Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsen mykkäkoulu ja kiukuttelu, neuvoja kaivataan!
23.02.2021 |
Olen yh reilu 3v lapselle. Lapsi on osaa puhua selkeästi, omaa mielestäni melko laajan sanavaraston ja tuottaa halutessaan puhetta vaikka taukoamatta.
MUTTA
Tätä on nyt jatkunut ehkä kolmisen kuukautta. Toisinaan ilman mitään syytä tai toisinaan sen seurauksena, että kiellän/komennan, lapsi aloittaa mykkäkoulun. Ei siis puhu mitään ja tätä voi kestää mooonta tuntia. Ensin vedin sitä linjaa, että puhumatta/vastaamatta ei tapahdu asioita. Sitten kokeilin niin, että annan vaihtoehdon tai asettelen kysymyksen kyllä/ei-malliin. Sitten kokeilin houkuttelua (lahjontaa). Mikään ei auta. Kaikkia noita kokeilin vuorollaan sinnikkäästi monta viikkoa, mutta mikään ei murra mykkäkoulua ennen kuin lapsi itse yhtäkkiä taas alkaa puhumaan.
Esim: haen lapsen hoidosta. Kertoo iloisesti päivästään kunnes laitan turvaistuimeen ja alkaa mököttämään. Päästään kotiin, ei suostu riisumaan - makaa vaan eteisessä. Jos en riisu valmiiksi, jonkin ajan päästä ajaa itsensä hysteeriseen itkuun ja pissaa tahallaan housuun (ollut päiväkuiva jo kauan, tämä pissaaminen tulee vain näissä mökötyskohtauksissa).
Iltapalalla saa päättää mitä syö. Ei sano mitään - istuu vain naama väärinpäin. Kerron vaihtoehdot. Ei vastausta. Annan kaksi vaihtoehtoa - ei vastausta. Päätän itse - ei suostu syömään, vaan marssii sänkyyn mököttämään. Ja koska nämä kestää monta tuntia, on välillä menty nukkumaan ilman ruokaa tai lähdetty hoitoon ilman ruokaa. Mököttäessä ei suostu syömään edes syötettynä.
Auttakaa!
Kommentit (36)
Kuulostaa hieman erikoiselta, itselläni ei ole kyllä vastaavasta kokemusta omassa elämässä / lähipiirissä. Onko lapsi jotenkin todella hyvä keskittymään muuten tai erityisen "itsepäinen"? Koska käsittääkseni hieman erikoinen käyttäytymismalli noin pienellä, niin kannattaisikohan teidän kysyä ihan neuvoa vaikka perheneuvolasta että miten sinun kannattaisi noissa tilanteissa toimia? Tai kysyä lääkäriltä voisiko tämä viitata jopa lievään autismiin tms. Oletko kysynyt pk:sta mitä mieltä hoitajat siellä ovat? Ehkä kyseessä vain hieman erikoisella tavalla ilmenevä kova uhma, voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä.
Lapsi tarvitsee huomioita hoitopäivän jälkeen, hän on vielä pieni.
Auta riisumaan vaikka osaakin itse.
Pitäkää yhteinen leikkihetki, tai lue kirjaa ennen kuin aloitat ruuanlaittoa, sillä lapsi on ikävöinyt sinua koko päivän.
Uhmis iskenyt. Kyllä se ohi menee.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hieman erikoiselta, itselläni ei ole kyllä vastaavasta kokemusta omassa elämässä / lähipiirissä. Onko lapsi jotenkin todella hyvä keskittymään muuten tai erityisen "itsepäinen"? Koska käsittääkseni hieman erikoinen käyttäytymismalli noin pienellä, niin kannattaisikohan teidän kysyä ihan neuvoa vaikka perheneuvolasta että miten sinun kannattaisi noissa tilanteissa toimia? Tai kysyä lääkäriltä voisiko tämä viitata jopa lievään autismiin tms. Oletko kysynyt pk:sta mitä mieltä hoitajat siellä ovat? Ehkä kyseessä vain hieman erikoisella tavalla ilmenevä kova uhma, voimia ap!
