Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsen mykkäkoulu ja kiukuttelu, neuvoja kaivataan!
23.02.2021 |
Olen yh reilu 3v lapselle. Lapsi on osaa puhua selkeästi, omaa mielestäni melko laajan sanavaraston ja tuottaa halutessaan puhetta vaikka taukoamatta.
MUTTA
Tätä on nyt jatkunut ehkä kolmisen kuukautta. Toisinaan ilman mitään syytä tai toisinaan sen seurauksena, että kiellän/komennan, lapsi aloittaa mykkäkoulun. Ei siis puhu mitään ja tätä voi kestää mooonta tuntia. Ensin vedin sitä linjaa, että puhumatta/vastaamatta ei tapahdu asioita. Sitten kokeilin niin, että annan vaihtoehdon tai asettelen kysymyksen kyllä/ei-malliin. Sitten kokeilin houkuttelua (lahjontaa). Mikään ei auta. Kaikkia noita kokeilin vuorollaan sinnikkäästi monta viikkoa, mutta mikään ei murra mykkäkoulua ennen kuin lapsi itse yhtäkkiä taas alkaa puhumaan.
Esim: haen lapsen hoidosta. Kertoo iloisesti päivästään kunnes laitan turvaistuimeen ja alkaa mököttämään. Päästään kotiin, ei suostu riisumaan - makaa vaan eteisessä. Jos en riisu valmiiksi, jonkin ajan päästä ajaa itsensä hysteeriseen itkuun ja pissaa tahallaan housuun (ollut päiväkuiva jo kauan, tämä pissaaminen tulee vain näissä mökötyskohtauksissa).
Iltapalalla saa päättää mitä syö. Ei sano mitään - istuu vain naama väärinpäin. Kerron vaihtoehdot. Ei vastausta. Annan kaksi vaihtoehtoa - ei vastausta. Päätän itse - ei suostu syömään, vaan marssii sänkyyn mököttämään. Ja koska nämä kestää monta tuntia, on välillä menty nukkumaan ilman ruokaa tai lähdetty hoitoon ilman ruokaa. Mököttäessä ei suostu syömään edes syötettynä.
Auttakaa!
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut ihan vaan ottaa syliin ja halia lasta ja kertoa kuinka rakas hän on, kun tämmöinen mökötys iskee? Tai olla niinkuin ei huomaisikaan, ihan vaan auttaa riisumaan ja jutella iloisesti ja vähän hassutella ja tehdä kivoja juttuja yhdessä. Lapsi ei ehkä vaan osaa lopettaa tuota mökötystä, on ehkä päiväkodin jälkeen väsynyt ja kaipaa äitiä ja syliä. Tämä on siis ihan vaan arvaus. Oma kohta 3v saa mökötyskohtauksia joissa menee lattialle makaamaan eikä suostu mihinkään, ensin hänen pitää antaa vähän aikaa olla, mutta sitten tilanne ratkeaa syliin ottamisella ja sitten lapsen saa unohtamaan harminsa aika nopeasti kun alkaa jutella jotain kivaa tai hassutella, kutittaa tms.
Kuulostaa kamalalta. Mamma väkisin sylittelemässä, kutittelemassa ja hassuttelemassa. Anna lapsen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota heti yhteys neuvolaan.Kaikki ei ole nyt ok.
Mitä? :D
Äläpäs nyt lietso paniikkia. Neuvolaan voi tietysti ottaa yhteyttä, en sitä sano. Totta on, että se kannattaa, jos tilanne ei muuten parane kohtuullisessa ajassa.Olin just tulossa sanomaan, että tosi hyvä, että äiti lähti kyselemään neuvoja ja vertaistukea näin varhaisessa vaiheessa, kaikki ei sitä tule tehneeksi.
Näillä tiedoin vaikuttaa ihan normaalilta uhmikselta, johon nuori äiti kaipaa vinkkejä. Jopa kuivaksi oppineen lapsen housuun pissaaminen - lapsi on jumissa tunnemyrskyssään, eikä tajua pissahätää ennen kuin on myöhäistä, tai mököttäessään ei sano.
Lapsen oireilu voi jopa viitata autismiin.
