Minulla on joka päivä henkisesti paha olla koska en viihdy nykyisessä kodissani varsinkaan näiden koronarajoitusten aikana jolloin pitäisi vain pysyä kotona.
Mutta en voi muuttaa poiskaan, pahimmassa tapauksessa joudun elämään nykyisessä kodissani loppuelämäni.
Kommentit (7)
Miksi et voi muuttaa? Ja onko kielletty esim. lenkkeily ja kaupassa ja töissä käynti, ei ole.
Mitä vika kodissa on?
Ei me voida oikein ehdotella mitään, jos et kerro ongelmaa.
Ja nyt on poikkeusaika, vähän niin sodassa. Eli ei ole kenellekään kivaa. Elämä on. Kyllä ne poikkeusajatkin aikanaan loppuu. Aika moni on nyt ajatellut elämistään ja olemistaan uudella tavalla, joten se on jotain positiivista, mitä tästä voi itselleen ottaa.
Mulla oli sama vuosi sitten etäilyn alkaessa. Nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana olo on alkanut helpottaa. Olen pitänyt huolen siitä että herään aina aamuisin siistissä kodissa, iltaisin kuuntelen musiikkia ja poltan kynttilöitä oloa helpottaakseni. Olen panostanut sisustukseen, keksinyt kotiin enemmän tekemistä ja etsinyt väkisin hyviä puolia asuinalueesta. Nyt olisi mahdollisuus muuttaa muualle, mutten ehkä enää haluakaan.
Ennen etäilyä en paljoa siis kotona ollut ja asunto oli jäänyt edellisen muuton jäljiltä aika keskeneräiseksi. En muutenkaan viihdy paljoa yksinäni ja sisällä, niin nämä rajoitukset ovat oikeasti olleet todella kova pala. On vain pitänyt löytää sellaista aktiviteettia joka luo itselle turvallisuuden tunnetta ja viihtyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi muuttaa? Ja onko kielletty esim. lenkkeily ja kaupassa ja töissä käynti, ei ole.
No kyllä multa ainakin on töissä käynti kodin ulkopuolella kielletty kun työpaikka on fyysisesti kiinni :D
Ap, ymärrän sua. Jos on yksinasuja eikä muutenkaan paljon sosiaalisia suhteita, kotona kökkiminen on tosi hajottavaa. Siihen vielä päälle se, että asunto ei ole millään tapaa se unelmakämppä.
Mäkin odotan vaan, että ilmat lämpenee ja pääsen laittamaan parveketta. Onneksi on semmoinen, niin tilava, että voin käytännössä asua siellä koko kesän.
Aion laittaa teltan pystyyn ja viettää partsilla leirielämää, jahka säät sallii.
Sisällä käyn vaan kokkaamassa ja pesulla.
Ah, mun asuinviihtyvyyteni kohentui kertaheitolla, kun yläkerran meluaja on ilmeisesti lähtenyt hiihtolomalla kotiseudulleen.
Ikävä kyllä, tämä luksus on kovin lyhytaikaista. Kohta taas tömistellään ja kolistellaan yöt päivät.
Ja mikä siinä mättää?