Lastensuojelu ja käänteinen todistustaakka
Huostaanotoista käydään vääntöä - tehdäänkö niitä perusteetta ja turhaan? Tähän kysymykseen ei ehkäpä löydä selvää vastausta. Sen sijaan selvää on, että todistustaakka kääntyy lastensuojelussa päinvastaiseksi normaaliin oikeuskäytäntöömme verrattuna. Esimerkiksi murhaepäilty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Sen sijaan vanhempi on syyllinen, kunnes toisin todistetaan.
Jos esimerkiksi lapsi kertoo opettajalle/psykologille/kaverin äidille, että häntä pahoinpidellään fyysisesti tai henkisesti kotona, tämä johtaa helposti kiireelliseen sijoitukseen eikä vanhempia kuulla lainkaan etukäteen. On ymmärrettävää, että lapsen turvallisuus halutaan varmistaa. Tämä kuitenkin asettaa vanhemman tilanteeseen, että hänen on pystyttävä todistamaan, että ei ole syyllistynyt siihen, mistä joutuu syytetyksi.
On käytännössä mahdotonta näyttää toteen, että jotakin - erityisesti henkistä väkivaltaa - _ei ole ikinä tapahtunut_. Siksipä oikeusjärjestelmämmekin lähtee siitä, että syyllisyys on todistettava, eikä syyttömyys. Lastensuojelussa vanhemmilla ei näin kuitenkaan ole.
Kommentit (31)
Sosiaalipuolella ylipäätään tehdään ihan liikaa työtä oletuksien, tulkintojen ja mutuilujen varassa. Jos työntekijästä tuntuu joltain, siitä lähdetään, että se on totta ja niihin tunteisiin on joku syy. Tavallaan se onkin totta, mutta meillä jokaisella on omat ajatusvääristymämme ja tunnelukko me, joiden läpi katselemme maailmaa. Ne omat ajatukset ja tunteet kertovat ennen kaikkea omasta sisäisestä maailmasta ja sostyön ulkopuolella on aika sairasta ja vaarallistakin pitää omia ajatuksia ainoana oikeana näkemyksenä elämästä ja tapahtumista.
Väkivaltainen vanhempi on hyvin usein uhannut lapsiaan, jos nämä kertovat hakkaamisesta ja monesti uhkailleet nämä hiljaisiksi. Sen vuoksi lasten kanssa jutellaan ilman vanhempia.
Ison perheen teini tytär halusi pois kotoa. Teki itsestään lasun, valehteli kokevansa jatkuvaa kiusaamista kotona. Toive toteutui, mutta koko perhe joutui syyttä suotta pitkän syynin alle.
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ison perheen teini tytär halusi pois kotoa. Teki itsestään lasun, valehteli kokevansa jatkuvaa kiusaamista kotona. Toive toteutui, mutta koko perhe joutui syyttä suotta pitkän syynin alle.
Olisiko pitänyt olla syynäämättä? Äiti kun sanoo, että teini vain draamailee, asia olisi sillä käsitelty?
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Eihän se lapsenkaan etu ole, jos joutuu väärin perustein sijoitetuksi. Eli lapsen oikeusturvan pitäisi toteutua paremmin.
Nuori lääkäri teki sairaasta lapsesta tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sos-tt tuli asiaa selvittämään, mutta ei sanallakaan puhunut huolestaan, keksi käynnille ihan muun syyn.
Jos olisin tiennyt, mistä meitä epäillään, olisin asiaa tietenkin aktiivisesti ratkonut ja edistänyt sen selvittämistä.
Poliisikuulustelussakin sentään kerrotaan mistä epäillään ja varmistetaan, että kuultava ymmärtää sen ja asemansa...
