Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli itseinhostani, kun annoin exän kohdella niin huonosti?
24.02.2021 |
Erosta on jo 2 vuotta ja olen nykyisin onnellisessa parisuhteessa eikä ex ole millään tavalla osa arkeani, mutta sen parisuhteen aikaisia ärsyttäviä tapahtumia on yhtäkkiä alkanut viime viikkoina tulla mieleen. (Olen päätellyt, että kun arjessani ei tämän koronatilanteen vuoksi oikein tapahdu mitään ja yleinen tylsyys vallitsee, niin ehkä siksi mieleni vatkaa pohtimassa monia muitakin erilaisia vanhoja tapahtumia kuin vain häneen liittyviä.) Se epäoikeudenmukaisuus, ja kuinka kauan hyväksyin katsella sitä - vaikkakin vain muutaman kuukauden - kalvaa. Ex pahoinpiteli, varasti omaisuuttani ja lokkeili kaikessa, ja nämä hänen varastelunsa aiheuttamat rahahuolet vaikuttavat yhä vieläkin. Olin pitkälti päässyt kiintymystasolla yli koko ihmisestä jo ennen kuin hänet suhteellisen nopeasti jätin, jolloin hän vielä viimeisen kerran hakkasi minut sekä tuhosi kotiani. Tiedän, ettei hänellä mene nykyään mitenkään hyvin (asunnoton erilaisten päihteidenkäyttäjä ja jatkaa muiden ihmisten hyväksikäyttöä), ja hän on vuosien takaisen eron jälkeen sekä anellut minua takaisin, viimeksi muutama kuukausi sitten, että juoruillut ympäri yhteistä tuttavapiiriä, kuinka olisin sekopäinen valehtelija, ja ties mitä muita haukkumisia.
Olen hirveän vihainen itselleni, koska silloin aikoinaan yritin luottaa. Hävettää, miksen nähnyt jo heti alussa miehen valehtelua ja laittanut stoppia alkuunsa. Miksi koitin ymmärtää, ja halusin uskoa että kyse olisi vain alkavan suhteen väärinkäsityksistä, kun ei toista vielä tuntenut ja halusin uskoa ihmisestä hyvää.
Miten pääsee tästä yhtäkkiä ilmaantuneesta ärsyyntymisestä ja pohtimisesta yli, kun yhä joudun maksamaan exän aiheuttamia kuluja? Tunnen oloni niin typeräksi. Miksi edes annoin hänelle hetkenkään mahdollisuutta, kun seuraukset ovat tämmöisiä. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Ehkä tämäkin jo auttaa vähän, kun sain kirjoitettua tämän tilanteen sanoiksi. Mutta miten olla lohdullisempi itselleni?
Kommentit (12)
No olemme kaikki ihmisiä. Veikkaan, että monella on jonkunlaista toiveajattelua mukana parisuhteessa, ihan inhimillistä siis. Eihän sitä sitten jälkikäteen ymmärrä, ettei tajunnut lopettaa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan että toisen vihaaminen on sitä, että haluat tuon toisen kuolevan mutta juot myrkyn itse. Viha on se myrkky joka kiehuu itsessäsi ja myrkyttää elämäsi.
Päätä ettet myrkytä itseäsi ajatuksilla menneestä. Laita kuminauha ranteesi ympärille ja joka kerta kun mielesi menee noihin ikäviin menneisiin, napsauta sitä niin että koet pikkuisen kipua. Tuo kipu tuo sinut nykyhetkeen ja muistuttaa, että pitää siirtää huomio menneestä nykyisyyteen.
Toista vaikka sata kertaa päivässä, kouluta mielesi siihen ettet vello enää menneessä. Se on ainut tapa, kokemusta on.
Valitettavasti en osa auttaa. Itse "ruos kin" yhä itseäni siitä, kun yli 20 vuotta sitten seurustelin idiootin kanssa pari vuotta. En vain pysty hyväksymään tyhmyyttäni. Sitä miestä kohtaan tunnen lähinnä sääliä, en vihaa, enkä syytä häntä mistään. Hän oli rikkinäinen ihminen. Mutta minun olisi pitänyt olla järkevämpi.
Ei ole kyin yksi keino: antaa itselleen anteeksi.
https://www.naistenkartano.com/antaisinko-itselleni-anteeksi/
Ei apuja täältäkään. Voisit potkia itseni tajuttomaksi yli 10 vuoden takaisista tapahtumista ja miten annoin kohdella itseäni vuosia. Samalla vahingoitin kaikkia ihmisiä jotka on oikeasti minulle rakkaita. Kaikkea ei kai pidä antaa anteeksi, jotta et ikinä unohtaisi ja toistaisi samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisithan keskittyä nyt vaan sen luuserin inhoamiseen itsesi sijasta. Sinä et tehnyt vääryyttä kenellekään. Olet ilmeisesti ollut empaattinen ja hyväsydäminen (ja ihastunut) ihminen ja sellaiset ihmiset yleensä antavat aina toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden ihmisille jotka eivät sitä oikeasti ansaitse. He yrittävät auttaa ja rakastaa ihmisiä joita kiinnostaa vaan heidän satuttamisensa. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä, ja olen varma että osaat tulevaisuudessa myös suojella itseäsi paremmin. Onneksi pääsit kuitenkin aika nopeasti eroon tuosta, jos kerran suhde kesti vain muutaman kuukauden.
