Mitä tehdä, kun tuleva elämä ei innosta eikä kiinnosta enää yhtään? Kyse ei ole masennuksesta. Ei vaan kiinnosta.

Olen vähän vajaa 50v ja ollut poissa työelämästä jo yli 10 vuotta. Syynä sairaus, joka tulee estämään työnteon tulevaisuudessakin.

Elämä tuntuu lattealta. Tuntuu, että olen tuomittu elämään ankean loppuelämän. Tulen elämään tuilla loppuelämän, ja se tuntuu pahalta. Tuntuu kuin olisin arvoton ihminen, koska en pysty enää tekemään töitä. Lisäksi tuilla eläminen tarkoittaa sitä, että pitää elää kuolemaan asti niukasti. En kaipaa mitään hienoa ruokaa tai matkustelua, mutta rahaa ei tunnu riittävän edes niihin harrastuksiin, joista vielä olisi mahdollisuus saada iloa irti. Rahat eivät riitä lankoihin eikä kankaisiin, joten käsityöt jäävät. Lopulta vain tuijotan televisiota - tai vielä pahempaa, tätä palstaa aamusta iltaan.

En ole masentunut siinä mielessä, että tuntuisi toivottomalta ja itkettäisi tai en saisi huolehdittua itsestäni ja kodistani. Pikemminkin olen vain menettänyt kiinnostukseni elämään. En innostu mistään. Tuntuu kuin edessä olisi noin 10-30 vuotta ankeaa elämää, missä ei ole mitään pointtia.

Olen jo yrittänyt ryhdistäytyä ja ottaa itseäni niskasta kiinni, lisäksi liikun joka päivä ja nukun riittävästi. Syön niin terveellisesti kuin pienillä rahoillani voin. Kaikki vakioneuvot on kokeiltu. En vain innostu enää mistään. Vaikka kuinka yritän, en saa tahdonvoimalla muutettua ajatuksiani positiivisiksi. Ajatukset eivät ole erityisen negatiivisiakaan. Ne ovat latteita ja turhia, kuin tästä kuolemaan asti pitäisi syödä mautonta kaurapuuroa joka päivä aamusta iltaan.

Elämästäni on tullut kaurapuuroa, johon ei saa makua lisättyä.