Lue keskustelun säännöt.
Olen käsistäni taitava. Kannattaako kuitenkaan hakeutua millekään kädentaitoja vaativalle alalle?
18.02.2021 |
Rakastan vapaa-ajalla kaikenlaista pientä näpertelyä ja olen hyvä siinä. Ammatinvalinnassa kannattaa varmaan seurata omia taitoja ja kiinnostuksen kohteita (ja työllistymistä).
Mutta jos hakeudun kädentaitoja vaativalle alalle (ei edes tarvitse välttämättä olla mikään taidealakaan, esim. suuhygienisti) pilaanko vapaa-ajan näpertelyharrastukseni?
Tuleeko vain rasitusvammoja ja pahamieli, jos näpertelee ja kyyristelee paitsi vapaa-ajalla myös töissä?
Toiseksi, olisiko tyhmää hakeutua opiskelemaan alaa, joka ei kiinnosta yhtään (esim. kauppis) mutta mahdollistaisi paremman tasapainon vapaa-ajan ja työn välillä?
Kommentit (14)
Et pilaa. Työ on tosi iso osa elämää, on parasta tehdä niitä asioita, joista nauttii. Toisekseen en olisi huolissani: jos käsityöstä tulee työ, voi olla, että valitset toisenlaisia harrastuksia, jos työn kautta tulee jo tehtyä niitä käsitöitä (paitsi jos valitset esim sen suuhygienistin, eihän sen työn kanssa luovuudesta ole puhettakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin samaa aikoinaan, kun itsekin on kädentaitoinen ihminen. Kannattaa kysyä itseltään että
- olisiko valmis tekemään muiden mielipiteen mukaisia töitä
- olisiko mahdollisesti valmis toistamaan tuotteen valmistusta loputtomiin
-olisiko valmis markkinoimaan itseään ja työtään
Itse vastasin näihin ei. Olen vielä sellainen tekijä, että pohdin paljon seuraavaa askelta ja tekeminen on hidasta. Työ on kyllä tarkkaa ja viimeisteltyä, mutta hi-das-ta. Koska tykkään tehdä hitaasti.
Eli itsensä elättäminen käsityöalalla ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi ollut täysin vastoin sitä, miten tykkään tehdä käsitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Käsityöläisammatit eivät yleensä ole kovin rahakkaita. Poikkeuksena tietysti jalokivisepät.
Paljonkos ne hammaslääkärit tai kirurgit tienaa?
Kädentaitojahan tarvitaan monenlaisissa ammateissa, ei pelkästään käsityöammamteissa. Rakennusalalla (rakennus, lvi, pintakäsittely jne) on varmasti mistä valita samoin kuin terveydenhuollon alalla (suuhygienistin lisäksi tulee mieleen bioanalyytikko (vai mikä se labroissa näytteitä ottava hoitaja nyt onkaan), fyssari, naprapaatti, hieroja, toimintaterapeuttikin). Teknisellä alalla muutenkin lisää, esim auto-, ja konepuolella, hitsarina jne.
Sitten sitä käsityönäpertelyä voinee tehdä työn ohessa harrastuksena.
Mieluummin kai sitä sellaista tekee työkseen, missä pääsee käyttämään omia taitojaan ja missä onnistuu kuin sellaista, missä tuijottaa kelloa ja odottaa, milloin työpäivä päättyy (oli kiire tai ei).
Vierailija kirjoitti:
Pohdin samaa aikoinaan, kun itsekin on kädentaitoinen ihminen. Kannattaa kysyä itseltään että
- olisiko valmis tekemään muiden mielipiteen mukaisia töitä
- olisiko mahdollisesti valmis toistamaan tuotteen valmistusta loputtomiin
-olisiko valmis markkinoimaan itseään ja työtään
Itse vastasin näihin ei. Olen vielä sellainen tekijä, että pohdin paljon seuraavaa askelta ja tekeminen on hidasta. Työ on kyllä tarkkaa ja viimeisteltyä, mutta hi-das-ta. Koska tykkään tehdä hitaasti.
