1970-lukulainen - oliko sinunkin lapsuutesi Biafralla uhkailua jos ruoka ei maistunut?

Meillä oli aika hyvää ruokaa, keitettyä ja välillä paistettua. Kyllä mulle joskus mainittiin Afrikan nälkää näkevät, jos ei maistunut ruoka. En kovin usein joka tapauksessa ollut nirso. T. Vuonna 1972 syntynyt

Nälänhätä oli yleinen keino kiittää lasten ruokahalua.

Vierailija kirjoitti:

Nälänhätä oli yleinen keino kiittää lasten ruokahalua.

Kiittää=kiihdyttää

Mutsi harrasti UNICEFin tuotteita joten tummat lapset oli hyvin normaali kuvastoa.

Synnyin 1969 ja en muista lapsuudesta mitään "Biafralla uhkailua", vaan mieleeni jäänyt kuva on se, että Biafran nälänhätä mainittiin, jotta ymmärtäisimme olla kiitollisia omasta tilanteestamme emmekä valittaisi ettei joku ruoka kelpaa tms. Minusta se oli tärkeä oppi, jonka muistan aikuisenakin, että ruoka ei ole mikään itsestäänselvyys. t. Mies

Ei. Meillä sanottiin, että joko syöt nyt tai olet syömättä. Yleensä söin, joskus en, riippuen ruuasta. Laiha olin. 1975

Vastasin kerran , jos syön annokseni miten se auttaa Biafran nälänhätää . Kerran taas sanoin lähetä tuo annos vaan suoraan heille.

Miule sanottiin vaan jotta mu st ala i nen tullee ja laittaa hammeen alle jos ei syö tai tekköö jottain pahhoo.

Parempaa! Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi mutta meillä annettin remmiä jos ei ruoka kelvannut tau muuten teki kolttosia. Auttaa muuten aika tehokkaasti. Olen ihan kiitollinen, että sain tällaisen kunnon kasvatuksen.

Pitkät päivät seikkailtiin ilman ruokaa ja kotiin tultaessa illalla ruoka kuin ruoka maistui. Koulussa oli joskus niin kehno ruoka, siis alaasteella, ettei paljoa syönyt. Totuttu oltiin niukkaan ruokaan. M72

Minä olin nirso ja pienikokoinen. Ekaluokalle mennessäni painoin 18kg.

Onneksi ruokailuun ei juurikaan puututtu. Söin tiettyjä perusruokia aina isoja annoksia. Jos ruoka ei ollut mieluista niin sitten söin leipää ja voita. Edelleenkään en tykkää kaikista ruuista mutta yllättävän monipuolisesti syön nykyään.

Meillä oli sääntö että ruuasta ei valitettu ja jos ei kelpaa niin syö leipää, viiliä, puuroa jne. Mitä muuta nyt olikaan. Nälänhädästä ym ei puhuttu. Eikä sillä peloteltu. Ja maatilalla kun kasvoi niin pakastimeen laitettiin syksyisin puoli nautaa ja paljon marjoja. Kellarissa oli iso laarillinen itsekasvatettuja perunoita. Maitoa sai navetalta hakea niin paljon kun vaan jaksoi kantaa, kesäisin oli iso kasvimaa. Eli ruoka oli lähellä tuotettua ja sitä riitti.

N 1972

Ruoka on hyvää.

Kyllä minä muistan hyvin tuon Biafran nälänhädän ja senkin kun siitä mainittiin ruokapöydässä, jos ei ollut itselleni mieluisaa ruokaa.