Lue keskustelun säännöt.
Kadutko koskaan että olet seurustellut vain yhden ihmisen kanssa elämässä etkä kokenut muiden kanssa parisuhdetta
25.02.2021 |
Sen lisäksi molemmat on jo niin vanhoja, että tässä taidetaan olla eläkepäiviin yhdessä.
Kommentit (17)
En koska halusin olla vapaa ja kokea muitakin ihmissuhteita nuoruudessa. Kyllä sitä ehti asettua aloilleenkin. Itelle ois jääny olo et ois jääny elämä elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mp kirjoitti:
En koska halusin olla vapaa ja kokea muitakin ihmissuhteita nuoruudessa. Kyllä sitä ehti asettua aloilleenkin. Itelle ois jääny olo et ois jääny elämä elämättä.
Et ole kyselyn kohderyhmää mielestäni jos oot seurustellut muidenkin kanssa.
Kysymys nimenomaan koskee niitä jotka ovat olleet yhden ja saman ihmisen kanssa koko ikänsä
Kyllä kadun. Teinistä asti kimpassa, siihen ajauduttiin ja sitten vain urauduttiin. Joskus haaveilin, että saisi aikuisena kokea rakastumisen huuman. Jotain viritelmää olikin salaisesti, mutten uskaltanut heittäytyä siihen polttavaan tunteeseen täysillä, vaikka olisin kuumeisesti sitä halunnut ja tarvinnut.
Olen vaan tyytynyt samaan. Joskus miettinyt että mitä muuta olis voinu olla. Nyt on jo myöhäistä muutella asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Teinistä asti kimpassa, siihen ajauduttiin ja sitten vain urauduttiin. Joskus haaveilin, että saisi aikuisena kokea rakastumisen huuman. Jotain viritelmää olikin salaisesti, mutten uskaltanut heittäytyä siihen polttavaan tunteeseen täysillä, vaikka olisin kuumeisesti sitä halunnut ja tarvinnut.
Voi käydä vieraissa. Mutta lapset isoksi ensin, sitten vasta lusikat jakoon, jos kutittaa siihen malliin. Pankista ei niin vain erotakaan, jos on se asuntolaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan vielä molempien ekoja seurusteluita. Mies nuorempi joten ei kai pitäisi olla valittamista mutta silti ei viitsisi heittää perushyvää parisuhdetta roskiin jotta saa kokea jonkun huuman jota ei välttämättä edes ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Teinistä asti kimpassa, siihen ajauduttiin ja sitten vain urauduttiin. Joskus haaveilin, että saisi aikuisena kokea rakastumisen huuman. Jotain viritelmää olikin salaisesti, mutten uskaltanut heittäytyä siihen polttavaan tunteeseen täysillä, vaikka olisin kuumeisesti sitä halunnut ja tarvinnut.
Voi käydä vieraissa. Mutta lapset isoksi ensin, sitten vasta lusikat jakoon, jos kutittaa siihen malliin. Pankista ei niin vain erotakaan, jos on se asuntolaina.
Ja pettäminen on ratkaisu? Sulla ei taida olla haisuakaan pitkistä parisuhteista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olen katunut, mutta kun ihmisten parisuhdesäätöjä on seurannut, täytyy todeta, ettei elämä ole mennyt parisuhdemielessä huonosti ollenkaan.
Paljon seksiä, yhä 50-vuotiaana aktiivinen.
Olemme toisillemme rakkaita.
Oli toki jotain sähläystä nuorena ennen nykyistä puolisoani, mutta tämä on 1. varsinainen seurustelusuhde.
En. Miksi katuisin? Läheltä eroja seuranneena, vaihtamalla ei tosiaankaan aina parane, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kun on hyvä olla, miksi pitäisi lähteä kokeilemaan huonompaa. En usko, että samat arvot omaavaa ja monessa muussakin hyvää parempaa olisi. Kumpikin hyväksyy toisensa ja tykätään samoista asioista hyvin pitkälle, mutta molemmilla myös omia harrastuksia.