Eli itsensä elättäminen käsityöalalla ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi ollut täysin vastoin sitä, miten tykkään tehdä käsitöitä.
Sulla on hieman kapea näkemys siitä, mitä työn tekeminen käsityöalalla voi olla. Voihan se olla tuotakin. Tuota itsensä myymistä ja markkinointia voi muuten opetella ja siinä harjaantuu kyllä ajan myötä.
Joku voi elättää itsensä kokonaan tai osittain vaikka suunnittelemalla neulemalleja. Tai tekemällä yksilöllisiä koruja. Tai opettamalla esim kansalaisopistossa. Eikä sitä lopullista päämäärää tarvitse tietää kouluun hakiessaan, se tarkentuu matkan varrella.
Yksi asia on varma: jos ei tähtää kohti sellaista ammattia ja työelämää, joka on itselle mieluista, sinne ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatinvalinnassa kannattaa seurata omia taipumuksia, ei välttämättä jo hankittuja taitoja. Esimerkiksi sosiaalisen ja käytännöllisen ihmisen ei ehkä kannata hakeutua itsenäiseen ja teoreettiseen työhön. Jos vapaa-ajan harrasteesta tulee työtä, saman harrastuksen jatkaminen työpäivän jälkeen tuntuu, no, työpäivän jatkeelta.
Olin jo lapsena intohimoinen kirjoittaja, ja minusta tulikin toimittaja. Työ on mukavaa ja olen siinä hyvä, mutta en työpäivän jälkeen jaksa kirjoittaa enää muuta kuin kauppalistoja. En kadu, mutta kannattaa varautua siihen, että harrastuksesi luonne muuttuu. Jos teet vaikka käsitöitä muille ihmisille, et ehkä jaksa tehdä niitä itsellesi ja niin edelleen. Vapaa-ajallasi haluat tehdä jotain aivan muuta. Jos se on sinulle ok, siitä vain yrittämään.
Hakeutukaa hommiin joita rakastatte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kannataa.
Esim. toiminta terapeutiksi. Puusepäksi. Ompelijaksi.
Käsityöalan opettajaksi. Oman alan yrittäjäksi.
Käsillä tehtävän työn tuotteitta valmistavaan tehtaaseen.
Konditooriksi leipomo alalla.
Puutarhuriksi. Kukkakauppiaaksi.
Suunnitelijaksi eri aloille, koska käsistä taitavilla ihmisillä on näkemys siitä, miltä tuote saattaisi näyttää valmiina.
Mahdollisuuksia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Käsityöläisammatit eivät yleensä ole kovin rahakkaita. Poikkeuksena tietysti jalokivisepät.
Kuka on sanonut, että niiden pitäisi olla rahakkaita?
Harva tavallisen ihmisen työ on erityisen rahakasta.
Pääasia on se, että työ antaa jokapäiväisen elannon ja tuo jonkinlaista tyydytystä työhönsä.
Ja työ tuo tyydystä erittäin paljon silloin, kun ihminen tuntee olevansa oikealla alalla ja saa ainakin silloin tällöin iloa ja hyvää oloa tekemästään duunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teknisillä aloilla ihmisläheinen pohjakoulutus on erinomainen apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin samaa aikoinaan, kun itsekin on kädentaitoinen ihminen. Kannattaa kysyä itseltään että
- olisiko valmis tekemään muiden mielipiteen mukaisia töitä
- olisiko mahdollisesti valmis toistamaan tuotteen valmistusta loputtomiin
-olisiko valmis markkinoimaan itseään ja työtään
Itse vastasin näihin ei. Olen vielä sellainen tekijä, että pohdin paljon seuraavaa askelta ja tekeminen on hidasta. Työ on kyllä tarkkaa ja viimeisteltyä, mutta hi-das-ta. Koska tykkään tehdä hitaasti.
