellesi, että miten koet?

Sinulka on oikeus kokea noin ja on hyvä kertoa se toiselle.

Tuo on kiukuttelua. Ensin joustat. Ei se toinen ehkä tiedä sitä? Sitten tulee paha olo, mutta et kerro sitä puolisolle.

Sitten lähdet omiin menoihisi.

Miten tuota nyt tulkkais?

No, ensin me yhdessä käytiin jutuissa.

Vaimo tuntui ihan Ok tykkäävän.

Sitten se yhtäkkiä rupes vaan menemään ittekseen.

PUHUKAA. Nosta tuo tärkeä asia esiin. Nosta tunteesi esiin. Tule sieltä piilosta.

Ei KUKAAN voi tietää miten koet, jos sinä itse et sitä kerro.

Miksi muuten olisit parisuhteessa?

Se on oppimista. Opettelua. Se vaan vaatii sen isin jutun: luottamuksen. Uskaltaa tulla esiin kipeissäkin jutuissa.

Miten sun mies voi?

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?

Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.

Olen ajatellut, että kun alan tehdä itseäni kiinnostavia asioita ja löydän iloa elämääni, pystyn ehkä sitten paremmin näkemään, onko tässä suhteessa enää mitään hyvää. Otan etäisyyttä ensin ja sitten teen ratkaisut. Ap

Miks olette yhdessä. Outo pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.

Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap

Kylläpäs olet ap vihamielinen ja hyökkäävä! Joku saattaisi kysyä, että oletko saanut kunnolla munaa pitkään aikaan, kun olet noin kireä, mutta minä en sitä kysy.

Jos kaikki menee kerran päin perzettä, niin eikö olisi ihan reilua erota? Sanoa miehelle, että olet vuokrannut itsellesi kämpän ja muutat siihen viikon päästä, aletaan pistää rojuja kahteen kasaan. Jos et siis viitsi keskustella mistään, niin ehkä sinun tyyliisi sopisi parhaiten tällainen selkeä ilmoitus.

Se siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?

Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.

Olen ajatellut, että kun alan tehdä itseäni kiinnostavia asioita ja löydän iloa elämääni, pystyn ehkä sitten paremmin näkemään, onko tässä suhteessa enää mitään hyvää. Otan etäisyyttä ensin ja sitten teen ratkaisut. Ap

Et sinä mitään osaa tehdä, kunhan vain temppuilet. Ja valitat, syytät ja märiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä taas tarvitsen erillisyyttä parisuhteessa. Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteemme ovat pitkälti erilaisia. Molemmilla on ystäviä, joiden kanssa sitten tehdään ja jutellaan ne asiat joita puoliso ei vaan ymmärrä. Molemmat tarvitsemme paljon omaa aikaa. Toimii yleisesti ottaen hyvin.

Ihan sama minulle, mitä sinä tarvitset. Sinä et ole tämän parisuhteen osapuoli tietääkseni. Ap

Kylläpäs olet ap vihamielinen ja hyökkäävä! Joku saattaisi kysyä, että oletko saanut kunnolla munaa pitkään aikaan, kun olet noin kireä, mutta minä en sitä kysy.

Jos kaikki menee kerran päin perzettä, niin eikö olisi ihan reilua erota? Sanoa miehelle, että olet vuokrannut itsellesi kämpän ja muutat siihen viikon päästä, aletaan pistää rojuja kahteen kasaan. Jos et siis viitsi keskustella mistään, niin ehkä sinun tyyliisi sopisi parhaiten tällainen selkeä ilmoitus.

No en ole saanut en. Sekin on yksi iso ongelma suhteessamme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?

Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.

Olen ajatellut, että kun alan tehdä itseäni kiinnostavia asioita ja löydän iloa elämääni, pystyn ehkä sitten paremmin näkemään, onko tässä suhteessa enää mitään hyvää. Otan etäisyyttä ensin ja sitten teen ratkaisut. Ap

Et sinä mitään osaa tehdä, kunhan vain temppuilet. Ja valitat, syytät ja märiset.

Ja paskat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä negatiivisia kommentteja. Kyllähän se ON ongelma, jos puolisoa ei seura kiinnosta. Parisuhteessa kun kuuluisi olla paljon suurempiakin tunteita, ennen kaikkea HALU olla toisen kanssa. Tuolla periaatteellahan kumppaniksi kelpaa ihan kuka tahansa, jos tarkoituksena on vain jakaa pakolliset arjen askareet.

Niin, ap ei ole kiinnostunut miehen tekemisistä. Ja silloin kun hän meinaa jotain tehdä, niin se on ilmoitusasia ja varoitusaikaa on minuutti. Ap ON ongelma.

Mäkään en jaksais tota.

Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.

Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.

Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.

Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis parisuhteessa, mutta et tee muuta kuin haistattelet puolisollesi? Oletko kokeillut juttelua? Siis ihan sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa keskustelua, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja jossa tehtäisiin myös ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia?

Nyt tietwnkinnkirjoitat, että joo, sinä olet yrittänyt, mutku mies ei, mutta en usko.

Haistattelu alkaa vasta nyt ja sekin kuvainnollisesti. Olen kyllästynyt vain joustamaan enkä enää aio huomioida miestä suunnitelmissani. Mietin esim. viikonloppumenoni jatkossa vain itseni kannalta.

Jaa. Sä vaan väistät piiloon.

Oletko puhunut miehellesi, että miten koet?

Sinulka on oikeus kokea noin ja on hyvä kertoa se toiselle.

Tuo on kiukuttelua. Ensin joustat. Ei se toinen ehkä tiedä sitä? Sitten tulee paha olo, mutta et kerro sitä puolisolle.

Sitten lähdet omiin menoihisi.

Miten tuota nyt tulkkais?

No, ensin me yhdessä käytiin jutuissa.

Vaimo tuntui ihan Ok tykkäävän.

Sitten se yhtäkkiä rupes vaan menemään ittekseen.

PUHUKAA. Nosta tuo tärkeä asia esiin. Nosta tunteesi esiin. Tule sieltä piilosta.

Ei KUKAAN voi tietää miten koet, jos sinä itse et sitä kerro.

Miksi muuten olisit parisuhteessa?

Se on oppimista. Opettelua. Se vaan vaatii sen isin jutun: luottamuksen. Uskaltaa tulla esiin kipeissäkin jutuissa.

Miten sun mies voi?

Ei ap viitsi, kehtaa ja haluu. Hän haluaa vain rypeä itsesäälissä, se on ap:n juttu. Totuus on, että ap on yksin aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen kyllä kannattaa yleensä.

Mutta aina ei ole sellaista tilannetta, että pystyisi puhumaan. Voi esim olla, että se aika meni jo.

Uskon, että tilanne ei kuitenkaan korjaudu ilman perinpohjaisia keskusteluja. Eikä niitä ole tämän pariskunnan kohdalla näkyvissä.

Ap voi silti korjata omaa tilannettaan ja ns hankkia elämän.

Eikö ap:n mies voi aloittaa sitä keskustelua? Onko vastuu aina naisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyytyväisempi/onnellisempi niin, että et aio jatkossa yrittääkään järjestää yhteistä aikaa ja pysyt silti yhdessä miehesi kanssa? Vai olisiko parempi jatkaa kokonaan yksin, jos kuitenkin suunnitelmiesi ja menojesi kannalta aiot ns. hylätä toisen?

Olen itsekin kipuillut vähän samantyyppisten asioiden kanssa, joten ymmärrän turhautumisen.

Olen ajatellut, että kun alan tehdä itseäni kiinnostavia asioita ja löydän iloa elämääni, pystyn ehkä sitten paremmin näkemään, onko tässä suhteessa enää mitään hyvää. Otan etäisyyttä ensin ja sitten teen ratkaisut. Ap

Kuulostaa mielestäni ihan pätevältä. Joskus turhautuminen kasaantuu niin suureksi, että sen takaa on vaikea nähdä "todellisuutta". Toivottavasti iloa löytyy ja suhdekin sen myötä paranisi tai sitten huomaat, että parempi on jatkaa yksin jos toisella ei ole halua osallistua tilanteen korjaamiseen. T. Tuo jonka viestiin vastasit

Ap:lle sopis ura vanhanapiikana, kuulostat jo siltä.