Tukea ahdistukseen?
Hei, tiedättekö, mistä on mahdollista saada ilmaista keskusteluapua, tai... jotakin?
Menetin täysin tulonlähteeni. Pienet säästöt auttavat sen verran, etten menetä asuntoa, säästöihin sidotut unelmat kyllä (ja hyväksyn sen).
Ongelma on, että olen yksin asunnollani, minulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella ja mistä saada apua, olen keskellä rajuja paniikkikohtauksia, enkä tiedä, mitä tehdä. Olen etsinyt kaikki mahdolliset väylät, joissa hakea jotakin heti tarjolla olevaa keskusteluapua, mutta suuri osa chateista on suunnattu nuorille, tai ovat avoinna vasta useamman tunnin päästä. Löydän keinot selvitä taloudellisesti, kuten aina, mutta juuri nyt olen oman käyttökapasiteettini äärirajoilla. Hajoan ihan totaalisesti, ja olen yksin. Pelkään itseäni.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (28)
Kriisipuhelin - keskusteluapua numerossa 09 2525 0111
"
Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja paha olla? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset eli kriisityöntekijät sekä tehtävään valitut, koulutetut vapaaehtoiset heidän tukeminaan. Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville. Kriisipuhelin-keskustelun tavoitteena on helpottaa pahaa oloa sekä ehkäistä itsemurhia. Päivystäjä auttaa soittajaa pohtimaan keinoja oman tilanteen helpottamiseksi, omien voimavarojen löytämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Usein Kriisipuhelin on paikka, jossa soittaja kertoo ensimmäistä kertaa vaikeasta tilanteestaan."
Myös kirkon diakoniatyö. Kunnan, kaupungin keskuksen numerosta osaavat kertoa mitä tehdä, mihin ottaa yhteyttä.
Rukoile. Rukoilen puolestasi. Selviät.
Lopeta tuo säälittävä esittäminen ja aikuistu.
Soita kriisipuhelimeen. Voit myös mennä lääkäripäivystykseen, jos sinulla tosissaan on paniikkikohtaus. Siihen on olemassa toimiva lääkitys, jota et mistään chatista kyllä saa!
Hyvä kun löysit tänne.
Onko suurin pelkosi asunnon menetys?
Nämä sitten kuntoon ensimmäisenä: Kelasta työttömyyskorvaus ja asumistuki. Jos sinulla omistusasunto niin pankista lyhennysvapaata.
Toimeentulotukea voit hakea kun säästösi ovat kuluneet loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun löysit tänne.
Onko suurin pelkosi asunnon menetys?
Nämä sitten kuntoon ensimmäisenä: Kelasta työttömyyskorvaus ja asumistuki. Jos sinulla omistusasunto niin pankista lyhennysvapaata.
Toimeentulotukea voit hakea kun säästösi ovat kuluneet loppuun.
En ole oikeutettu työttömyyskorvauteen.
Opintotukiaikani siis päättyi, enkä saanut jatkoaikaa. Opintoni viivästyivät koronatilanteen vuoksi, muuten opinnot ovat edenneet suunnitellusti. Olemme myös muutoin pienituloinen talous, ja elämä on nojannut isolta osin säästöihini. Uudelle paikkakunnalle muuttaneena ja harjoittelujen vuoksi en ole vielä päässyt työelämään.
Toimintasuunnitelmia sinänsä on. Se pieni säästö onneksi on, ja se auttaa seuraavan kuukauden yli, mutta siitä edespäin elämä näyttää kaiken kaikkiaan lohduttomalta. Kyllä, tietenkin haen töitä opintojen kustannuksellakin. Kyllä minä saan hilattua jonkinlaiset selviämisen keinot. Ongelma on se, että alan olla äärirajoilla. Pelkään tekeväni itselleni jotakin.
Joku tuolla kehotti aikuistumaan, ja varmasti saan lukuisia muitakin moitteita sossupummeilusta ym. Ja kyllä niitä itsekin pyörittelee päässään. Ihan koko ajan. Eikä se sammu, vaikka hetkeksi saa jonkin asian sujumaan edes hetken, kun seuraava katastrofi on jo ovella.
Anteeksi, en osaa kuvata ongelmaa kovin hyvin juuri nyt.
Yritän avata tilannetta jotekin.
