Jos eroaisin, niin millaiset mahdollisuudet mulla olis löytää uusi mies?

Aika harva on valmis alkamaan iskäksi toisen miehen siittämälle lapselle, saati sitten neljälle.

Niin ja jos sulla ei oo töitäkään niin miten lapset jäis sulle??? Ukkos varmaan tappelis niistä... :-o

Haluaisin sanoa jotain tosi rohkaisevaa, mutta en usko että ainakaan helpolla löytäisit uutta rakasta. Sinulla on kuitenkin niin monta lasta ennestään. Mutta kyllähän siitä aina välillä kuulee juttuja että on tavanneet juuri sellaiset henkilöt joilla molemmilla enestään lapsia ja molemmat haluaa suurperheen :o) Että toivoa aina on. Itse vaan uskon ett se on aika harvassa.

enkä ole eronnut, mutta kun kuuntelen 40-50 -vuotiaiden yh:jien juttuja - niin vaikeaa on löytää kunnon miestä.

taas en millään ymmärrä, miksi niiden lasten elämään pitää pakosti joku uusi äijä raahata vain, koska SINÄ tarvitset sitä ja tätä. Ajattelisit niitä lapsiasi, mutta etpä tietenkään kuten ei niin moni muukaan.



Jos minä eroaisin, en lasten elämään uusia isäehdokkaita sotkisi.

Lapsilukusi lienee täysi ja kohta lapsesi ovat isoja.Ota vaikka joku varattu vakipano ja kutsu hänet luoksesi vain silloin kun itsellesi sopii

Voisitko yrittää panostaa nykyiseen suhteeseen. Alkaisit liikkumaan ja pitämään huolta ulkonäöstäsi. Meikkaisit joskus nätisti ja pitäisit miestä hyvänä vaikka jonainen iltana kun lapset menee nukkumaan.



Voisi olla että se kummasti parantaisi nykyistä suhdettakin.



Jos mies on alkoholisti tai väkivaltainen niin jätä, mutta muussa tapauksessa yritä panostaa ja olla ymmärtäväinen, se voi herättää positiivista kaikua miehessäsikin.

ettei ole edes vielä eronnut ja jo miettii, saisko sitä uuden ukon. Herää, ap! Mihin tosiaan sitä ukkoa tarttet? Ei uudesta miehestä välttämättä tule minkäänlaista isähahmoa lapsillesi, eli apua arjen pyöritykseen et välttämättä saa. Ja omien tarpeidesi tyydyttämisessä lasten ei tartte olla "osallisena", eli voit hankkia rakastajan, jota lapsesi eivät tapaa (ja rakastajan saa nainen kuin nainen aivan varmasti!)



Varsinaiseen kysymykseesi en osaa sanoa mitään muuta kuin että ainakin tällä 2 lapsen yh:lla olis vientiä, mutta kun ei vaan itseä kiinnosta. Minulla on pienet lapset, toisella vakava sairaus, ja siinä mielessä aika rankka arki. Ei se useimpia miehiä tunnu haittaavan. Tietysti on sellaisiakin miehenkutaleita, joille se yksi ainokainen lapsi on kauhistus.

Pyörittelen eroasiaa mielessä koko ajan ja tätä "kelpaisinko enää kellekään" ajatusta olen sen myötä miettinyt :(



Mieheni eli lasteni isä petti, siitä päästiin yli ja hetken olikin taas kunnon isä. Noin muuten on into lopahtanut minuun ja perhe-elämään. Töissä se vikittelee kauniita naisia, tiedän ja on kertonutkin flirttailevansa. On kertonut kavereilleen ja olen kuullut. On kehunut niitä naisia ja ollut niiden kanssa laivallakin jne. Ties vaikka olis pettänyt useammankin kerran. Kerran jäi kiinni. Lisäksi sitä ei tunnu perhe enää kiinnostavan. Tahtoisi koko ajan mennä ja tehdä muuta. Tahtoisi harrastaa ja tavata kavereitaan koko ajan.



Meidän eka lapsi oli vahinko. Loput suunniteltuja. Mies oli innolla mukana toisen ja kolmannen suunnittelussa. Neljättä kieltämättä vähän painostin :( Olin itsekin silloin niin hurahtanut äitiyteen ja lapsiin ja mies oli silloin vielä loistava isä.



ap

Tilanteesi kuulostaa aika hankalalle.. entäpä jos istuisitte ihan ensiksi yhteisen pöydän äärelle, sinun olisi varmasti aika lähteä opiskelemaan, nysyisen on suhteellisen helppoa ja nopeaa opiskella. Itsetuntosi kasvaa ja lisäksi saisit uutta ryhtiä itseesi, kouluttamattomana kun ei leipäänsä valitettavasti tahdo ansaita.