Puväkodissa olisi kyllä tullut huoli autismista, se näkyy enemmänkin siellä tilassa jossa on jatkuvasti melua ja sosiaalisia tilanteita. Lapset oppii matkimalla, liekkö äitinsä kova mököttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä voi olla niin monia. Luonne, opittu tapa, kyvyttömyys hallita tunteita, joku ryppy vuorovaikutuksessa, ehkä jopa epileptinen kohtaus, joka tuntuu hassulta, mutta lapsi ei osaa kertoa siitä.
Yksinkertaisimmillaan tulee mieleen tunne-elämästä johtuvat syyt, jotka ovat aika yleisiä. Lapsi voi olla älykäs, taitava ja verbaalisesti lahjakkaampi kuin ikäisensä, mutta tunne-elämän kehitys, tai vaikka vuorovaikutustaidot voivat olla vielä ikätasolla tai tulla vähän jäljessä (eri osa-alueet kehittyvät eri tahtia, siinä ei ole mitään kummallista).
Mitä tapahtuisi, jos ajattelisit pari, kolme kuukautta häntä kuin kaksivuotiasta, ja toimisit sen mukaan?
Lasten kanssa yllättävän tehokas juttu voi olla vaikka se, että aikuinen ei kiinnitä huomiota akuuttiin ongelmaan, vaan auttaa enemmän kuin yleensä. Esimerkiksi riisuu ne vaatteet kriisitilanteessa (kuten olit tehnytkin).
Ajattelen, että jos lapsi ottaa pakkia kehityksessään, se voi olla tarpeen vaikka on tiedostamatonta. Ehkä joku kehityksellinen asia on jäänyt toisen jalkoihin (ennen sanottiin näin, kun lapsi oppi ensin kävelemään ja puheen kehitys hidastui)?
Päiväkodissa on voinut myös olla ikävä äitiä. Jos lapsi ei osaa sanoa sitä, hän saattaa alkaa kiukutella tai mököttää. Tuntuu siltä, ettei jaksa riisua (tunteet ovat vieläkin kokonaisvaltaisia), ja äiti on kiukkuinen tai ei välitä (vaikka se ei olisikaan totta, tunne on totta).
Jos aikuinen peruuttaa itsensä sille tasolle, missä lapsi oli kaksivuotiaana, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että vastaa sensitiivisesti lapsen tarpeisiin. Lapsi tarvitsee jostain syystä sitä, että häntä ei kohdata tai kohdella liian "isona". Jotkut asiat pitää silti tehdä. Ruokaa ei voi syöttää eikä voi pakottaa syömään, mutta voisiko lapsen ottaa mukaan ruuanlaittoon? Voisiko hän tehdä iltapalaa äidille, tai teille molemmille? Voisitteko hullutella vaihtamalla rooleja?) Jos kokeilet, kokeile silloin kun tilanne ei ole päällä, muuten tämäkin muuttuu "valtataisteluksi".
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla niin monia. Luonne, opittu tapa, kyvyttömyys hallita tunteita, joku ryppy vuorovaikutuksessa, ehkä jopa epileptinen kohtaus, joka tuntuu hassulta, mutta lapsi ei osaa kertoa siitä.
Yksinkertaisimmillaan tulee mieleen tunne-elämästä johtuvat syyt, jotka ovat aika yleisiä. Lapsi voi olla älykäs, taitava ja verbaalisesti lahjakkaampi kuin ikäisensä, mutta tunne-elämän kehitys, tai vaikka vuorovaikutustaidot voivat olla vielä ikätasolla tai tulla vähän jäljessä (eri osa-alueet kehittyvät eri tahtia, siinä ei ole mitään kummallista).
Mitä tapahtuisi, jos ajattelisit pari, kolme kuukautta häntä kuin kaksivuotiasta, ja toimisit sen mukaan?
Lasten kanssa yllättävän tehokas juttu voi olla vaikka se, että aikuinen ei kiinnitä huomiota akuuttiin ongelmaan, vaan auttaa enemmän kuin yleensä. Esimerkiksi riisuu ne vaatteet kriisitilanteessa (kuten olit tehnytkin).
