Vaihdan kampaajaa jatkuvasti

Kukaan ei taida välittää epäkiinnostavasta elämästäsi tai tukastasi.

Mun elämäni on vielä mielenkiinnottomampaa. Minäkin tein ennen noin. Kampaajia ei huvittanut enää ensimmäisen kerran jälkeen kysellä muuta kuin kuulumiset, joihin vastasin aina, että eihän tässä kummempia, ajan kuluttamista. Muuten vastasin yksitavuisesti ja ynähtelemällä. Kampaajalla käynti ei ole mikään terapiaistunto, eikä kampaaja ole edes kaverini.

Nyt olen lopettanut kampaajalla käynnin kokonaan. Ennemmin tai myöhemmin jokainen kampaaja yrittää leikata minulle petolinnunperseen, ja jokainen haluaisi värjätä sen jollakin pirtsakalla värillä.

Ongelma on se, että minulla on silmälasit. Värjäysaineen huomaan aina ajoissa sekoittamisen äänestä ja hajusta, ja siitä että ilmapiiri jotenkin muuttuu. Kampaajan aura tuntuu liian itsetyytyväiseltä.

Petolinnunpersetukan kehittymisen huomaan aina liian myöhään, koska ensimmäisen ison tupsun leikkaamisen jälkeen hiuksissani on jo ruma klommo. On pakko vaan niellä kiukkunsa ja odottaa että homma on valmis. Sitten kun sanon asiasta, että leikkasit ihan eri tavalla kuin puhuttiin, kampaaja pahoittelee vuolaasti. Uusi tyyli sopii minulle hänen mukaansa erinomaisesti, nuorentaa minua ja korostaa kasvonpiirteitä.

Kampaaja tarjoutuu tietysti korjaamaan sitä, ja lupaa että olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Lopputulos on aina kananpersetukka, koska ne tupsuthan saa leikattua vain lyhyemmäksi. Ja värjättyä pirtsakalla värillä.

Tämän takia olen lopettanut kampaajalla käynnin ihan kokonaan ja elämäni on vapaampaa. Saan näyttää miltä haluan, koska olen hiuspositiivinen. On minun oma valintani, jos haluan näyttää mieluummin noita-akalta kuin kiukkuiselta petolinnun perseeltä tai eksoottiselta kouvolalaiselta kanalta.

Omko kellään antaa hyviä vinkkejä siihen, miten puolipitkät hiukset voisi leikata itse? Kampaus on muuten hyvä, mutta kaksihaaraisia on tullut niin paljon, että näytän peikolta. Se ei ole katu-uskottavaa eikä se toimi pelotteena kenellekään edes turvavälin pitämiseksi kun pipokausi menee ohi.

Ajattelin, että laitan hiukset niskaan ponihännälle ja leikkaan poikki terävillä saksilla. Olisiko kuitenkin parempi pyytää jotakuta toista tekemään leikkaus, kun niskapuolelta on aika hankala? Jos hiukset olisivat paksummat, voisin laittaa ponnarin otsalle ja leikata itse. Tupsuista en tykkää, kuten sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni on vielä mielenkiinnottomampaa. Minäkin tein ennen noin. Kampaajia ei huvittanut enää ensimmäisen kerran jälkeen kysellä muuta kuin kuulumiset, joihin vastasin aina, että eihän tässä kummempia, ajan kuluttamista. Muuten vastasin yksitavuisesti ja ynähtelemällä. Kampaajalla käynti ei ole mikään terapiaistunto, eikä kampaaja ole edes kaverini.

Nyt olen lopettanut kampaajalla käynnin kokonaan. Ennemmin tai myöhemmin jokainen kampaaja yrittää leikata minulle petolinnunperseen, ja jokainen haluaisi värjätä sen jollakin pirtsakalla värillä.

Ongelma on se, että minulla on silmälasit. Värjäysaineen huomaan aina ajoissa sekoittamisen äänestä ja hajusta, ja siitä että ilmapiiri jotenkin muuttuu. Kampaajan aura tuntuu liian itsetyytyväiseltä.

Petolinnunpersetukan kehittymisen huomaan aina liian myöhään, koska ensimmäisen ison tupsun leikkaamisen jälkeen hiuksissani on jo ruma klommo. On pakko vaan niellä kiukkunsa ja odottaa että homma on valmis. Sitten kun sanon asiasta, että leikkasit ihan eri tavalla kuin puhuttiin, kampaaja pahoittelee vuolaasti. Uusi tyyli sopii minulle hänen mukaansa erinomaisesti, nuorentaa minua ja korostaa kasvonpiirteitä.

Kampaaja tarjoutuu tietysti korjaamaan sitä, ja lupaa että olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Lopputulos on aina kananpersetukka, koska ne tupsuthan saa leikattua vain lyhyemmäksi. Ja värjättyä pirtsakalla värillä.

Tämän takia olen lopettanut kampaajalla käynnin ihan kokonaan ja elämäni on vapaampaa. Saan näyttää miltä haluan, koska olen hiuspositiivinen. On minun oma valintani, jos haluan näyttää mieluummin noita-akalta kuin kiukkuiselta petolinnun perseeltä tai eksoottiselta kouvolalaiselta kanalta.

Omko kellään antaa hyviä vinkkejä siihen, miten puolipitkät hiukset voisi leikata itse? Kampaus on muuten hyvä, mutta kaksihaaraisia on tullut niin paljon, että näytän peikolta. Se ei ole katu-uskottavaa eikä se toimi pelotteena kenellekään edes turvavälin pitämiseksi kun pipokausi menee ohi.

Ajattelin, että laitan hiukset niskaan ponihännälle ja leikkaan poikki terävillä saksilla. Olisiko kuitenkin parempi pyytää jotakuta toista tekemään leikkaus, kun niskapuolelta on aika hankala? Jos hiukset olisivat paksummat, voisin laittaa ponnarin otsalle ja leikata itse. Tupsuista en tykkää, kuten sanottu.

Youtubesta löytyy

UNICORN PONYTAIL METHOD

Kiitos!

Minulla ei ole ihan noin puolipitkät ja paksut hiukset, ne ovat takaa lyhyemmät ja kerrostettu. Saan ponnarin vain päälaelle ja niskaan, enkä hahmota saisinko kummallakaan tavalla leikattua suoraan poikki.

Paras vaihtoehto olisi varmaan kasvattaa ensin pidemmiksi ja yrittäö sitten, mutta ne kaksihaaraiset, ei kasva kun katkeilee.