Esikoinen vs toinen lapsi - Onko tämä outoa?
Lähisukulainen sai juuri äsken toisen lapsen. Vauva syntyi sukulaisille ja tutuille melkein yllätyksenä, kuulin vasta pari kuukautta sitten, että vauva on tulossa, kun vanhemmat eivöt ole asiasta mitään puhuneet.
Esikoisesta puhuttiin hänen koko odotusaikansa. Tuleva äiti julkaisi somessa joka viikko useita vatsakuvia alkaen kuudennesta raskausviikosta. Vauvalle hankittiin sitä ja tätä, pidettiin kahdet isot baby showerit, valokuvaajalla käytiin ikuistamassa upeisiin miljöökuviin raskausvatsa, vauvan kehitystä seurattiin ja ihania vauvakuplakuvia oli jatkuvasti somessa... Kaikesta tuli sellainen olo, että se esikoisvauva oli todella rakastettu ja molempien vanhempiensa hartaasti odottama.
Nyt tämä kakkonen ei tunnu herättävän mitään samanlaista huomiota ja tunteita. Äiti on aktiivinen somessa, joten sekin ihmetyttää, että näin isoa asia on jäänyt vaille huomiota. Uudesta vauvasta on somessa ollut yksi vaunuttelukuva, ei muuta.
Tuntuu melkein pahalta tämän vastasyntyneen puolesta. Kyllähän lapsi vanhemapana varmaan ihmettelee, miksi siskon odotusajasta on niin paljon kuvia ja muistoja juhlista jne, mutta hänestä ei yhtään mitään?
Toki käsitän itsekin kolmen lapsen äitinä, että se ensimmäinen raskaus on uusi ja jännittävä asia, ja myöhempiin ehkä suhtautuu hiukan eri tavalla, mutta tämä on kyllä kaiken huippu ja tuntuu todella erikoiselta. Oletteko muut törmänneet tällaiseen?
Kommentit (13)
Kaikella säkin päätäsi vaivaat. Kyllä ihan perus järjellä keksii helposti montakin syytä tuohon. Esim. ettei lapsiarjessa ehdi samalla tavalla hekumoida myöhempiä lapsia, ehkä odotusaikaan liittyi jotain poikkeavaa ja vanhemmat potivat menettämisen pelkoa, ehkä jo ihan tämä korona hillitsee yhteyden pitämistä. Tai jospa äiti on tullut järkiinsä ja pitää kaikkea sitä aiempaa hössöttämistä vähän typeränä. Ehkä sai lokaa niskaansa, kun julkaisi kaikkea somessa esikoisestaan eikä halua samaa toiselle lapselleen.
En ole törmännyt, mutta ehkä henkilö koki, että ekan kanssa energiaa meni turhaan hukkaan somemaailmaan ja haluaa nyt keskittyä niihin lapsiin. Toki ipanoita on nyt myös kaksi, joten ehkei aika ja kädet vain riitä sometteluun.
Mä itse. Olin 5v sitten, no, 5 v nuorempi. Silloin muutenkin face oli se juttu. Vaikken nyt sinne kokoajan mitään masukuvia postaillut, niin jtn kuitenkin ja töissä tietty asia oli esillä. Höhö. Nyt ja varsinkin korona-aikana meidän ylläriraskaus oli stressaavaa aikaa alusta loppuun. Et arvaakaan miten stressaavaa. En muutenkaan roiku facessa oikein enää, mut se oli ikävää, että ketään ei oikein saa tavata. Mites tuot asian luontevasti esille töissä kun oot etänä? No et mitenkään. Se oli toisaalta se stressivapain asia koko hommassa. Sai olla ns. normaali loppuun saakka, eikä "se paksuna oleva". No nyt sit on tsiljoona triljoona ihmistä, jotka ei ole tiennyt, ei tiedä itse asias edelleenkään, isovanhemmat ovat tavanneet toisen lapsenlapsensa tasan kerran, kotiutumispäivänä. Siitä on nyt 4 kk. Mut rakastettu hän on <3 <3
Ehkä hän hoksasi, että on suorastaan hassua päivittää kaikki someen. Varsinkin jotain masukuvia.
No voihan heillä kuvia olla muttei netissä ja eikai niitä juhlia näin korona aikana kovinkaan riehakkaasti juhlita.
70-luvulla tehtiin semmoisia vauvakirjoja, joihin kirjattiin tärkeät tapahtumat, piirrettiin käden ja jalan jälkiä ja teipattiin valokuvia. Kolmantena lapsena vertailin joskus noita. Ensimmäisenä syntyneen veljen kirja oli täytetty huolella, toisena syntyneen siskon kirja oli paljon vajaampi ja minun selvästi jäänyt kesken.
Mun mielestä toi on ihan luonnollista. Eka on uusi ja ihmeellinen ja tokan aikana on kädet täynnä ensimmäisen hoitoa, niin ei siinä ehdi laske ja dokumentoida raskausaikaa.
No kyllähän tuo vähän oudolta kieltämättä kuulostaa. Korona varmaan vaikuttaa asiaan aika paljon, siksi ei mitään baby showereita ole järjestetty.
Itsekin ymmärsin vasta ensimmäisen lapsen ollessa useamman kuukauden vanha että en voi laittaa hänestä kuvia someen, koska hän voi antaa minulle luvan siihen vasta suunnilleen aikuisena. En sitten enää laittanut. Muutenkin alkoi tuntua väärältä puhua lapsesta hänen selkänsä takana sadoille ihmisille. Lapsi on siis lakannut näkymästä somepäivityksissäni, mutta kyllä häntä edelleen rakastetaan.
Mahassa ja pikkuvauvana taisin suhtautua häneen enemmän kuin lemmikkieläimeen. Toisella lapsella on ollut vahvempi yksityisyyden suoja heti alusta.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla tehtiin semmoisia vauvakirjoja, joihin kirjattiin tärkeät tapahtumat, piirrettiin käden ja jalan jälkiä ja teipattiin valokuvia. Kolmantena lapsena vertailin joskus noita. Ensimmäisenä syntyneen veljen kirja oli täytetty huolella, toisena syntyneen siskon kirja oli paljon vajaampi ja minun selvästi jäänyt kesken.
Meidän perheessä täysin sama mutta 90-luvulla ja olen se vanhin lapsi.
Kakkonen jää usein hopealle. Ja vielä useammin kokee olevansa se kakkonen, varsinkin jos samaa sukupuolta kuin esikoinen. Olen huomannut esikoisvouhotuksen monilla vanhemmilla ja vielä useammilla isovanhemmilla. Jotkut ovat sen suoraan tunnustaneetkin, osaa harmittaa tilanne, osa pitää oikeutenaan huomioida numero 1 ja sorsia nuorempia sisaruksia. Toki suurin osa arvostaa ja rakastaa jokaista lasta yksilönä. Tätinä ja kummina mainitsen ja huomioin nuoremmat lapset ensin, ihan periaatteesta.
Ehkä tajusi, ettei oman navan ja mahan hehkutus somessa ole niin hienoa. Lisäksi somepäivitysten julkaiseminen omasta lapsesta on kyseenalaista, raskaus nyt vielä sillä lailla äidin asia. Toisaalta kun jos ei esikoisesta enää päivitä niin onhan se aika noloa spämmätä tuutin täydeltä kuvia omasta mahasta. Ette ilmeisesti ole kovin läheisiä jos muodostat käsityksesi heidän onnestaan some-päivitysten perusteella etkä edes tiennyt raskaudesta kuin aivan loppu suoralla. Täytyy vaan sanoa, että aika idiootti-johtopäätökset olet tuosta vetänyt.