Suoraa puhetta eräästä vaihtoehdosta: Miksei miehesi pidä sinua viehättävänä ja ainoana oikeana naisenaan? Etkö anna? Etkö pidä itsestäsi huolta? Valitat ja nalkutat? Elät vain lapsillesi? Sinä olet syytön kaikkeen omasta mielestäsi ja miehesi on vain se pahis? Mietippä asiaa ajatuksen kanssa. Jos eroaisit, ja olisit em. kaltainen, tuskin saisit uutta miestä. Joten jos suunnittelet eroavasi, on sinun ymmärrettävä se toisasia, että sinun itsesi on myös muututtava. Joten eikö olisi fiksumpaa muuttua ilman eroamista ja aloittaa alusta oman miehen kanssa? Anna miehen mennä, ja mene itsekin, sopikaa menonne, välillä menee mies, välillä sinä, välillä ei kukaan. Yhteistä aikaa on myös tärkeä järjestää. Älä vain elä miehesi kautta, hanki oma elämä, vaikka olisittekin naimisissa.

Ja olen tiettyjä asioita tehnyt mieheni vuoksi. Esim. mieheni tykkää pitkistä hiuksista joten olen sellaiset kasvattanut. Luonnostani olen aika optimistisen iloinen, jopa nytkin, vaikka tämä asia rassaa taka-alalla. Olen aika leikkisä yhä edelleen ja huumorintajuinen. En ole juurikaan nipottanut, vaan mies on saanut aika vapaasti mennä. Nyt vaan on niin, että mies ei juuri kotona haluaisi olla. Asiasta on puhuttu ja pettämistäkin puitiin aika pitkään, edelleen joskus, mutta harvoin, lasten nukkuessa... Mies on myöntänyt että menovaihe on iskenyt ja tuntee olevansa jumissa meidän kanssa. Näin vaikka itse tätä tahtoi. Lisäksi perusteli pettämistä sillä että sanoi ajatelleensa että "siitä tulis kivaa". Ei kuulemma kuitenkaan ollut jälkiseuraamusten arvoista (itkin yökaudet ja en saanut nukuttua, mulle tuli paniikkikohtauksiakin). Tilanne on tosi vaikea. Aiemmin olen aina luottanut mieheeni. Rakastan vieläkin todella paljon ja voisin kuvitella luottamuksenkin rakentuvan uudelleen, mutta mies on sanonut ettei oikein tiedä mitä tahtoo. On sanonut että jos voisi palata ajassa taaksepäin niin ei menisi naimisiin mun kanssa eikä hankkisi yhtään lasta...



ap

ap

kunnon miehen kanssa. Eroat ja hommaat yhteishuoltajuuden, jolloin vuoroviikoin lapset isälleen. Silloin sulla on aikaa itsellesi. Kai lastesi isukki tajuaa, että erotessa hän joutuu oikeasti viettämään aikaa lastensa kanssa?

Kyllä se varmaan tajuaa, koska on sanonut että eroaisi minusta kyllä jos se ei olisi niin *liuta kirosanoja*:n hankalaa.



ap

ite oon 25v. ja mulla 3 lasta..munkin mies pettänyt eikä tällä hetkellä näy kotona juuri koskaan..

oonkin nyt hakenut omaa kämppää enkä kyllä haluu edes ajatella uutta miestä,ehkä sit joskus joku kunnolla kolahtaa :)

Nyt on pakko mennä nukkumaan, niin jaksan aamulla herätä lasten kanssa. Mies on taas baarissa, saa nähdä onko aamuksi tullut kotiin (jos on niin aivan varmasti nukkuu iltapäivään, jos ei iltaan asti).



Kaikkea hyvää kohtalotoverille!



Ja ehkä se olis munkin parempi olla miettimättä aloituksen kysymystä. Jotenkin olen vaan niin yksin ja kaipaisin jonkun joka oikeasti välittäisi musta, kun oma mies ei sitä enää tee. Tämä on kuitenkin ihan teoreettista jahkailua toistaiseksi.



ap