Pitkä parisuhde ja ahditus, kenellään muulla?

Jos suhde ahdistaa mieti haluatko enää jatkaa siitä, ihmiset kasvaa joskus toisistaan erille.

Itseä nyt ahdistaa kaikki, oon ahdistuneisuushäiriöinen.

Muuten kehottaisin pohtimaan johtuuko ahdistus juuri suhteesta vai kumpuaako se kuitenkin tyytymättömyydestä omaan elämään.

Mua ahdistaa yleensä enemmän suhteessa. Se kai johtuu lähinnä paineista jotka asetan itselleni mm toista miellyyttääkseni. Oon ajatellut että ehkä kannattaisi vaan pysyä sinkkuna.

Ahdistaa koska mies ei kuuntele. Saatan sanoa jotain ja hän ei edes vastaa. Hän puhuu vain omista harrastuksistaan ja töistään, millään muulla ei ole väliä. Hän muistaa kaiken paitsi minuun liittyvät asiat. Me teemme kumpikin töitä saman verran, mutta vain hänen työnsä on tärkeää. Siksipä hänen ei tarvitse miettiä ruokaa tai siivousta, joten kaikki jää minun harteilleni. Hän väittää ettei minulla ole harrastuksia, mutta hän ei vaan ikinä kiinnitä huomiota minun kiinnostuksenkohteisiini. Mies puhuisi varmaan viisi tuntia putkeen omista asioistaan jos pystyisi.

Yhdessä 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa koska mies ei kuuntele. Saatan sanoa jotain ja hän ei edes vastaa. Hän puhuu vain omista harrastuksistaan ja töistään, millään muulla ei ole väliä. Hän muistaa kaiken paitsi minuun liittyvät asiat. Me teemme kumpikin töitä saman verran, mutta vain hänen työnsä on tärkeää. Siksipä hänen ei tarvitse miettiä ruokaa tai siivousta, joten kaikki jää minun harteilleni. Hän väittää ettei minulla ole harrastuksia, mutta hän ei vaan ikinä kiinnitä huomiota minun kiinnostuksenkohteisiini. Mies puhuisi varmaan viisi tuntia putkeen omista asioistaan jos pystyisi.

Yhdessä 15 vuotta.

Eihän tuollaista tarvitse kestää. Jos mies ei suostu muuttamaan itseään tuossa asiassa niin ei kannata jäädä suhteeseen. Vakavan keskustelen paikka. Kunnioita itseäsi niin paljon, että vaadi häneltä kunnioitusta. Jos mies ei siihen kykene niin tee itseäsi kohtaan oikein ja eroa.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde ahdistaa mieti haluatko enää jatkaa siitä, ihmiset kasvaa joskus toisistaan erille.

Tai ihmiset vaan alkavat tuntea itsensä paremmin iän myötä.

Kyllä ahdistaa niin paljon että tänään sain töissä melkein paniikkikohtauksen. Mies hävisi riidan jälkeen eikä ole ottanut yhteyttä. Enkä ota minäkään. Eikä ole ensimmäinen kerta.

En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei?

Alkoa kuluu joka päivä paitsi kerran viikossa pitää juomattoman päivän ja sen sitten on kimpussa niin kauan ( vaikka valvotaan koko yö) että saa halunsa tyydytettyä.

Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja ahdistaa vaan tää tylsä arki. Korona jotenkin todella paljon pahentanut tätä.

Käyttäjä1966 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa koska mies ei kuuntele. Saatan sanoa jotain ja hän ei edes vastaa. Hän puhuu vain omista harrastuksistaan ja töistään, millään muulla ei ole väliä. Hän muistaa kaiken paitsi minuun liittyvät asiat. Me teemme kumpikin töitä saman verran, mutta vain hänen työnsä on tärkeää. Siksipä hänen ei tarvitse miettiä ruokaa tai siivousta, joten kaikki jää minun harteilleni. Hän väittää ettei minulla ole harrastuksia, mutta hän ei vaan ikinä kiinnitä huomiota minun kiinnostuksenkohteisiini. Mies puhuisi varmaan viisi tuntia putkeen omista asioistaan jos pystyisi.

Yhdessä 15 vuotta.

Eihän tuollaista tarvitse kestää. Jos mies ei suostu muuttamaan itseään tuossa asiassa niin ei kannata jäädä suhteeseen. Vakavan keskustelen paikka. Kunnioita itseäsi niin paljon, että vaadi häneltä kunnioitusta. Jos mies ei siihen kykene niin tee itseäsi kohtaan oikein ja eroa.

Kiitos tuesta. Asumme miehen kotimaassa (onneksi sentään Euroopassa), joten nyt Koronan aikana lähtö on vaikeaa. Toivottavasti saan pian voimia lähtöön.