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Meillä on ollut tapana kysyä siltä nuorelta voiko mennä kotiinsa vai ei. Jos sano, että ei uskalla väkivallan vuoksi mennä kotiin, niin eipä siinä sitten muuta voi kuin uskoa. Ei siellä kotona mitään todistajia välttämättä ole ja mistä tietää ettei niitä muitakin lapsia hakata? Jos alaikäinen sanoo, että ei uskalla kotiin seuraavaksi yöksi, niin ei siinä ehdi selvitellä kuin sen minne sen nuoren saa turvalliseen yöpaikkaan. Siinä on sitten 30vrk aikaa selvittää sen jälkeen mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Lapsi ei halunnut pois kotoa vaan saavuttaa tiettyjä etuja ja oikeuksia. Pyörsi puheensa, kun käsitti, että joutuu pois kotoa jollei peru puheitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ison perheen teini tytär halusi pois kotoa. Teki itsestään lasun, valehteli kokevansa jatkuvaa kiusaamista kotona. Toive toteutui, mutta koko perhe joutui syyttä suotta pitkän syynin alle.
Olisiko pitänyt olla syynäämättä? Äiti kun sanoo, että teini vain draamailee, asia olisi sillä käsitelty?
Äiti sanoi juuri näin, mutta ei ollut sillä käsitelty. Muiden lasten näkemyksillä ei ollut merkitystä. Teinille etsittiin oma asunto, perhe pakotettiin maksamaan koko lysti.
Tässä nyt termejä "oikeusjärjestys", "todistustaakka" ja "syyte" käytetään ihan väärin, nämä liittyvät nimenomaan oikeusprosessiin, jotka eivät tähän asiaan liity ellei ole saanut nimenomaan tuomiota rikoksesta.
Muutenkin hieman outo aloitus, tottahan toki sitä lasta pitäisi lähtökohtaisesti uskoa, ellei ole hyvin painavaa syytä epäillä, että valehtelee... Minuakin aikanaan pahoinpideltiin kotona. En tästä koskaan mitään sanonut juuri siksi, koska kuka minua olisi uskonut, nuorempia sisaruksia kohdeltiin hyvin eikä vanhempani olisi kenellekään myöntäneet pieksevänsä minua iltaisin omassa huoneessani suljetun oven takana.
Koska se on lapsen etu, jos lapsi kokee oikeasti väkivaltaa on kierre saatava heti loppumaan, lasta kuullaan ilman vanhempia, mikäli lapsen kehitys siihen on riittävä, ei huostaanotto ole ensimmäinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Tää oli muotia teinien keskuudessa ainakin pari vuotta sitten. Luulivat saavansa ilmaisen kämpän sossuilta (kunnan tms:n tukiasunto + kunta maksaa asumistuet). Osa saikin, mutta siihen tarvittiinkin sitten jo todelliset ongelmat kotioloissa. Jos ei niitä löytynyt, saattoikin joutua sijoitukseen, jolloin teinillekin valkeni, ettei "omaa" kämppää ole tulossa, ja sitten vasta älyttiinkin alkaa perua niitä keksittyjä juttuja.
Ja mistäkö minä tiedän? Täälläpäin oli useampi näitä nuoria. Omanikin yritti samaa kusetusta. Olisihan tuo päässyt omaan kämppään vaikka hakemalla johonkin erikoislukioon, muttei todistus riittänyt siihen. Oli kovat itsenäistymishalut, kun halusi juhlia ja tapailla miehiä ilman mitään kodin pidäkkeitä.
Ajatteleeko ap, että lapset kertovat erityisen usein heihin kohdistuvasta väkivallasta? Jos huostaanottoon väkivallan takia päädytään, siinä kyllä tavallisesti on myös poliisin ja lasten oikeuspsykiatrian arvio mukana, ei se perustu yhden sosiaalityöntekijän käsityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Lapsi ei halunnut pois kotoa vaan saavuttaa tiettyjä etuja ja oikeuksia. Pyörsi puheensa, kun käsitti, että joutuu pois kotoa jollei peru puheitaan.