Ajattelen, että jos lapsi ottaa pakkia kehityksessään, se voi olla tarpeen vaikka on tiedostamatonta. Ehkä joku kehityksellinen asia on jäänyt toisen jalkoihin (ennen sanottiin näin, kun lapsi oppi ensin kävelemään ja puheen kehitys hidastui)?
Päiväkodissa on voinut myös olla ikävä äitiä. Jos lapsi ei osaa sanoa sitä, hän saattaa alkaa kiukutella tai mököttää. Tuntuu siltä, ettei jaksa riisua (tunteet ovat vieläkin kokonaisvaltaisia), ja äiti on kiukkuinen tai ei välitä (vaikka se ei olisikaan totta, tunne on totta).
Jos aikuinen peruuttaa itsensä sille tasolle, missä lapsi oli kaksivuotiaana, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että vastaa sensitiivisesti lapsen tarpeisiin. Lapsi tarvitsee jostain syystä sitä, että häntä ei kohdata tai kohdella liian "isona". Jotkut asiat pitää silti tehdä. Ruokaa ei voi syöttää eikä voi pakottaa syömään, mutta voisiko lapsen ottaa mukaan ruuanlaittoon? Voisiko hän tehdä iltapalaa äidille, tai teille molemmille? Voisitteko hullutella vaihtamalla rooleja?) Jos kokeilet, kokeile silloin kun tilanne ei ole päällä, muuten tämäkin muuttuu "valtataisteluksi".
Lisään, että tätä kehitysvaihetta tosiaan kutsutaan uhmaiäksi, ja se ilmenee lapsilla hyvin eri tavalla. Tärkeintä on se, että lapsi tuntee uhman keskelläkin olevansa rakastettu ja hyväksytty, eikä aikuinen tee asioista vahingossakaan valtataistelua. En kiinnittäisi mökötykseen mitään huomiota, juttelisin vaan vaikka en saisi vastausta.
Kun kasvattaa kuitenkin pitää, ehdotan uhmakkaan ja omaehtoisen lapsen vanhemmille epäsuoria keinoja muissa tilanteissa. Neljäs kommentoija antoi hyviä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut ihan vaan ottaa syliin ja halia lasta ja kertoa kuinka rakas hän on, kun tämmöinen mökötys iskee? Tai olla niinkuin ei huomaisikaan, ihan vaan auttaa riisumaan ja jutella iloisesti ja vähän hassutella ja tehdä kivoja juttuja yhdessä. Lapsi ei ehkä vaan osaa lopettaa tuota mökötystä, on ehkä päiväkodin jälkeen väsynyt ja kaipaa äitiä ja syliä. Tämä on siis ihan vaan arvaus. Oma kohta 3v saa mökötyskohtauksia joissa menee lattialle makaamaan eikä suostu mihinkään, ensin hänen pitää antaa vähän aikaa olla, mutta sitten tilanne ratkeaa syliin ottamisella ja sitten lapsen saa unohtamaan harminsa aika nopeasti kun alkaa jutella jotain kivaa tai hassutella, kutittaa tms.
Ota heti yhteys neuvolaan.Kaikki ei ole nyt ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla kuritusta jos lapsi on tottelematon. Harvoin lapsen motivointi onnistuu pelkän lahjonnan keinoin.
