Lue keskustelun säännöt.
Mies on liikaa vanhemmissaan kiinni
26.04.2009 |
Onko muilla samanlaista ongelmaa? Meillä anoppi ja appi asuvat lähellä (eivät kuitenkaan samalla paikkakunnalla), ja mieheni on heidän kolmesta lapsestaan nuorin ja ainut joka asuu lähellä. Meillä on lapsia ja ihan toimiva suhde muuten, mutta...Olen todella kyllästynyt siihen, että kaikki viikonloput pitäisi viettää anoppilassa. Tai jos minä en lähde mukaan lasten kanssa, niin mieheni menee kuitenkin.
Minulla on omia harrastuksia ja ystäviä ja keksin kyllä omaakin tekemistä, mutta EN HALUA harrastaa/viettää aikaa joka viikonloppu kavereiden tai harrastusten parissa, tai itsekseni lasten kanssa, vaan haluaisin tehdä asioita koko perheen voimin (siis oman perheen, en koko suvun). Mies on muutenkin liikaa riippuvainen vanhempiensa mielipiteistä/tuesta, eikä lienee olisi liikaa vaadittu, että voi jopa viikon olla ilman äitiä kolmekymppisenä!
Mieheni harrastaa mm. metsästystä ja pilkkimistä, ja suunnittelee usein näitä menoja vanhempiensa kanssa. Minä ja lapset olemme kyllä tervetulleita mukaan, mutta jos minä olen suunnitellut jotain viikonlopuksi vain meidän perheelle, niin ei onnistu tai sitten mies lähtee mukaan ihan marttyyrina.
Olen tietysti yrittänyt puhua asiasta ja usein siitä myös riidellään, mutta tuloksetta. Kuulemma kyse ei ole vain vanhemmista, vaan viihtyy muutenkin kotitilallaan/-paikkakunnallaan.
Kai tämä voi kuulostaa pieneltä ongelmalta, mutta minua se on kyllä ruvennut vaivaamaan niin, että olen miettinyt jopa eroa. Haluan perheen, jonka kanssa voin viettää aikaa ja jolla on oma yksityinen elämänsä ja reviirinsä! Onko täällä ketään kohtalotovereita? Entä vinkkejä, mitä tekisin asialle?
Kommentit (9)
kun mies sinne menee. Teet sitten itseksesi jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruvetkaa vaihteeksi vierailemaan sinun suvun luona;). Aika monella varmasti päinvastainen ongelma. Isovanhemmat asuvat kaukana ja heitä ei näe. Monet valittaa sitä etteivät saa lapsenhoitoapua jne. Älä nyt tuon takia eroa ota!
joka elää vähintään yhtä kiinni vanhemmissaan, enemmänkin. Olen kyllä heidänkin avioliitostaan huolissani, en ymmärrä kuinka pitkään joku kestää sitä, että omaa perhettä ei ole ollenkaan, vaan ollaan vaan appivanhempien perheen jatke.
ostanut vanhan kotitilansa ja pitää sitä kesämökkinään. Sinne raahaa koko perheen, vaikkei vaimo todellakaan haluaisi. Ne on siellä ihan joka viikonloppu, paitsi, kun mies on työmatkalla. Kamalaa heilläkin. Tila on vielä kaukana.
Mää lähestyisin ongelmaa siltä kantilta että sanon että kun nyt ollaan pitkään tehty viikonloput miehen mieleen niin välillä sinun mukaan!
Parisuhde on tekoja. Joskus tarttee antaa periksi itse, välillä toinen antaa periksi ja joskus tehdään kompromissejä.
Nyt on miehesi vuoro venyä!
Mun mielestä läheinen suhde lapsilla ja vanhemmilla on rikkaus koska silloin lapsenlapsetkin pääsee lähelle isovanhempiaan.