Mitä sitten olisi pitänyt tapahtua? Eikö tuo ole ihan opettavaista teinille huomata ettei sillä saa etuja, vaan puheille on seuraamuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Ei siihen vaadita muuta kuin, että teini haluaa oikutella, saada tahtonsa läpi tai on hemmoteltu tms. Valehtelu liittyy myös joihinkin persoonallisuushäiriöihin, mutta teinin aivot ovat vielä kehittymässä ja voi kehittyä kunnolliseksikin. Oppii ainakin kerralla, minkälaista huostaanotto on ja kuinka vähän viranomaisiin voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Ei siihen vaadita muuta kuin, että teini haluaa oikutella, saada tahtonsa läpi tai on hemmoteltu tms. Valehtelu liittyy myös joihinkin persoonallisuushäiriöihin, mutta teinin aivot ovat vielä kehittymässä ja voi kehittyä kunnolliseksikin. Oppii ainakin kerralla, minkälaista huostaanotto on ja kuinka vähän viranomaisiin voi luottaa.
Minusta kertoo todella paljon perheen arvoista, jos itsenäistymistä lähdetään ajamaan valehtelemalla viranomaisille ja kiukuttelemalla sillä, että valehtelulla saadaan asioita aikaan. Miksi vanhemmat eivät itse itsenäistäneet nuortaan? Opastaneet millaisia oikeuksia JA velvollisuuksia aikuisilla on ja miten viranomaisten kanssa eletään. Ja että lähtökohtaisesti itsenäiseen asumiseen liittyy se, että sen asumisensa kustantaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on järkevää jutella ilman vanhempia. Mutta myös vanhempia pitäisi kuulla ja lisäksi muutenkin selvittää objektiivisesti, ovatko lapset vaarassa. On kohtuutonta, että vanhempien pitää itse pystyä osoittamaan syyttömyytensä.
Meillä teini-ikäinen valehteli oman edun saavuttamiseksi ummet ja lammet kotioloistaan. Häntä kuunneltiin ja uskottiin, ristiriitaisuudet kertomuksissa eivät merkinneet mitään, perheen muiden lasten todistuksellakaan ei ollut merkitystä. Lapsi joutui sijoitukseen ja hänet kotiutettiin vasta sitten, kun kyseinen lapsi itse pyörsi puheensa.
Mielestäni olisi ollut oikein ja kohtuullista pyrkiä objektiivisesti arvioimaan lapsen kertomuksen todenmukaisuutta. Koen, että lapsi itse joutui tässä lastensuojelucasessa vaaraan: sijoituspaikassa hänelle tarjottiin huumeita ja myöhemmin myös sijoituksessa tutuksi tullut henkilö teki itsemurhan, mistä lapsi oli kovasti järkyttynyt. Näiltä asioilta hän olisi säästynyt, jos ei olisi joutunut kodin ulkopuolelle.
Hieman kyllä epäilyttää teidän kotiolot, jos teini on valmis menemään noin pitkälle pois päästäkseen...
Lapsi ei halunnut pois kotoa vaan saavuttaa tiettyjä etuja ja oikeuksia. Pyörsi puheensa, kun käsitti, että joutuu pois kotoa jollei peru puheitaan.
Mitä sitten olisi pitänyt tapahtua? Eikö tuo ole ihan opettavaista teinille huomata ettei sillä saa etuja, vaan puheille on seuraamuksensa.
Asiasta olisi mielestäni pitänyt keskustella perusteellisesti kaikkien osapuolten kanssa mieluiten heti sijoituspäätöksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Jouduimme odottamaan lähes kaksi viikkoa ennen kuin tulimme kuulluksi. Meille vanhemmille tämä oli luonnollisesti stressaavaa ja perheemme muut lapset olivat myös poissa tolaltaan. Kertomuksen ristiriitoja olisi myös mielestäni pitänyt selvittää eikä ainoastaan odotella, että lapsi itse päättää puhua totta. Onneksi hän päätti, joku itsepäisempi olisi pitänyt kiinni tarinastaan ja olisi nyt huostassa.
Meinaat, että sossun pitäisi kysyä vanhemmilta ensin, että hakkaako he lapsiaan ja vain jos nämä myöntävät, otetaan lapset huostaan muutaman päivän päästä, jos se sattuu perheelle sopimaan. Voihan sitä olla suunnitelmia, joita olisi ikävä perua.