Minusta tuo, että alkaa mököttää istuimeen laittaessa kertoo siitä, että lapsella on ollut ikävä ja kaipaisi äidiltä huomiota ja syliä. Lapsi haluaisi kertoa kaikkia mukavia juttuja, mutta se keskeytyy kun joutuu menemään istuimeen. Mitä sitten kotiin tullessa tapahtuu? Onko sitten kiire alkaa laittaa ruokaa ja lapsen pitäisi mennä leikkimään omiaan siksi aikaa? Kotiin tullessa kannattaa ottaa rauhallinen sylittelyhetki, auttaa lasta riisumaan ne vaatteet ja syödä vailla välipalaa ennen ruokaa, ettei ehdi tulla liian nälkä. Lapsi voi myös tulla mukaan ruuan laittoon ja se voi olla mukava yhteinen puuha (vaikka se lapsi todennäköisesti onkin enemmän tiellä kuin avuksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään olisi iloinen jos minut köytettäisiin johonkin istuimeen kiinni liikkumattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että alkaa mököttää istuimeen laittaessa kertoo siitä, että lapsella on ollut ikävä ja kaipaisi äidiltä huomiota ja syliä. Lapsi haluaisi kertoa kaikkia mukavia juttuja, mutta se keskeytyy kun joutuu menemään istuimeen. Mitä sitten kotiin tullessa tapahtuu? Onko sitten kiire alkaa laittaa ruokaa ja lapsen pitäisi mennä leikkimään omiaan siksi aikaa? Kotiin tullessa kannattaa ottaa rauhallinen sylittelyhetki, auttaa lasta riisumaan ne vaatteet ja syödä vailla välipalaa ennen ruokaa, ettei ehdi tulla liian nälkä. Lapsi voi myös tulla mukaan ruuan laittoon ja se voi olla mukava yhteinen puuha (vaikka se lapsi todennäköisesti onkin enemmän tiellä kuin avuksi).
Ap n käytösmalli on nykyään lähinnä kuritusta, lapsi joka on ollut tunteja hoidossa ei saa mitään huomiota kun tulee kotiin, kiukulla lapsi yrittää sitä hakea, huomion voisi antaa heti hänelle, lapsi haluaa hetken olla pieni ja saada syliä ja palveluita, päiväkodissa koko päivä pitää suoriutua yksin, ei auteta pukemaan, syömään, riisumaan jos osaa itse, lapsi stressaantuu liikaa kun vielä kotona vaaditaan samaa suoriutumista heti, lapsi tarvitsee lepohetkiä ilman kuormitusta. Kyllä tuon ikäistä voi vielä pukea, riisua ja syöttää silloin kun lapsi on selvästi väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota heti yhteys neuvolaan.Kaikki ei ole nyt ok.
Mitä? :D
Äläpäs nyt lietso paniikkia. Neuvolaan voi tietysti ottaa yhteyttä, en sitä sano. Totta on, että se kannattaa, jos tilanne ei muuten parane kohtuullisessa ajassa.
Olin just tulossa sanomaan, että tosi hyvä, että äiti lähti kyselemään neuvoja ja vertaistukea näin varhaisessa vaiheessa, kaikki ei sitä tule tehneeksi.
Näillä tiedoin vaikuttaa ihan normaalilta uhmikselta, johon nuori äiti kaipaa vinkkejä. Jopa kuivaksi oppineen lapsen housuun pissaaminen - lapsi on jumissa tunnemyrskyssään, eikä tajua pissahätää ennen kuin on myöhäistä, tai mököttäessään ei sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että alkaa mököttää istuimeen laittaessa kertoo siitä, että lapsella on ollut ikävä ja kaipaisi äidiltä huomiota ja syliä. Lapsi haluaisi kertoa kaikkia mukavia juttuja, mutta se keskeytyy kun joutuu menemään istuimeen. Mitä sitten kotiin tullessa tapahtuu? Onko sitten kiire alkaa laittaa ruokaa ja lapsen pitäisi mennä leikkimään omiaan siksi aikaa? Kotiin tullessa kannattaa ottaa rauhallinen sylittelyhetki, auttaa lasta riisumaan ne vaatteet ja syödä vailla välipalaa ennen ruokaa, ettei ehdi tulla liian nälkä. Lapsi voi myös tulla mukaan ruuan laittoon ja se voi olla mukava yhteinen puuha (vaikka se lapsi todennäköisesti onkin enemmän tiellä kuin avuksi).
Ap n käytösmalli on nykyään lähinnä kuritusta, lapsi joka on ollut tunteja hoidossa ei saa mitään huomiota kun tulee kotiin, kiukulla lapsi yrittää sitä hakea, huomion voisi antaa heti hänelle, lapsi haluaa hetken olla pieni ja saada syliä ja palveluita, päiväkodissa koko päivä pitää suoriutua yksin, ei auteta pukemaan, syömään, riisumaan jos osaa itse, lapsi stressaantuu liikaa kun vielä kotona vaaditaan samaa suoriutumista heti, lapsi tarvitsee lepohetkiä ilman kuormitusta. Kyllä tuon ikäistä voi vielä pukea, riisua ja syöttää silloin kun lapsi on selvästi väsynyt.
Ei nyt kuitenkaan aleta kurittaa yhdessä ap:ta, eihän? Tosi paljon hyviä neuvoja on tullut äidille, joka kysyy apua.
Neuvolaan kun ottaa yhteyden jonkun ongelman tiimoilta niin se tarkoittaa lakisääteistä automaattista lasua nykyisin. Lasusta taas seuraa palaverih*lvetti ja pahimmassa tapauksessa joku perhetyöntekijä parkkeeraa teille sohvannurkkaan kirjaamaan "huolenaiheita" tablettiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että alkaa mököttää istuimeen laittaessa kertoo siitä, että lapsella on ollut ikävä ja kaipaisi äidiltä huomiota ja syliä. Lapsi haluaisi kertoa kaikkia mukavia juttuja, mutta se keskeytyy kun joutuu menemään istuimeen. Mitä sitten kotiin tullessa tapahtuu? Onko sitten kiire alkaa laittaa ruokaa ja lapsen pitäisi mennä leikkimään omiaan siksi aikaa? Kotiin tullessa kannattaa ottaa rauhallinen sylittelyhetki, auttaa lasta riisumaan ne vaatteet ja syödä vailla välipalaa ennen ruokaa, ettei ehdi tulla liian nälkä. Lapsi voi myös tulla mukaan ruuan laittoon ja se voi olla mukava yhteinen puuha (vaikka se lapsi todennäköisesti onkin enemmän tiellä kuin avuksi).
Ap n käytösmalli on nykyään lähinnä kuritusta, lapsi joka on ollut tunteja hoidossa ei saa mitään huomiota kun tulee kotiin, kiukulla lapsi yrittää sitä hakea, huomion voisi antaa heti hänelle, lapsi haluaa hetken olla pieni ja saada syliä ja palveluita, päiväkodissa koko päivä pitää suoriutua yksin, ei auteta pukemaan, syömään, riisumaan jos osaa itse, lapsi stressaantuu liikaa kun vielä kotona vaaditaan samaa suoriutumista heti, lapsi tarvitsee lepohetkiä ilman kuormitusta. Kyllä tuon ikäistä voi vielä pukea, riisua ja syöttää silloin kun lapsi on selvästi väsynyt.
Juuri samaa olin tulossa kirjoittamaan. Liian kovat keinot käytössä, kyseessä on kuitenkin lapsi joka vaan kaipaa rakkautta ja huomiota. Ei koira jota voi käskyttää tottelemaan. Omassa vanhemmuudessani olen huomannut, että syliin ottaminen ja pieni hemmottelu toimii usein paljon paremmin kuin komentaminen, hetken päästä lapsi tekee ihan mielellään mitä pyydetään kun on saanut sen hetken huomiota.
Mutta ymmärrän kyllä, että ap voi olla yksinhuoltajana tosi väsynyt ja tuo komentaminen tai huomiotta jättäminen tuntuu helpommalta keinolta käsitellä lapsen kiukkua. Mutta kuten nyt näkyy, ne eivät pidemmän päälle oikein toimi ja voivat johtaa pahaan umpikujaan. Mutta vaikka ap nyt muuttaisikin tapojaan, ei tilanne korjaannu hetkessä vaan uusiin toimintatapoihin oppiminen vie aikaa molemmilta, tsemppiä siihen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että alkaa mököttää istuimeen laittaessa kertoo siitä, että lapsella on ollut ikävä ja kaipaisi äidiltä huomiota ja syliä. Lapsi haluaisi kertoa kaikkia mukavia juttuja, mutta se keskeytyy kun joutuu menemään istuimeen. Mitä sitten kotiin tullessa tapahtuu? Onko sitten kiire alkaa laittaa ruokaa ja lapsen pitäisi mennä leikkimään omiaan siksi aikaa? Kotiin tullessa kannattaa ottaa rauhallinen sylittelyhetki, auttaa lasta riisumaan ne vaatteet ja syödä vailla välipalaa ennen ruokaa, ettei ehdi tulla liian nälkä. Lapsi voi myös tulla mukaan ruuan laittoon ja se voi olla mukava yhteinen puuha (vaikka se lapsi todennäköisesti onkin enemmän tiellä kuin avuksi).
