Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita naisia jotka eivät piittaa omasta urasta tai itsensä kehittämisestä?
21.02.2021 |
Uskon, että itselläni asiaan vaikuttaa erityisesti se, että olen kahden alakoululaisen äiti ja kiirettä ja vilskettä on vaikka muillekkin jakaa.
Minä nautin siitä kun saan painaa työpaikan oven kiinni ja unohtaa kaiken siihen liittyvän. Tulen kotiin ja aloitan siellä äiti-elämän.
Töissäni olisi mahollisuus edetä ja hankkia kunniaa mutta minua ei se kiinnosta yhtään. Jotkut työkaverit luulevat että pahoitan mieleni kun pomo kehuu ja ylistää kollegoitani ja jakaa heille uusia vastuualueita. Mutta ei...olen hyvilläni että saan olla rauhassa.
Olen nuorempana ollut kova stressaamaan, mutta nykyään osaan olla ihan rentoutunut ja aivot narikassa. Nautin luonnosta ja lapsista. Nautin kotitöistä ja vuodenajoista. Kaikki tuntuu olevan nyt hyvin. Lasten elintason vuoksi olen vielä työelämässä. Kun tulee aika että jäädään miehen kanssa kaksin, muutamme pienempään ja edullisempaan taloon ja vaihdan työpaikkaa esim osa-aika myyjäksi yms missä ei oleteta kehittyvän.
Onko muita kaltaisiani?
Kommentit (22)
Musta olisi kamalaa jättää aivot narikkaan vain siksi, että olen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteletko, että ne jotka haluavat edetä urallaan miettivät työtään työajan jälkeen/tekevät pitkää päivää eivätkä nauti vapaa-ajastaan?
Äiti ei tarkoita sitä että oma elämä pitää haudata.
Mä olenn aina ollut tuollainen, ikää 46. Eikä ole edes miestä eikä lapsia. Ei vaan kiinnosta muu kuin normaali mukava arkielämä, ei kunnianhimoja mihinkään suuntaan. Olen kyllä it-alalla asiantuntijatehtävissä, mutta haluan pysyä peruskoodarina, ilman isompia vastuita. Ja isossa talossa, jossa voi tehdä duunia klo 9-17 ilman ylityöpakkoa.
Minä en ole perustanut omasta urastani, mutta aina ylennykset napsahtaa taisaiseen tahtiin. En ole pitänyt itestäni meteliä, mutta pomota ovat tykänneet työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kerran olen työ-elämässä vetänyt itseni burn outtiin ja siitä palautumisen jälkeen ei ole kiinnostanut uran tekeminen. Minulle riittää nykyään hyvä ja vakaa työpaikka ilman stressiä ja paineita. Joskus haluaisin vielä perheen perustaa ja alkaa kotiäidiksi ja panostaa siihen voimavarani.
5, onnea, mun tavoite on kohta saavutettu ja siihen ei kuulu työnteko vieraalle 9-17 ;) No, valinta se sulla tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hyvältä äidiltä ja naiselta. Tiedostat ettei elämä ole yhtä kuin työ. Tiedostat ettei sun arvo naisena tai ihmisenä ole yhtä kuin työ. Olet löytänyt salaisuuden harmoniaan.
Mukaan ei hirveästi ura kiinnosta. Haluaisin vain nyhjätä rauhassa kotona harrasteiden parissa, mutta rahaa on hankittava jostain ja tekee ihan hyvää aivoille välillä vähän kouluttautua ja oppia uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuntenut kunnianhimoa mitään alaa tai asiaa kohtaan. Erilaisia ammatteja aikoinaan miettiessäni, mikään ei tuntunut omalta tai mieleiseltä. Mieluummin vetäytyisin jonnekin piilopirttiin ja elelisin kuten haluan, vailla kiirettä ja pakkotyötä.
Itsensä on nyt vaan elätettävä töissä käyden, mitä inhoan, jos olisi varaa jäädä pois, en epäröisi hetkeäkään.
