Onko toivottomuus tämän koronan suhteen mielestänne turhaa pessimismiä vai realiteettien hyväksymistä?
Itselle on iskenyt toivottomuus. Voin hetken yrittää pitää yllä lapsellista positiivisuutta, että tämä kaikki varmaan loppuu seuraavan vuoden kuluessa.
Tämän tilanteen päätepiste ja normaaliin paluu siirtyy aina vain kuukausia eteenpäin.
Rokotukset viivästyvät. Muutovirukset tulevat. Talous pragaa. Ei osata rajoittaa tehokkaasti oikeassa pisteessä, vaan mennää perse edellä puuhun taloudelliset intressit ja vaalit mielessä.
En enää edes usko siihen, että paluuta vanhaan olisi tällä vuosikymmenellä. Etätyöt todennäköisesti jäävät käytännöksi, matkustelu vähenee radikaalisti ja on pakko opetella elämään rajoitusten, maskien ja tasapainottelun kanssa.
Se vanha oli silti kivempi.
Kommentit (4)
Tiedän kyllä, että olen useissa asioissa pessimisti. Tämän koronan kanssa olen kuitekin joutunut pettymään jo niin monta kertaa, että usko on loppunut.
Olisi ihana päästä vielä joskus kuntosalille ja tehdä vaikka pieni matka.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä, että olen useissa asioissa pessimisti. Tämän koronan kanssa olen kuitekin joutunut pettymään jo niin monta kertaa, että usko on loppunut.
Olisi ihana päästä vielä joskus kuntosalille ja tehdä vaikka pieni matka.
Ei kai se ole kuin mennä sinne salille?
Uusi normaali ei ole niin hohdokas kuin vanha.