Voi olla myös selektiivistä mutismia. Lapsi ei hetkellisesti ahdistukseltaan pysty puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ollut oikeastaan aina mukana ruuanlaitossa, koska tosiaan pyöritän arkea yksin on minun tällöin helpompi seurata hänen touhujaan. Tämä kuvailemani käytös -yleensä mykkäkoulu- alkaa minun näkemyksen mukaan useimmin ei mistään. Viikonloppuna lapsi aamulla kömpi kainalooni. Siinä heräilimme pötkötellen, mietimme mitä tehtäisiin jne. Kaikki meni hyvin ilman mitään "varoitusmerkkejä" siihen asti, että lapsi istui pöydän ääreen ja kysyin mitä ottaisi aamupalaksi. Näin heti naamasta, että meni mykkäkoulu-asetukselle. Yleensä näissä hetkissä jos otan syliin, alkaa kiemurtelemaan ja menee omaan sänkyyn tai sohvalle. Mikään määrä puhetta, lempeyttä tai houkuttelua ei auta. Mykkyys loppuu kuin napin painalluksesta, kun lapsi niin päättää. En usko että on mikään kohtaus, koska pystyy esim leikkimään dubloilla samaan aikaan. Tiedän, että joskus olen hermostunut hänelle, kun olen väsynyt ja on kiire. Mutta 98% kerroista olen rauhallinen ja sovitteleva. Mutta mikään ei tunnu auttavan.
Ap
Älä anna vaihtoehtoja jos ne on liian vaikeita päätöksiä lapselle. Tee voileipä tai mitä lapsi yleensä on tottunut syömään aamupalalle, lapsi syö jos on nälkä, jos ei ole ei ole pakko syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa vielä:
Olen jutellut päiväkodin henkilökunnan kanssa. Lapsi ei ole koskaan hoidossa käyttäytynyt näin. Heiltä sain neuvoksi, että pitäisi houkutella lasta jollain superkivalla että olisi suurempi houkutus puhua kuin olla hiljaa. Mutta vaikka kysyisin, että mennäänkö pappan luo (tykkää ylikaiken, koska saa herkkuja ja pappalla on koira) ei edes ilme värähdä.
Uhma on aina suurin äitiä kohtaan.
Eikös tuon ikäiseltä lapselta, joka osaa jo puhuakin hyvin, voisi ihan itseltään kysyä, että miltä hänestä tuntuu silloin, kun tuollainen ”mökötyskohtaus” tulee? Tai että osaako hän sanoa, mistä se johtuu, ja onko jotain, mitä sinä voisit tehdä helpottaaksesi hänen oloaan?
Tämä keskustelu on toki syytä käydä silloin, kun lapsi on hyvällä tuulella (ja kannattaa varautua siihen, että asiasta kysyminen saa aikaan uuden mökötyskohtauksen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös selektiivistä mutismia. Lapsi ei hetkellisesti ahdistukseltaan pysty puhumaan.
Selektiivistä mutismia minäkin arvaisin. Joskus tilanteen ja lapsen tunteen sanoittaminen voi olla avuksi, esimerkiksi ylläolevassa ruokapöytätilanteessa jo se että "minä huomaan että sinua harmittaa jokin". Jatka rauhallista jutustelua lapsen kanssa ja anna olla vastaamatta, ehkä ei tosiaan tunteiltaan sillä hetkellä vaan pysty. Kun puhumattomuudelle ei anna liikaa painoarvoa voi tilanne ajan kanssa laueta itsestäänkin - ei kuitenkaan tarkoita sitä että lapsi jätetään huomiotta vaan toimitaan, jutellaan ja puuhastellaan normaalisti eikä kiinnitetä lapsen puhumattomuuteen liikaa huomiota. Se luo lapselle turvallisen ympäristön.
Jos lapsi oisi autistinen tai neurologisesti poikkeava niin oireet noin nuorena näkyy yleensä hyvin selkeästi, ei välttämättä osaa edes puhua, eivät ole oppineet lainkaan kuiviksi, nää diagnoosit eivät ole mikään muoti villitys mitä kaikki saa, vaan niihin on oikeasti syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pakota puhumaan, älä kiinnitä mitään huomiota puhumattomuuteen. Jos kysyt ja vastausta ei tule niin älä reagoi. Anna aikaa, positiivista huomiota, läheisyyttä ja kiireettömiä iltoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös selektiivistä mutismia. Lapsi ei hetkellisesti ahdistukseltaan pysty puhumaan.
