En pärjää haastatteluissa enkä saa sen takia vakituista paikkaa

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa.

Työhaastattelussa olen ollut ainakin 30 kertaa.

Oletko harjoitellut haastatteluit etukäteen? Jos et, niin aloita jo saman tien! Googlaile vinkkejä ja mieti etukäteen vastauksia kysymyksiin.

Olen miettinyt vastauksia etukäteen, mutta en kelpaa siltikään. Luulen, että pomot eivät pidä minusta. 

Ei sinun tarvitse muuttua sellaiseksi kuin pomot vaativat. Vielä joskus löytyy fiksu pomo, joka ymmärtää, että introvertit voivat olla paljon tehokkaampia ja tunnollisempia kuin sosiaaliset suupaltit. Ymmärrän tilanteesi.

Olen ollut 9 vuotta samassa paikassa, mutta en kelpaa pomoilleni siltikään. Kukaan ei kerro, mikä vika minussa on. 

Pääsisipä joskus edes haastatteluihin.

Oletkohan ihan itsellesi sopivalla alalla?

Minulla on päinvastoin: CV:ni on repaleinen yhdistelmä ylikoulutusta ja vähäistä käytännön työkokemusta, ja siksi tie tyssää monesti jo ennen haastattelua. Mutta jos haastatteluun asti pääsen, suoriudun aina hyvin tai tosi hyvin.

Minäkin kärsin sosiaalisesta jännittämisestä ja stressiherkkyydestä, joten en osaa sanoa, miksi haastatteluissa menee niin hyvin. Ehkä pelko on saanut minut lapsesta asti havainnoimaan ja ylianalysoimaan sosiaalista vuorovaikutusta, joten tiedän täsmälleen, mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa ja miten reagoida. Vaikka tiedän pärjääväni haastatteluissa, tieto ei juurikaan vähennä etukäteistä stressiä, vaan ennen haastattelua saattaa esim. yöunet mennä täysin. Kyse on vähän kuin urheilusuorituksesta, jonka jälkeen on ihan puhki.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan ihan itsellesi sopivalla alalla?

En tiedä. Pärjään kyllä työssäni. En tiedä, mitä muutakaan työtä voisin tehdä. 

Tarvitset koulutusta haastattelua varten.

Mun kaverilla on sama ongelma. Oli ihan huippuammattilainen hakemaansa työhön, mutta ei saanut paikkaa, koska ei pärjännyt haastattelussa.

Preppasin häntä haastatteluun, keksin paljon kysymyksiä, joiden vastauksia korjattiin paremmaksi, sillä hänen vastauksissaan oli suuria virheitä, mm. työnantajan haukkumista. Hän ei ole ns. hyvä tyyppi, mutta osaa työnsä erittäin hyvin.

Kaikesta valmistautumisesta huolimatta hän oli haastattelussa mm. kysellyt aivan muista työtehtävistä kuin kyseessä ollut työ. En ihmettele, ettei paikkaa saanut. Harmillista se kyllä oli.

Olen ollut yhden kerran ryhmähaastattelussa. Sen jälkeen lopetin uskon ryhmähaastatteluihin. Sekä haastattelija että kaikki muut osallistujat oli niin tavallisia tossuja että tajusin että tämä haettava paikka kuuluu tavallisille tossuille ja minulla ei älykkäänä väliinputoajana ole mitään saumoja koska olen liian pelottava. Sieltä sitten kerrottiinkin että sait toki parhaat testipisteet kaikista hakijoista mutta meillä meni peet housuun sen takia ja ihan periaatteesta ei siis uskalleta sinua ottaa.

Niin. Totuus on se että en unelmapaikkaani hakenut vaan työllisyyttä ja omien kulujeni maksamista. Olisin silti tehnyt hommat paremmin kuin ne valitut ihmiset. Irvokasta asiassa on se että tästäkin päätti joku tossukka nuori mieskonsultti jolla oli habat ja kiva kauluspaita mutta hänellä meni lörtsyt housuun minun takia. Anteeksi jos en ole tukkaani hoitanut vähälihaksinen röyhkeä barbie vaan yritän oikeasti selvitä eteenpäin. Anteeksi tosi kovasti.

Tuntuu kiusalliselta hakea minnekään, kun en kelpaa.

Ryhmähaastattelu kuulostaa lähinnä kidutuskeinolta.