Ap n käytösmalli on nykyään lähinnä kuritusta, lapsi joka on ollut tunteja hoidossa ei saa mitään huomiota kun tulee kotiin, kiukulla lapsi yrittää sitä hakea, huomion voisi antaa heti hänelle, lapsi haluaa hetken olla pieni ja saada syliä ja palveluita, päiväkodissa koko päivä pitää suoriutua yksin, ei auteta pukemaan, syömään, riisumaan jos osaa itse, lapsi stressaantuu liikaa kun vielä kotona vaaditaan samaa suoriutumista heti, lapsi tarvitsee lepohetkiä ilman kuormitusta. Kyllä tuon ikäistä voi vielä pukea, riisua ja syöttää silloin kun lapsi on selvästi väsynyt.
Juuri samaa olin tulossa kirjoittamaan. Liian kovat keinot käytössä, kyseessä on kuitenkin lapsi joka vaan kaipaa rakkautta ja huomiota. Ei koira jota voi käskyttää tottelemaan. Omassa vanhemmuudessani olen huomannut, että syliin ottaminen ja pieni hemmottelu toimii usein paljon paremmin kuin komentaminen, hetken päästä lapsi tekee ihan mielellään mitä pyydetään kun on saanut sen hetken huomiota.
Mutta ymmärrän kyllä, että ap voi olla yksinhuoltajana tosi väsynyt ja tuo komentaminen tai huomiotta jättäminen tuntuu helpommalta keinolta käsitellä lapsen kiukkua. Mutta kuten nyt näkyy, ne eivät pidemmän päälle oikein toimi ja voivat johtaa pahaan umpikujaan. Mutta vaikka ap nyt muuttaisikin tapojaan, ei tilanne korjaannu hetkessä vaan uusiin toimintatapoihin oppiminen vie aikaa molemmilta, tsemppiä siihen!
Ihan hyvä kommentti muuten mutta eihän ap sanonut että erityisesti käskyttäisi istuimeen laittaessa tai vaatteita riisuttaessa, eli tuo oli sinun omaa tulkintaa. Onhan lapsia pakko välillä käskeä tai kieltääkin.
Lapsi on ollut oikeastaan aina mukana ruuanlaitossa, koska tosiaan pyöritän arkea yksin on minun tällöin helpompi seurata hänen touhujaan. Tämä kuvailemani käytös -yleensä mykkäkoulu- alkaa minun näkemyksen mukaan useimmin ei mistään. Viikonloppuna lapsi aamulla kömpi kainalooni. Siinä heräilimme pötkötellen, mietimme mitä tehtäisiin jne. Kaikki meni hyvin ilman mitään "varoitusmerkkejä" siihen asti, että lapsi istui pöydän ääreen ja kysyin mitä ottaisi aamupalaksi. Näin heti naamasta, että meni mykkäkoulu-asetukselle. Yleensä näissä hetkissä jos otan syliin, alkaa kiemurtelemaan ja menee omaan sänkyyn tai sohvalle. Mikään määrä puhetta, lempeyttä tai houkuttelua ei auta. Mykkyys loppuu kuin napin painalluksesta, kun lapsi niin päättää. En usko että on mikään kohtaus, koska pystyy esim leikkimään dubloilla samaan aikaan. Tiedän, että joskus olen hermostunut hänelle, kun olen väsynyt ja on kiire. Mutta 98% kerroista olen rauhallinen ja sovitteleva. Mutta mikään ei tunnu auttavan.
Ap
Up!