Naiset, jotka eivät piittaa omasta urasta tai itsensä kehittämisestä ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassamme. Velvollisuutenamme on taata kyseisen ryhmän arjessa selviytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en arvosta yhtään tuollaista ajattelutapaa.
Minulle on ollut ihan sama. Olen ikäni ollut taivaanrannan maalari ja haihattelija. Taiteilijatyyppinä en ole juurikaan uraan panostanut. Olen elänyt ainakin tähän saakka mukavaa elämää ja onnellisten sattumien kautta olen pärjännyt hyvin.
- n65v -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka itse olenkin urasuuntatunut niin en todellakaan oleta, että kaikkien muidenkin tulee olla. Sehän on upea hieno asia, että olet onnellinen, tyytyväinen elämääsi ja osaat elää hetkessä. Sitähän meistä jokainen loppupeleissä haluaa.
Olen nuorempana ollut todella kunnianhimoinen ja opiskellut itselleni hyvän ammatin, mutta nyttemmin työ on vain työ. Haluan toki olla hyvä työssäni, mutta en ole lainkaan kiinnostunut etenemään urallani. Alallani on jo lähtökohtaisesti hyvä tulotaso, joten olen hyvin toimeentuleva, ja olen ihan tyytyväinen jos pysyn koko työikäni näissä tehtävissä.
Minulle perhe-elämä ja kilpaurheilu on se, mihin suuntaan intohimoni.
Mulla 3 lasta, 2 Amis ammattia mutta palkkaa olen saanut viimeksi 2009.
Töitä en saa vaikka haen. Päivät menee siinä, kun laitan lapset kouluun, roikun netissä, katon Netflixiä, luen hömppä kirjaa.
Pesen pyykkiä, tiskaan. Mitään kivaa liikuntaa ei ole rahaa harrastaa, esim jousiammunta hevosen selässä, joten olen lähinnä kotona 24/7.
Näin mennyt jo vuosia.
N 36
Mulla ei ole lapsia mutta ikinä ei ole ura kiinnostanut. Opiskelen korkeakoulussa, mutta lähinnä vain siksi että olen kömpelö paska eikä musta olisi ammattikoulun aloille. Merkonomiksi ehkä mutta olen liian yrmy aspahommiin. Ei ole urahaaveita, alaa kohtaan ei ole intohimoa, vapaa-ajalla nautin luonnossa liikkumisesta ja läheisten seurasta. Pidin ennen yliopistoa välivuosia, en saanut töitä hakemisesta huolimatta ja olin ihan onnellinen tukien varassa elellessäni.
Minä myös olen tuollainen. Työpaikka on, koska ilman rahaa olisi elämä vaikeaa ja hyvänä työntekijänä olen edennyt pidemmälle, kuin minulle olisi väliä. Ihanne-elämässä olisin lasten kanssa kotona ja päivät täyttäisi ulkoilu, leikki, liikunta ja leipominen. Kunnianhimoa on vain sen verran, että haluan pystyä elättämään perhettä. Työllä on vain välinearvo eikä se liiemmin kiinnosta. Kouluttautunut olen tulevaisuuden turvaksi, en mistään yltävästä syystä
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi kamalaa jättää aivot narikkaan vain siksi, että olen äiti.
No todellakin. Tai jättää oma elämä paussille lasten takia, huh. Mä teen töitä jotta voin kustantaa omia harrastuksiani ja omaa elämää, jonka osa lapset toki on, mutta ei ne kaikki ole. Ja etenkin kun vanhin lapsi muutti pois kotoa huomasin kuinka paljon muuta omaan elämään voi kuulua ja kuinka tärkeää on, että on muutakin kuin lapset.
Enkä ole edes mikään urakiitäjä, mutta työ IT-alalla mahdollistaa mielenkiintoisen työn ja kohtuullisen korvauksen perus 7,5h työajalla. Ei tarvi tehdä mitään jokotai uhrauksia.
Äitinä olemisessa on ihan riittävästi uraa minulle.