Miten eroon häpeästä?

Mitä häpeät?

Kuuntele Pauli Hanhiniemen muutkin mokaa biisi. Ajattele että ne asiat oli oppitunti eikä elinkautinen. Hanki omaan tahtiin ja omilla ehdoilla parempia kokemuksia ja muistoja niin vanhat haalistuu itsekseen. Joskus tilanne on niin vaikea että vaatii maiseman vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä häpeät?

Esimerkiksi erästä suhdetta, joka traumatisoi minut pahoin. Tuon suhteen jälkeen olin kilahteleva ihmisraunio ja loukkasin monia ihmisiä. Maine on mennyt moneen kertaan. En voi oikeastaan edes syyttää tuota trauman aiheuttajaa. Loukkasin ihmisiä, mokasin ja olen vastuussa omasta käytöksestäni. Tätä häpeän. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä häpeät?

Esimerkiksi erästä suhdetta, joka traumatisoi minut pahoin. Tuon suhteen jälkeen olin kilahteleva ihmisraunio ja loukkasin monia ihmisiä. Maine on mennyt moneen kertaan. En voi oikeastaan edes syyttää tuota trauman aiheuttajaa. Loukkasin ihmisiä, mokasin ja olen vastuussa omasta käytöksestäni. Tätä häpeän. 

- ap

Meitä on muitakin. Kyllä se siitä, kun hankit uusia hyviä kokemuksia tilalle vanhoja haalistamaan.

Vain narsisteilla ei ole itsekritiikkiä joten sinulla on toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä häpeät?

Esimerkiksi erästä suhdetta, joka traumatisoi minut pahoin. Tuon suhteen jälkeen olin kilahteleva ihmisraunio ja loukkasin monia ihmisiä. Maine on mennyt moneen kertaan. En voi oikeastaan edes syyttää tuota trauman aiheuttajaa. Loukkasin ihmisiä, mokasin ja olen vastuussa omasta käytöksestäni. Tätä häpeän. 

- ap

Meitä on muitakin. Kyllä se siitä, kun hankit uusia hyviä kokemuksia tilalle vanhoja haalistamaan.

Kiitos!

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vain narsisteilla ei ole itsekritiikkiä joten sinulla on toivoa.

Kiitos sinullekin! Niin, kaipa tässä on myös valoisa puoli: häpeän ja syyllisyyden tunteminen on joissakin tilanteissa ihan tervettä! Kiitos uudesta näkökulmasta.

- ap

Muuta jonnekin missä sua ei tunneta. Se auttoi itselläni.

Ainoa toimiva keino on muuttaa johonkin täysin uuteen paikkaan. Aloittaa alusta. Häpeä ihmisten parissa jossa on tottunut häpeämään, johtaa lopulta pahoihin tekoihin ja pahempaan kierteeseen.

Provo

Lue psykoterapeutti Emilia Kujalan "Tunteella: Häpeä" kirja

Et sentään ole tappanut ketään? 

Pitäisi löytää ystävällisyys, myötätunto ja armollisia itseä kohtaan. Ihmisiä tässä vaan ollaan eikä menneille voi mitään. Ihmiset on jo muutenkin tosi karuja joskus toisilleen, ei tarvitsisi olla itselleen. Kyllä se on musta on ihan ok pointti että trauman jälkeen on mennyt yli. Ehkä psykiatri osaa auttaa sen suhteen onko taustalla jotain mikä vaikuttaa reaktioihin.

Olipa tilanne mikä vaan niin itse inhoan sitä kulttuuria että traumaattistenkin asioiden jälkeen pitäisi olla parissa päivässä tiptop eikä tuntea vihaa eikä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Provo

Olisikin.

Kerroin kokemuksestani hyvin epämääräisesti ja ylimalkaisesti, mutta mielestäni aloituksessani ei ole mitään epäuskottavaa. 

- ap

Itse muutin pois kun alkoi nolottaa. Muutin jo oikeastaan takaisinkin. 

Muutin nimen.

Nettin juttuja piti poistella.

Osa jossain edelleen.

Mutta olen aloittanut alusta.

Joku minut tunnisti, ja kielsin yhteyden. Tajusi, kunnioitti uutta alkuani ja lakkasi kysymykset. 

Vierailija kirjoitti:

Et sentään ole tappanut ketään? 

En sentään. Ehkä asiat voisivat olla huonomminkin.

- ap

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Lue psykoterapeutti Emilia Kujalan "Tunteella: Häpeä" kirja

Kiitos vinkistä!

- ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi löytää ystävällisyys, myötätunto ja armollisia itseä kohtaan. Ihmisiä tässä vaan ollaan eikä menneille voi mitään. Ihmiset on jo muutenkin tosi karuja joskus toisilleen, ei tarvitsisi olla itselleen. Kyllä se on musta on ihan ok pointti että trauman jälkeen on mennyt yli. Ehkä psykiatri osaa auttaa sen suhteen onko taustalla jotain mikä vaikuttaa reaktioihin.

Olipa tilanne mikä vaan niin itse inhoan sitä kulttuuria että traumaattistenkin asioiden jälkeen pitäisi olla parissa päivässä tiptop eikä tuntea vihaa eikä mitään.

Kiitos tuesta! Trauma saattaa olla pahempi kuin arvaankaan. En ole käsitellyt sitä kunnolla vaan olen työntänyt sen jonnekin taka-alalle. Vasta nyt alan nähdä syy-seuraussuhteita...

- ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap