Onko täällä muita naisia jotka eivät piittaa omasta urasta tai itsensä kehittämisestä?

Uskon, että itselläni asiaan vaikuttaa erityisesti se, että olen kahden alakoululaisen äiti ja kiirettä ja vilskettä on vaikka muillekkin jakaa.
Minä nautin siitä kun saan painaa työpaikan oven kiinni ja unohtaa kaiken siihen liittyvän. Tulen kotiin ja aloitan siellä äiti-elämän.

Töissäni olisi mahollisuus edetä ja hankkia kunniaa mutta minua ei se kiinnosta yhtään. Jotkut työkaverit luulevat että pahoitan mieleni kun pomo kehuu ja ylistää kollegoitani ja jakaa heille uusia vastuualueita. Mutta ei...olen hyvilläni että saan olla rauhassa.

Olen nuorempana ollut kova stressaamaan, mutta nykyään osaan olla ihan rentoutunut ja aivot narikassa. Nautin luonnosta ja lapsista. Nautin kotitöistä ja vuodenajoista. Kaikki tuntuu olevan nyt hyvin. Lasten elintason vuoksi olen vielä työelämässä. Kun tulee aika että jäädään miehen kanssa kaksin, muutamme pienempään ja edullisempaan taloon ja vaihdan työpaikkaa esim osa-aika myyjäksi yms missä ei oleteta kehittyvän.

Onko muita kaltaisiani?