Olemme siis pienituloinen talous, ja kriisit on päästy omien säästöjeni turvin ylittämään. Onneksi siis säästöjä on, olen siitä kiitollinen. Myönnän kuitenkin, että elämä on aika lohdutonta, kun ne unelmat omista säästökohteista (ei mitään luksusmatkustelua, vaan ihan tulevaisuudennäkymiin liittyviä aikuisuuden haaveita) murtuvat kerta toisensa jälkeen. Että ne asiat, jotka ovat lukuisille muille ikäisilleni ihan normaaleja ja jo koettuja, eivät koskaan ole minun tavoiteltavissani, vaikka pinnistelisin äärirajoilla (ja olen siis opiskellut pari tutkintoa hyvinkin tiivistahtisesti ja ylläpitänyt välillä valtavaa opintojen/töiden/harjoittelujen kirjoa uupumiseen asti. ) Ulospäin näytän ihan pärjäävältä aikuiselta opiskelijalta, sen takana on sairastettu masennusta, syömishäiriötä ja rikottu sen myötä omaa kehoa monin tavoin.
Pelkäänkö tulonmenetystä sinänsä? Kyllä minä väylät keksin, olen aina keksinyt. Itseni kustannuksellakin. Tulonmenetyksen pelko sinänsä on niin alituinen, vuodesta toiseen jatkuva ahdistus, että en minä osaa kuvitella mitään muuta. Ihan viis siitä, onko töitä vai ei, ja kuinka ahkera ja osaava ja pystyvä on, tulevaisuus näyttää aina yhtä pelottavalta ja tyhjältä. Ja kun uskaltaa jostakin unelmoida ja jotakin tavoitella, se katoaa käsistä ihan riippumatta omista ponnisteluista.
Tartun tuohon kehotukseen aikuistua; ehkä hän on siinä ytimessä. Valtaosa ikäisistäni pärjää. Heillä on työt, mielekäs arki, tulevaisuus ja jotakin, millä sitä värittää. Heillä on vaikeita hetkiä, ja he selviävät niistä. Kyllä minäkin - tavallaan. Ja sitten tulee se romahdus, kun yritän kuristaa itseäni, että saan paniikkihengityksen lakkaamaan. Ja sitten yritän keksiä, miten ryhdistäydyn, että jaksan taas. Että edes näytän pärjäävältä aikuiselta, vaikka todellisuudessa olen kaikkea muuta.
Älä vahingita itseäsi, soita ensiapuun tai päivystykseen.
Pitää osata lopettaa ajoissa, lopetat siis opinnot raakasti kesken (jos jo useampi tutkinto :O) ja haet jonkun työn missä käyt kokopäiväivesti toistaiseksi. En tiedä miksi pitäisi valtion veronmaksajien kustantaa ikuinen opiskelu??
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata lopettaa ajoissa, lopetat siis opinnot raakasti kesken (jos jo useampi tutkinto :O) ja haet jonkun työn missä käyt kokopäiväivesti toistaiseksi. En tiedä miksi pitäisi valtion veronmaksajien kustantaa ikuinen opiskelu??
Useampi tutkinto on siitä syystä, että edellinen ei työllistänyt. Nykyinen tutkinto on ns. varma työllistäjä, mutta vaatii virallisen pätevyyden, joten keskeyttäminen tässä vaiheessa tarkoittaa sitä, että minulla on yksi työllistämätön tutkinto ja toinen lähes loppuun käyty, jossa en kuitenkaan ole pätevä. "Ikuinen opiskelu" olisi kattanut kevääseen asti.
Mutta kiitos, kun olet kustantanut minulle opinnot.
Olisiko sinulla joku ystävä, jonka kanssa jutella asiasta.
Yleensä helpottaa, jos saa keskustella asioista. Yhdessä ongelmia voi yrittää ratkaista tai hakea keinoja niiden ratkaisemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla joku ystävä, jonka kanssa jutella asiasta.
Yleensä helpottaa, jos saa keskustella asioista. Yhdessä ongelmia voi yrittää ratkaista tai hakea keinoja niiden ratkaisemiseksi.
Siunaus on, että minulla on läheisiä. <3 Mutta ymmärrän hyvin myös sen, että heilläkin on omat elämänsä ja raja, mitä he jaksavat kantaa toisten huolia. Olen tehnyt nyt aika paljon työtä sen eteen, että minun on todellakin kasvettava aikuiseksi ja laitettava asiani järjestykseen ilman, että kuormitan läheiseni loppuun. Kun samat ihmiset ovat olleet rinnalla monet isot elämän myllerrykset ja ongelmat, ja koen, että minun vuoroni on olla heille nyt sitä, mitä he ovat olleet minulle. Että he tavallaan saisivat "lomaa" minusta ja saisivat itsekin tukea minulta. Toki juttelen avoimesti läheisille sitten, kun se kriittisin hetki on ohi ja on jonkinlaiset "päivänvaloa kestävät" sävelet selvillä.