En sanoisi että mies olisi RIIPPUVAINEN vanhemmistaan. Se on kiinni kasvanut tapa. Jos kalastus/metsästys on vaikka miesten yhteinen liima niin se on tosi sitkeä "ongelma" varmasti! Koska miehillä toi luonnossa oleilu on käsittääkseni sitä ainoaa tapaa olla vapaalla tms. Toiset taas urheilee, kännää tai rakentelee esim. autojensa kanssa.. ;)
Mutta minusta sun vaan tarttee sanoa että haluat viettää aikaa teidän YDINperheenKIN kanssa.
Ei niitä kalastuksia varmaan ole tarkotus lopettaa. Mutta lisätä TEIDÄN yhteistä aikaa oman perheen kanssa.
Miehellesi saattaa olla todella helpottavaa ja hyvä juttu olla vanhempiensa luona mutta minusta kannattaa muistaa että tässä on nyt sinunkin arki kyseessä.
Jos haluat eri asioita niin pakko parisuhteen toisen osapuolen on sitä kuunneltava. Ratkasu ei ole ettet sinä mene: koska silloin et saa sitä mitä haluat! Et halua olla yksin, vaan perheesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Onhan se tietenkin rikkaus, että vanhemmat/isovanhemmat ovat lähellä, niin kuin joku sanoi, mutta minä kyllä kaipaan jonkinlaista etäisyyttä myös. Ja koen aina jääväni kakkoseksi. Vaikka olisi jotkut äidin kummin kaiman 80-vuotissynttärit omalla kylällä, niin nekin tuntuvat olevan mieleisemmät, kun vaikka yhteinen uimareissu tai retki perheen kesken. Puhumattakaan siitä, että viikonloppuiltaisin voisi kahdestaan hempeillä, kun ei haittaa, vaikka menisi vähän myöhempään. Mutta ei, kun mies siis on yötä siellä anoppilassa.
Lisänä harmittaa se, että kotityöt tahtovat kasautua viikonlopuksi ja niin minä sitten pyykkään ja siivoan, ja mies sen kuin on äitinsä passattavana.
Kai tässä täytyy vielä yrittää puhua ja saada jotain sopimusta esim. joka toinen vkl kotona perheen kesken, niin kuin joku ehdotti. Epäilen suuresti onnistuuko.Ja tämä sama ongelma koskee kaikkia lomia myös.
Omien vanhempieni luona käyn/käymme n. kerran kahdessa kuukaudessa. He toki asuvatkin kauempana. Mies tulee toimeen vanhempieni kanssa ja lähtee mukaan mukisematta, jos sitä pyydän, mutta jos saa itse valita, niin menee mieluummin silloinkin omien vanhempiensa luo.
Tietenkin mieheni voisi olla huonomillakin teillä...ja viikolla kyllä teemme asioita yhdessä, mutta arkipäivät ovat töiden vuoksi kiireisiä.
Pidemmän päälle rasittaa parisuhdetta tosi pahasti. Silloin kun perustetaan oma perhe, pitää irtautua siitä lapsuudenperheestään ja oman perheen tulee olla ykkösenä. Isovanhemmat ja muu suku on rikkaus, mutta tärkeysjärjestys se olla pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun parisuhteen solmii ja perustaa oman perheen, on irtauduttava lapsuudenperheestään. Se on yksi ihmisen kehitystehtävistä. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, että hylkäisi vanhempansa, vaan että suhde muuttuu. Joillekin se on vaikeampaa kuin toisille. Toivon jaksamista sinulle ap ja että jaksaisit puhua asiasta miehellesi ja että hän jossain vaiheessa ymmärtäisi, että on vaarassa menettää oman perheensä riippuvuutensa takia. Voimia!
Mites muuten, käyttekö sinun kotipaikallasi usein, ja lähteekö sinne mies mielellään?
Minusta kannattaa puhua miehen kanssa vielä vakavasti, ja yrittää sopia, että kävisitte anoppilassa vain joka toinen viikonloppu/kerran kuussa, esimerkiksi.
Mutta onhan tuo kamalaa, jos sinä puhut erosta, eikä mies silti muuttaisi käytöstään.