12 vuotta ja ahdistaa. Kaipaan vapautta. En näe suhteessamme tai puolisossani mitään vikaa, on vain järjetön vapauden kaipuu.

Minua alkoin n. Viiden vuoden seurustelun jälkeen jotenkin ahdistamaan ja huomasin usein pohtivani millaista elämä olisi jonkun toisen kanssa. Sitten podin huonoa omatuntoa näistä ajatuksista.. :D no se meni onneksi ohi ja nyt takana yhdessäoloa seitsemän vuotta.

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta ja ahdistaa. Kaipaan vapautta. En näe suhteessamme tai puolisossani mitään vikaa, on vain järjetön vapauden kaipuu.

Täällä vähän sama ongelma.. Ps. Omakotitalo ostettiin vuosi sitten..

Lähinnä ahdistaa vakavat sairastumiset tai jomman kumman kuolema. Yhdessä 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja ahdistaa vaan tää tylsä arki. Korona jotenkin todella paljon pahentanut tätä.

Jätä se ahdistava sika, niin ei tarvitse enää täällä märistä kohtaloasi. Vi*uttaa tuollaiset märisijät.

Yli 30 vuotta liitossa, ei ahdista, korona-aika tuonut lisää yhteistä aikaa. Totaalinen eristyksissä oleminenkin mennyt yllättävän hyvin, kun on oikea asenne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ahdistaa niin paljon että tänään sain töissä melkein paniikkikohtauksen. Mies hävisi riidan jälkeen eikä ole ottanut yhteyttä. Enkä ota minäkään. Eikä ole ensimmäinen kerta.

En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei?

Alkoa kuluu joka päivä paitsi kerran viikossa pitää juomattoman päivän ja sen sitten on kimpussa niin kauan ( vaikka valvotaan koko yö) että saa halunsa tyydytettyä.

Ei ole mikään normaalia tuossa. Paitsi paniikkikohtauksen saaminen noissa oloissa, se on päinvastoin itsestäänselvyys. Alkoholistien läheisille löytyy paljonkin tietoa ja keskusteluryhmiä jne. Älä jää yksin enää! 

20 vuotta yhdessä ja ei ahdista. Korona-aikakaan ei ole tuottanut ahdistusta, kun kotona on niin mukavaa ja hyvä olla.

Jostain syystä siinä kohdin kun olimme olleet yhdessä vajaa 10 vuotta, oli kausi jolloin ahdisti. En osaa vieläkään sanoa miksi, mitään erityistä ei ollut tapahtunut eikä mikään ollut muuttunut ja toisaalta ahdistuksen takana ei myöskään ollut muutoksenkaipuu. En osaa myöskään sanoa mikä ahdistuksen vei pois, rakastin miestäni koko ajan ja ajanmyötä ahdistus vain hävisi.

Oletan että kysymys oli enemmänkin jostain hekilökohtaisesta kuviostani, kuin varsinaisesti suhteestamme, vaikken osaa sitä tarkemmin määritelläkään. Eroa en ajatellut hankalimmassakaan kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta ollaan oltu yhdessä ja ahdistaa vaan tää tylsä arki. Korona jotenkin todella paljon pahentanut tätä.

Jätä se ahdistava sika, niin ei tarvitse enää täällä märistä kohtaloasi. Vi*uttaa tuollaiset märisijät.

Eikö se ollut tämän ketjun aloittajan toive, että vastataan kysymykseen. Ehkä sinun pitäisi mennä terapiaan, jos noin pahasti ärsyttää tuntemattoman nettikommentoijan arkiahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ahdistaa niin paljon että tänään sain töissä melkein paniikkikohtauksen. Mies hävisi riidan jälkeen eikä ole ottanut yhteyttä. Enkä ota minäkään. Eikä ole ensimmäinen kerta.

En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei?

Alkoa kuluu joka päivä paitsi kerran viikossa pitää juomattoman päivän ja sen sitten on kimpussa niin kauan ( vaikka valvotaan koko yö) että saa halunsa tyydytettyä.

Hyi, tuohan on kamalaa! Mikä ihme sua pitää tuossa?

Ahdistaa ja kaipaan omaa aikaa. Mies on ollut aina menevää sorttia, on ollut työkavereiden kanssa harrastuksia, mökkeilyä, poikien reissua, kavereilla käymistä ja myös työmatkoja. Minä jäin työttömäksi, joku aika sitten. Nyt mies on kaiket päivät kotona, kaikki tapahtumat ja illanistujaiset on peruttu. Tulen hulluksi. Hän haluaa puhua minulle koko ajan, kaikesta. En kestä.