Kidutusta se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhden kerran ryhmähaastattelussa. Sen jälkeen lopetin uskon ryhmähaastatteluihin. Sekä haastattelija että kaikki muut osallistujat oli niin tavallisia tossuja että tajusin että tämä haettava paikka kuuluu tavallisille tossuille ja minulla ei älykkäänä väliinputoajana ole mitään saumoja koska olen liian pelottava. Sieltä sitten kerrottiinkin että sait toki parhaat testipisteet kaikista hakijoista mutta meillä meni peet housuun sen takia ja ihan periaatteesta ei siis uskalleta sinua ottaa.

Niin. Totuus on se että en unelmapaikkaani hakenut vaan työllisyyttä ja omien kulujeni maksamista. Olisin silti tehnyt hommat paremmin kuin ne valitut ihmiset. Irvokasta asiassa on se että tästäkin päätti joku tossukka nuori mieskonsultti jolla oli habat ja kiva kauluspaita mutta hänellä meni lörtsyt housuun minun takia. Anteeksi jos en ole tukkaani hoitanut vähälihaksinen röyhkeä barbie vaan yritän oikeasti selvitä eteenpäin. Anteeksi tosi kovasti.

Totuus taitaa kylläkin olla, että olet liian epäsosiaalinen ja itseäsi täynnä oleva tyyppi. Ei sinun kanssasi kukaan halua työskennellä. Huomasitko edes tässä ketjussa, että kukaan ei kysynyt sinulta sinun paremmuudestasi, ylijumaluutesi ja harhainen käsitys itsestäsi ei liity keskusteluun mitenkään.  

Sori ohis.

Minkälaisia nuo ryhmähaastattelut ovat? Kysytäänkö jokaiselta samat asiat vuorollaan, vai kysytäänkö yhteisesti, jolloin äänekkäimmät jyrää ja hiljaiset jää syrjään ja ilman puheenvuoroa? Vai onko nuo jotain keskustelupaneelin tyyppisiä, että on aihe, josta keskustellaan ja haastattelijat sivussa kuuntelee ja tekee havaintoja?

Vaikuttaa kyllä painajaiselta...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastoin: CV:ni on repaleinen yhdistelmä ylikoulutusta ja vähäistä käytännön työkokemusta, ja siksi tie tyssää monesti jo ennen haastattelua. Mutta jos haastatteluun asti pääsen, suoriudun aina hyvin tai tosi hyvin.

Minäkin kärsin sosiaalisesta jännittämisestä ja stressiherkkyydestä, joten en osaa sanoa, miksi haastatteluissa menee niin hyvin. Ehkä pelko on saanut minut lapsesta asti havainnoimaan ja ylianalysoimaan sosiaalista vuorovaikutusta, joten tiedän täsmälleen, mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa ja miten reagoida. Vaikka tiedän pärjääväni haastatteluissa, tieto ei juurikaan vähennä etukäteistä stressiä, vaan ennen haastattelua saattaa esim. yöunet mennä täysin. Kyse on vähän kuin urheilusuorituksesta, jonka jälkeen on ihan puhki.

Itselläni on sama juttu. CV:ni on täynnä epämääräistä silppua, ja olen luonteeltani introvertti jännittäjä, jolla on jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko. Pärjään kuitenkin haastatteluissa hyvin, koska osaan ikään kuin aistia sitä ilmapiiriä, ja pystyn lukemaan ihmisistä että millaista tyyppiä he hakevat. Pystyn siis muovaamaan itsestäni halutun kaltaisen työnhakijan tilanteessa kuin tilanteessa reagoimalla ja kommunikoimalla oikein, ja lähes poikkeuksetta olen saanut haluamani työpaikan. Tämän jälkeen onkin sitten takki ihan tyhjä.

Sano, että sinulle tarjottiin vakituista työpaikkaa kilpailijalta mutta jäät mieluusti jos tarjoavat samaa ja palkankorotuksen. Muuten sua käytetään hyväksi pitkään, sillä hyviä sijaisia on vaikea saada!

Miten olet päässyt sijaiseksi alun perin?

Olin ensimmäisellä kerralla ryhmähaastattelussa ihan pihalla enkä saanut oikein sanaa suustani. Pari dominoivaa tyyppiä väänsi keskenään ja loput yrittivät saada jotain sanottua väliin. En saanut paikkaa, tietenkään.

Muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa ymmärsin miten toimia ja se menikin paljon paremmin.

Ap:lle sanoisin kuten moni muukin: harjoittele vaikka ei niin huvittaisikaan. Kannattaa myös miettiä oletko oikeanlaisessa paikassa töissä. Oletko hakenut muita töitä?