Tunnetteko koskaan esi-isienne läheisyyden
Heiltä saa valtavasti voimaa ja viisautta vaikka fyysisessä maailmassa heitä ei olisi edes tavannut. He ovat meidän henkioppaitmme ja me itse tulemme joskus olemaan tulevien sukupolvien henkioppaita ja varjelijoita. Kaunis luomakunnan ketju, iätön ja ajaton tanssi. Varjelmkaamme ja suojelkaamme esi-isiemme Pyhää perintöä ja luontoa ympärillämme eläimineen, ne ovat hengen suurinta kultaa.
Kommentit (15)
En. Onneksi olen välttynyt häiriöiltä aivoissani.
Kyllä tunnen. Kyseiset henkilöt tulee mieleen ja tuntee vahvasti heidän läsnäolonsa. JOskus, kun tulee pulmia, niin mietin, että mitähän X tekisi - ja vastaus tulee päähäni.
En koska olen täysjärkinen. AP:n aloitus on silkkaa huuhaata.
En todellakaan enkä haluaisikaan. Raamattu kieltää kaikki yhteydet kuolleisiin ja voiman hakemisen sieltä suunnalta. Case closed.
Jaa. Pitääkö se ruveta jotain istuntoa pitämään ja kyselemään että missä ne voimat viipyvät. Jos menen vaikka tuonne aittaan, varmaan siellä on muutamaa aikoinaan säilytetty ennen hautaamista.
Joidenkin esi-isät voi houkutella keikkumaan oksilla ja syömään banaaneja.
En tuolla tavalla tunne kuin ap kuvaa (enkä kristittynä hakisi tuollaista), mutta toisella tavalla kyllä. Ihailen kovissa oloissa eläneiden esi-isieni ponnistuksia. Säilytän hyvin suvun vanhoja esineitä ja valokuvia, jotka muistuttavat menneistä. Hoidan hautoja.
Eteenpäin en voi suvun henkistä perintöä siirtää koska minulla ei ole lapsia.
Mietin aika usein, millaista elämää menneet polvet ovat eläneet. Miten ovat selvinneet nälänhädästä, isovihasta, viime sodista ja monista muista ankarista ajoista ja henkilökohtaisista vaikeuksista ja menetyksistä. Netistähän löytyy nykyisin sukutietoutta, sukutauluja jne. Niiden avulla pääsee matkalle suvun historiaan satoja vuosia taaksepäin. Sukupolvi toisensa jälkeen liittyy ketjuun. Siihen ketjuun olen itsekin liittynyt lenkiksi ja seuraavat jo odottavat vuoroaan.
Jos pystyisitte kommunikoimaan esi-isienne kanssa, mitä kysyisitte heiltä? Tuo on kaunis tapa säilytää vanhoja tavaroita ja valokuvia isovanhemmista on kyllä ja sillä tavoin säilyttää myös fyysisiä muistoja heidän elämästään täällä maan päällä.
No enpä voi sanoa, että tuntisin.
Vierailija kirjoitti:
En tuolla tavalla tunne kuin ap kuvaa (enkä kristittynä hakisi tuollaista), mutta toisella tavalla kyllä. Ihailen kovissa oloissa eläneiden esi-isieni ponnistuksia. Säilytän hyvin suvun vanhoja esineitä ja valokuvia, jotka muistuttavat menneistä. Hoidan hautoja.
Eteenpäin en voi suvun henkistä perintöä siirtää koska minulla ei ole lapsia.
Henkisen perinnön siirtäminen ei välttämättä vaadi omia jälkeläisiä, viisautta ja elämänkokemusta voi siirtää myös vaikka sisarusten lapsille tai vaikka kummilapsille.
Kaiken kaikkiaan olemmehan kaikki Yhden ja saman puun henkisiä oksia ja rakkaus-viisaudesta puhkeavia vihantia lehtiä. Kaikki elämä samassa rungossa kiinni.
Hauskaa, että kysyt. Kyllä useinkin tunnen olevani osa jatkumoa, joka on alkanut joskus muinoin ja kulkenut esi-isieni ja -äitieni kautta tähän päivään ja jatkaa edelleen kulkuaan ajan rattaassa.
Joskus saan ihan voimaakin siitä, kun ajattelen, että siellä se X on roudannut kiviä pois pelloilta, metsästänyt ja huolehtinut jälkeläisistään. Joten kyllä minäkin pärjään.
Lääkärin määräämät lääkkeet kannattaa ottaa
Enpä kyllä tunne.