Musiikkiluokista ja soitinvalinnoista
Kertoisitteko, soititteko itse tai soittaako lapsenne soitinta, joka on sukupuolelleen hiukan epätavallinen. Siis poika huilua tai tyttö lyömäsoittimia, käyrätorvea tai trumpettia. Entä miten valitsitte soittimen ja jouduitteko vaihtamaan toiseen, jotta orkesteri saatiin kasattua? Vaihtoiko kukaan soitinta, kun sen soittaminen ei sittenkään tuntunut omalta?
Mitä hankintoja lyömäsoittaja voi tehdä, jotta voi harjoitella kotona?
Paljonko olette olleet mukana koulun toiminnassa musiikkiluokan tiimoilta ja miten?
Kommentit (4)
Toinen pojista soittaa viulua eikä meidän kaupungin musiikkiluokilla ole tällä hetkellä hänen lisäkseen kuin toinen viulistipoika. Halusi itse viulun jo 5-vuotiaana, koska näki kotona minun vanhan viuluni. On tykännyt tosi paljon eikä ainakaan hänen kaveripiirissään jaotella soittimia sukupuolen mukaan.
Tuttavapiirissä on myös yksi rumpalityttö, ihan normaalijuttu sekin. Rummut ostettu heillä tietysti kotiin.
Noista musiikkiluokkakuvioista sen verran, että toisen lapseni luokan kanssa on touhuttu paljonkin, koska keräsivät rahaa leirikoulua varten. Toisen kanssa taas ei ole ollut mitään muuta luin normaalin vanhempainillat. Musiikkiopistolla on molemmilla silloin tällöin esiintymisiä, joita ei tulis mieleenkään jättää väliin : )
myöhemmin huiluun. Soittaa huilua edelleen.
Konservatorion konserteissa näkee trumpettia soittavia tyttöjä sekä lyömäsoittimia soittavia.
Musiikkiopiston taholta ei soitinta vaihdateta siellä on niin paljon väkeä että bändeissä on useita saman soittimen soittajia.
Oppilaaksi otetaan tietty määrä kuhunkin soittimeen. Koulun vuoksi ei soitinta tarvitse eikä pidä vaihtaa.
Musiikkiluokilla soitetetaan monipuolisesti eri soittimia. Tyttöni oli alakoulun 3-6 luokat musiikkiluokalla ja nyt on on yläkoulussa musiikkiluokalla. Meidän kunnassa musiikkiluokalle haetaan kakkosen keväällä.
Konsertteja ja tapahtumia oli paljon alakoulussa, tekivät myös konserttimatkoja yön tai kahden reissuja muutamia kertoja. Joka vuosi oli joulukonsertti, keväisin oli aina jokin konsertti, lisäksi jumalanpalveluksessa lauloivat kerran ja se radioitiin. Lisäksi muita tapahtumia, kävivät paikkakunnan kouluilla esiintymässä.
Yläkoulussa on ollut vähemmän esiintymisiä kuin alakoulussa.
Lisäksi konservatorion esiintymiset ja esiintymismatkat.
Erittäin hyvä harrastus joka parhaimmillaan kantaa läpi elämän. Joillekin siitä tulee myös työ.
ja opettajat ovat kierrättäneet eri soittimissa joten kokemusta karttuu väkisin.
Joskus oma soitin ei löydy ensimmäisellä valinnalla ja silloin instrumenttia on vaihdettava. Konservatoriolta saa alkuun vuokrattua soittimen ja lukuvuosivuokra on todella pieni parin kymmenen euron luokkaa.
Ensimmäistä soitinta ei ostettu omaksi, vaihdon jälkeen soitti toista lainasoitinta vuoden ja tykästyi siihen ja toiselle soittovuodelle ostettiin oma soitin.
Soitinhankintaa ei kannata tehdä ennen kuin on varmistunut että soitin on oikea, tarkoitan puhaltimia.
Jos soittaa pianoa on soitin oltava kotona.
mutta minä valitsin aikoinani soittimekseni kitaran. Olin ainoa tyttö, joka sitä alkoi soittamaan... Kyllästyin siihen ja vaihdoin poikkihuiluun vuoden, parin päästä. Omiin soitinvalintoihini vaikutti perheemme rahatilanne ja nuo kaksi soitinta löytyivät valmiiksi kotoamme. =)