Tavallaan joo. Toki tämä on aika hanakala kysymys. Suhteessamme on ollut paljon hyvää, mutta myös ongelmia alusta lähtien. Itselläni ei nuoruudessa oikein onnistunut löytymään seuraa ja etsin itsestäni vikoja. Kun sitten pääsin suhteeseen, niin päätin yrittää täysillä ja lopulta luovuin monessa mielessä liikaakin itsestäni.
Mutta koska sitä seuraa ei koskaan ollut tarjolla, niin aika vaikea ajatella, että olisin kokeillut monia ja sitten asettunut. Enkä kyynisenä 40- vuotiaana oikein usko enää mihinkään rakkauden huumaan. Ei se ruoho aidan toisella puolella nyt sen vihreämpää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaduin. Teinistä asti ihan ok suhteessa, 2 lasta. Puolisolla todella kiireinen työelämä ja olin 95% ajasta yksin lasten kanssa. Oltiin ihan kämppiksiä ja kavereita monta vuotta, vaikka harvoissa yhteisissä hetkissä oli ihan ok kivaa ja toimeen tultiin. Seksiä ei ollut vuosiin juurikaan. Mietin vuosikaudet, miten paljon enemmän voisi olla toisenlaisessa suhteessa. Miten saisin aikani kulumaan edes, kun lapset lähtevät kotoa? Jatkaisinko yksin puolison kotiintulon odottelua. Lopulta erottiin, 45- vuotiaina. Löysin uuden puolison parin kokeilun jälkeen ja lempi roihuaa! Ollaan kuin nuoria taas, hän on minua pari vuotta vanhempi.
Se kaduttaa, että jämähdin nuoruudenrakkauden kanssa vuosikymmeniksi. Meni aikaa hukkaan, vaikka 2 ihanaa teiniä onkin siitä liitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Teinistä asti kimpassa, siihen ajauduttiin ja sitten vain urauduttiin. Joskus haaveilin, että saisi aikuisena kokea rakastumisen huuman. Jotain viritelmää olikin salaisesti, mutten uskaltanut heittäytyä siihen polttavaan tunteeseen täysillä, vaikka olisin kuumeisesti sitä halunnut ja tarvinnut.
Voi käydä vieraissa. Mutta lapset isoksi ensin, sitten vasta lusikat jakoon, jos kutittaa siihen malliin. Pankista ei niin vain erotakaan, jos on se asuntolaina.
Raukka , kerro vielä että lapset joutuis eri kouluun jos eroaisit : D D D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla se arki tulee joka suhteeseeen. Toiset ei kestä sitä vaan lähtee aina seuraavan alkuhuuman perään, itse arvostan sitä että näin lähes 50-vuotiaana on karikot kahlattu ja elämä nykyään varmaa ja tasaista vaikkei ehkä mitenkään jännittävää. 35v parisuhde saman ihmisen kanssa, 3 lasta, 2 lastenlasta, talot ja mökit maksettu.. nyt vaan käsi kädessä kohti auringonlaskua
En koskaan. Kun seuraa ympärille mitä tuo nykyajan sekoilu on, niin olen hyvin tyytyväinen. Tuntuisi kamalalle ajatus siitä, että se ihminen, jonka pitäisi olla kaikkein läheisin ja rakkain ja johon luottaa, jolle näyttää ja kertoo itsestään kaiken, jonka kanssa elämää on rakennettu...Onkin yhtäkkiä "vieras", jonka kanssa ei ole missään tekemisissä ja aloittaa sama rumba uudetaan jonkun toisen kanssa, ja todennäköisesti uudelleen (tilastollisesti toisesta liitosta erotaan vielä enemmän) jne.
Jossain vaiheessa mietitytti, mutta kiitos tämän palstan olen huomannut, että hyvin paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Meillä on ollut isojakin vaikeuksia, mutta niistä on selvitty ja meillä on mukavaa yhdessä.
Sitä olen harmitellut, että me tavattiin liian aikaisin. Pari, kolme vuotta myöhemmin olisi ollut parempi. Oma elämäntilanne aiheutti kaikenlaista harmia ja sen vaikutti opiskelukuvioihinkin. Asuin siihen aikaan vanhempien kanssa eivätkä he hyväksyneet seurustelua. Ihme, että mies jaksoi katsoa sitä painajaista.
up