Eli itsensä elättäminen käsityöalalla ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi ollut täysin vastoin sitä, miten tykkään tehdä käsitöitä.
Sulla on hieman kapea näkemys siitä, mitä työn tekeminen käsityöalalla voi olla. Voihan se olla tuotakin. Tuota itsensä myymistä ja markkinointia voi muuten opetella ja siinä harjaantuu kyllä ajan myötä.
Joku voi elättää itsensä kokonaan tai osittain vaikka suunnittelemalla neulemalleja. Tai tekemällä yksilöllisiä koruja. Tai opettamalla esim kansalaisopistossa. Eikä sitä lopullista päämäärää tarvitse tietää kouluun hakiessaan, se tarkentuu matkan varrella.
Yksi asia on varma: jos ei tähtää kohti sellaista ammattia ja työelämää, joka on itselle mieluista, sinne ei pääse.
Opiskelin taideteollisessa aikoinani, ja tuli opittua kantapään kautta, että pientä piiperrystä tekemällä voi elättää itsensä alalla, jollei ole esimerkiksi juuri opetustehtävissä, pidä kursseja tms. Eli teet pieniä, nopeita töitä, joiden hinta on muutama kymppi maksimissaan. Ja näkeehän sen, kun menee käsityökauppoihin yms katselemaan, että pikkutilpehööriähän se on täynnä.
Itsensä markkinointia voi toki opetella, mutta jos se on valmiiksi vastenmielistä, kuten allekirjoittaneelle oli, niin eipä se ura siitä lähde kovin hyvään nousuun. Olen pahin mahdollinen esimerkki pöytälaatikkorunoilijasta, enkä kaipaa huomiota.
Mallien suunnittelu on hyvä idea, olen tietoinen tästä mahdollisuudesta. Mutta ap antoi olettaa, että olisi itse käyttämässä niitä taitavia käsiään, ei niinkään luomassa ohjeita muille.
Kyllä, olen ehkä kyyninen, mutta yksikään tuttuni ei ole elättänyt itseään käsityöalalla, vaikka se olisi heidän sydämen asiansa ja koulutuskin olisi alla. Sitä joko tekee, tai ei tee, ja koulua käymällä tuskin tekijäksi tulee, jollei asenne ole jo valmiiksi se, että tekee myyntiin mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdin samaa aikoinaan, kun itsekin on kädentaitoinen ihminen. Kannattaa kysyä itseltään että
- olisiko valmis tekemään muiden mielipiteen mukaisia töitä
- olisiko mahdollisesti valmis toistamaan tuotteen valmistusta loputtomiin
-olisiko valmis markkinoimaan itseään ja työtään
Itse vastasin näihin ei. Olen vielä sellainen tekijä, että pohdin paljon seuraavaa askelta ja tekeminen on hidasta. Työ on kyllä tarkkaa ja viimeisteltyä, mutta hi-das-ta. Koska tykkään tehdä hitaasti.
Eli itsensä elättäminen käsityöalalla ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi ollut täysin vastoin sitä, miten tykkään tehdä käsitöitä.
Kiitos tästä, "tykkään tehdä hitaasti" oli hienosti sanottu. Itse teen käsitöitä esim. vaateompelua, en silti ole koskaan kokenut että olisin erityisen näppärä sormistani. Joskus ohjeissa lukee, että tässä kiva ja helppo mekko jonka teet vaikka yhdessä illassa. No minä en tee, koska ensinnäkään en pystyisi siihen ja kun ei ammatikseen tee niin ei ole pakko. Kunnioitan ja ihasten kyllä kaikkia nopeita tekijöitä, joita esim pari ystävääni ovat.
"Rakastan vapaa-ajalla kaikenlaista pientä näpertelyä ja olen hyvä siinä."
Aika härskiä. Ei mammat oo tollaseen tottunu
mies53v
Käsityöläisammatit eivät yleensä ole kovin rahakkaita. Poikkeuksena tietysti jalokivisepät.