Nostitko muuten pahoinpitelystä syytettä? Sinuna katsoisin onko se vielä mahdollista jos et aikanaan sitä tehnyt. Ymmärrän että haluat vain päästä tyypistä eroon mutta rikosoikeudelliset seuraamukset voisivat auttaa sen asian hyväksymisessä että sinä et ollut syyllinen vaan pahoinpitelijäsi. Jos pelkäät että saisit vain lisää häiriköintiä niskaasi niin ymmärrän tietysti että haluat vain unohtaa koko jutun. Ja tavallaan tyyppi kärsii parhaillaankin rangaistustaan, ei kuulosta hänen elämänsä hääviltä. Joskus paras kosto on se että elää itse hyvän elämän ja jättää kiusaajansa hautumaan omiin liemiinsä. Living well is the best revenge.
Meitä on muitakin: https://www.vauva.fi/keskustelu/4046820/parisuhteessa-koettu-henkinen-v…
Tervetuloa keskustelemaan. Itse olen saanut tuosta ketjusta todella hyvää vertaistukea ja rohkaisua.
- tuon ketjun ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei apuja täältäkään. Voisit potkia itseni tajuttomaksi yli 10 vuoden takaisista tapahtumista ja miten annoin kohdella itseäni vuosia. Samalla vahingoitin kaikkia ihmisiä jotka on oikeasti minulle rakkaita. Kaikkea ei kai pidä antaa anteeksi, jotta et ikinä unohtaisi ja toistaisi samaa.
No mietipä sinäkin, jos sinua satuttaa sun oma vanhempasi. Sitten p a s ka kasa -palstailijat syyttää sinua siitä, että vihaat vanhempaasi ja sun perheesi ja lapsesi kärsivät.
Luen juuri Ronnie Grandellin kirjaa itsemyötätunnosta. Siihen liittyy myös nettisaitti itsemyotatunto . com. Itsellä kyse on työasioissa ylisuorittamisesta, mutta onhan tuossa sinunkin tapauksessasi kyse liiallisesta itsekritiikistä, "virheiden" pyörittämisestä mielessä ja kyvyttömyydestä antaa itselleen anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinua lohduttaa kuulla että asiat voisivat olla huonomminkin? Kestin ex-puolison riehuntaa ja väkivaltaa 20 vuotta ja tein kaksi lasta ennen kuin tajusin että tilanne ei ole normaali ja voin erota. Omasta puolestani tunnen pettymystä elämättä jääneestä elämästä mutta en oikein edes pysty ajattelemaan mitä vaurioita lapsilleni ehti syntyä.
On tavallista, että jos ihminen kokee jotakin ikävää hän pystyy tuntemaan ja ajattelemaan ne ikävät asiat vasta turvallisessa ympäristössä turvallisen ihmisen seurassa.
Korona-aika ei pelkästään tarkoita pitkästymistä kotinurkissa, vaan meillä on aikaa myös rauhoittua ja miettiä asioita jotka on hyvä miettiäkin.
Vaikka koit käsitelleesi vanhan suhteesi vaikutti se sen verran tunteitasi tukahduttavalta kokemukselta, että ehkä nyt on tunteittesi vuoro päästä ulos.
Kokemasi häpeä tapahtuneesta on sekin tavallista, johon auttaa vain aika. Kaikki tapahtui niin kuin tapahtui, eikä niitä voi muuksi enää muuttaa. Sinulla oli oikeus luottaa toiseen ja uskoa, että suhteestanne tulee hyvä.Elämässä toimitaan niin ja se on meidän kaikkien perusoikeus. Muutenhan kukaan ei uskaltaisi tutustua kenenkään, jos pitäisi olla yhtä viisas etukäteen kuin on sitten jälkikäteen.
Olet osannut lähteä suhteesta, toimia arvaamattomassa tilanteessa ja selvitä. Eikö se kerro sinusta todella paljon, miten olet vahva ja rohkea. POhdi myös sitäkin puolta itsessäsi.
Voit siis päättää syytätkö itseäsi vai käännätkö kokemasi niin päin, että huh, onneksi tajusi nopeasti mistä on kyse ja lähteä pois. Sinulla on terve ymmärrys ihmisarvostasi ja jota exäsi polki mielensä määrin. Teit hänelle ehkä jotakin sellaista, mitä muut eivät ole uskaltaneet eli jättää hänet.
Sen voin kuitenkin varmasti sanoa, ettei maailmassa yksikään sekopää tajua olevansa sekopää. Exäsi ei tule ikinä luoksesi sanomaan, että voivoi kun olin niin typerä ja anteeksi kovasti. Muutenhan sinä olisit ehkä hänen kanssaan vieläkin.
En jaksanut lukea mutta JSSAP,