Selektiivistä mutismia minäkin arvaisin. Joskus tilanteen ja lapsen tunteen sanoittaminen voi olla avuksi, esimerkiksi ylläolevassa ruokapöytätilanteessa jo se että "minä huomaan että sinua harmittaa jokin". Jatka rauhallista jutustelua lapsen kanssa ja anna olla vastaamatta, ehkä ei tosiaan tunteiltaan sillä hetkellä vaan pysty. Kun puhumattomuudelle ei anna liikaa painoarvoa voi tilanne ajan kanssa laueta itsestäänkin - ei kuitenkaan tarkoita sitä että lapsi jätetään huomiotta vaan toimitaan, jutellaan ja puuhastellaan normaalisti eikä kiinnitetä lapsen puhumattomuuteen liikaa huomiota. Se luo lapselle turvallisen ympäristön.
Tää on ihan yleinen piirre lapsilla, jos tätä jatkuu pitkään pitää asiaan puuttua, kaikilta kehitys ei tätä korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tarvitaan neuvoja, ompahan senkin aikaa hiljaa.
Ei välttämättä pissaa tahallaan! Meillä pojalla tulee erittäin usein hirveä pisuhätä, jos itkettää/suututtaa, ja sitten on pakko rynnätä "kiukkupissalle" heti. Luulen, ettei tunnekuohussa kykene keskittymään pidättelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asiantuntija, mutta minulle ei tule mieleen muuta sanaa kuin... tunnekuohu? Kuulostaa siltä, ettei lapsi yritä pelata tai huijata. Hän kuulostaa menevän aivan jumiin.
Mitä, jos hidastat tahtia ja teet päätökset lapsen puolesta? Siirrä vastuuta pois lapselta takaisin itsellesi.
Täytyy kyllä itsekin sanoa, että 3-vuotias on todella pieni pitämään mykkäkoulua. Mielestäni sinun kannattaisi puhua esimerkiksi neuvolan kanssa asiasta, ettei vain ole enemmänkin esim. selektiivinen mutismi kyseessä. En tarkoita säikäyttää, mutta minulla on pitkä kokemus lapsista tuossa kehitysvaiheessa (päiväkodin täti), ja sellainen varsinainen mykkäkoulu on yleensä isompien lasten keino saada haluamansa. 3-vuotiaalla sellainen on huolestuttavaa, sillä tuon ikäiselle (ja vielä 5-vuotiaallakin) on iso tarve puhua ja tulla kuulluksi, eikä kyseessä ole todennäköisesti tietoinen yritys saada esimerkiksi periksi jossain asiassa.
Mitä itse tekisin juuri nyt, niin en reagoisi asiaan. Kun tullaan kotiin, niin riisuisin lapselta vaatteet ja juttelisin normaalisti lapselle. Eli en yrittäisi maanitella lasta keskusteluun enkä sen kummemmin tekisi siitä numeroa (sillä selvästihän tämä ei toimi). Kääntyisin ammattiavun puoleen saamaan niitä konkreettisia vinkkejä ja mahdollisia selvityksiä asiasta. Tsemppiä sinne! Ja pahoittelut, jos kirjoitin jotenkin ikävästi. Voihan se varmasti perinteistä mykkäkoulua olla, mutta tuossa iässä ne ovat oman kokemuksen mukaan parin minuutin hiljaisuutta ja samalla lapsi esim. mutristaa suutaan ja osoittaa eleillään tunteita. Eikä se johdu keskittymiskyvyn puutteesta vaan siitä että lapsella on tuossa iässä valtava tarve olla vuorovaikutuksessa ja esim. kysellä asioita.
AP jatkaa vielä:
Olen jutellut päiväkodin henkilökunnan kanssa. Lapsi ei ole koskaan hoidossa käyttäytynyt näin. Heiltä sain neuvoksi, että pitäisi houkutella lasta jollain superkivalla että olisi suurempi houkutus puhua kuin olla hiljaa. Mutta vaikka kysyisin, että mennäänkö pappan luo (tykkää ylikaiken, koska saa herkkuja ja pappalla on koira) ei edes ilme värähdä.