Kiitos teille, jotka lähetätte kriisipäivystys- ja kirkonapulinkkiä. <3 Tutustun mainittuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle, turvauduin tähän väylään, että saa ajatuksia auki. <3 Tiedän, että tältä sivustolta saa hyvin paljon myös julmia kommentteja, mutta kannatti uhmata pelkoaan, kun täältä sai juuri toivomaanikin tukea. Tämä auttoi paljon, kiitos. <3
YouTube sta voi etsiä erilaisia hengitys ja rentous harjoitukset, näitä kannattaa treenata ja kun paniikki iskee "muista hengittää".
Vierailija kirjoitti:
YouTube sta voi etsiä erilaisia hengitys ja rentous harjoitukset, näitä kannattaa treenata ja kun paniikki iskee "muista hengittää".
Kiitos. <3 Täytyy tutustua. Paniikkikohtauksista on jo vuosia, joten nämä uudelleen alkaneet ovat olleet tavallista rajumpia, vaikka luulinkin olevani "niskan päällä". No, en ollut, ja joitakin välineitä olisi hyvä olla hätätapauksessa. Ovat nämä aina niin helvetin pelottavia, vaikka tietääkin, ettei niihin kuole (minulla paniikki on lähinnä hyperventilaatiokohtauksia).
Hei, tiesit kai tämän? Muistutan vaan, että tuolla on omahoitolinkkejä, joihin kannattaa tutustua. Sivusto on siis mielenterveysalan ammattilaisten ylläpitämä:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Voit tosiaan siis myös akuutissa tilanteessa aina mennä päivystykseen. Varata ajan omalääkärille, jos ei ole ihan niin akuutti tilanne. Sitä kautta voit pyytää aikaa psykiatriseen arviointiin ja lähteä hakemaan terapeuttia, jolle Kelakorvausta.
Hoitoja on saatavilla, mutta niihin pääseminen vie aikaa. Siksi samaan aikana kannattaa sekä hakea keskusteluapua että ammattilaisapua. Joku kriisipuhelin on hyvä, mutta ei paranna sinua ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikkikohtauksista, niihin tarvitset lääkityksen ja terapiaa, eikä niitä saa tuollaisesta paikasta.
Voimia hakea apua.
4
Vierailija kirjoitti:
Hei, tiesit kai tämän? Muistutan vaan, että tuolla on omahoitolinkkejä, joihin kannattaa tutustua. Sivusto on siis mielenterveysalan ammattilaisten ylläpitämä:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Voit tosiaan siis myös akuutissa tilanteessa aina mennä päivystykseen. Varata ajan omalääkärille, jos ei ole ihan niin akuutti tilanne. Sitä kautta voit pyytää aikaa psykiatriseen arviointiin ja lähteä hakemaan terapeuttia, jolle Kelakorvausta.
Hoitoja on saatavilla, mutta niihin pääseminen vie aikaa. Siksi samaan aikana kannattaa sekä hakea keskusteluapua että ammattilaisapua. Joku kriisipuhelin on hyvä, mutta ei paranna sinua ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikkikohtauksista, niihin tarvitset lääkityksen ja terapiaa, eikä niitä saa tuollaisesta paikasta.
Voimia hakea apua.
4
Hei, ja kiitos. <3
Yritin etsiä hädissäni käytännössä _mitä tahansa_ että saisin jotakin tukea kestämään tämän hetken. Huomasin, että nuorille chatteja oli aika monenlaisia, mutta löysin aika heikosti aikuisille suunnattuja keskustelualustoja (toki kyseisessä tilanteessa etsintä nyt oli muutenkin hakuaikaa).
Nyt mietin, että kun tilanne räjähti näin käsiin sekä taloudellisesti (josta kyllä selviän, olen aina selvinnyt) että mielenterveyteni osalta, on syytä tosiaan hakea apua muualtakin. Paniikkikohtauksia olen viimeksi saanut vuosia sitten, joten nyt uudelleen alkaneet rajuudessaan yllättivät aika täysin, kun luuli, että on jo "niskan päällä". Tämänpäiväisen perusteella...noh, en ollutkaan. :(
olemme? siis oletko yksin vai etkö ole?
Kenen kans asut?
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…