Oletko saanut apua masennuslääkkeistä?
Käytin teininä ja parikymppisenä useita eri masennuslääkkeitä muutaman vuoden ajan, mutta en saanut niistä apua. Tästä on siis jo melkein 15 vuotta aikaa, ja ehkä markkinoille on tullut uusiakin lääkkeitä tässä välissä. Minulla on toistuva masennus, mutta en vuosiin ole hakeutunut lääkäriin tms, koska en aiemminkaan saanut apua lääkkeistä. Yksi kahden vuoden terapia takana, mutta siitäkin on kymmenisen vuotta. En jaksaisi tätä usein toistuvaa kärsimystä enää. Mitä tehdä...
Kommentit (33)
Avun hakemisessa pitäisi olla sinnikäs, mikä on vaikeaa masentuneelle. Pitäisi myös tietää, vaikkei jaksaisi ottaa selvää.
Silti ehdotan että haet sitä apua, kyllä sitä löytyi minullekin, vaikka se vaati ponnisteluja.
En ole. Kokeiltu on melkein kaikki vaihtoehdot. Yleensä sain vai pahoja haittavaikutuksia.
Päätät elää kirjoitti:
Alat elää ja harrastaa liikuntaa.
Yritän tätäkin... Terveellistä ruokavaliota yms. Mut ehkä mun aivokemikaaleissa jokin vain mättää.
En oo saanut niistä apua. Kokeiltu on hirveen monia ja ne ainoastaan jumittaa tunteet kroonisesti masennukseen ja epätoivoon kun ilman niitä tunneskaala edes vispaa edes-takas, mutta sentään on välillä kivaakin.
Nyt sitten onkin todettu yli vuosikymmenen räpellyksen jälkeen että oho, se olikin adhd mikä oli taustasyynä...
Vierailija kirjoitti:
En oo saanut niistä apua. Kokeiltu on hirveen monia ja ne ainoastaan jumittaa tunteet kroonisesti masennukseen ja epätoivoon kun ilman niitä tunneskaala edes vispaa edes-takas, mutta sentään on välillä kivaakin.
Nyt sitten onkin todettu yli vuosikymmenen räpellyksen jälkeen että oho, se olikin adhd mikä oli taustasyynä...
Niin joo, auttoi myös kun oma-aloitteisesti aloin syödä kalaöljyä, d- ja b-vitamiineja, sekä magnesiumia. Kato mitkä jeesaa hermostoa, äläkä unohda suolaa, mikäli sulla ei oo todettu korkeita suolapitoisuuksia veressä, koska sekin vaikuttaa hermostoon ja monella nuorella naisella on usein siitä puutetta.
Auttoi. Nuoruus meni ihan hukkaan kun pelkäsin kaikkea ja en uskaltanut välillä käydä edes kaupassa. Joka paikassa kammoksuin toisten tuijottelua tai siis kuvittelin että kaikki tuijottaa. Kävelin rappusiakin mielummin kuudenteen kerrokseen kuin otin riskin että joku tulee samaan hissiin ja kaikkea muuta sellaista. Paniikkikohtauksia aina jos oli enemmän ihmisiä ympärillä. Enimmäkseen olinkin neljän seinän sisällä.
Lopulta en kestänyt enää ja yritin itsemurhaa joka meni pieleen. Sain joka tapauksessa vihdoin apua ja hyvän lääkityksen. Kerralla ei lääkitys tullut kuntoon mutta parin vuoden sisällä. Nyt olen kuin eri ihminen. En pelkää enää mitään ja sain uuden elämän. En vaihtaisi lääkkeitä enää pois.
Jos on lääkkeet kokeiltu, niin psilosybiinisienet kannattaa myös kokeilla. Niistä on lupaavia tutkimustuloksia rapakon takaa masennuksen hoidossa.
Escitalopram Actavis- kuuri taittoi masennuksen kärjen 7 vuotta sitten.
Ota Ap huomioon, et nykytiedolla aivot kehittyvät noin 25-v asti. Jos silloin teininä ja ihan parinkympin korvilla lääkkeet eivät auttaneet, niin nyt sun aivot voi olla erilaiset ja saatkin lääkkeistä hyötyä. Masennuslääkkeiksi on tullut useampikin uusi ei ssri-lääke. Näitä kannustaisin kokeilemaan. Omani sain ihan tk-käynnillä ja lääkkeestä oli selvä hyöty. Tosin vuodessa teho alkoi hiipumaan ja nyt kokeillaan toista lääkettä tilalle. Vaikka kyse oli "vain" vuodesta, niin se vuosi oli paras pitkään aikaan ja olen siitäkin ajanjaksosta kiitollinen.
Mitkään ruokavaliot ei masennusta paranna. Sitä ja liikuntaa tarjoaa ihmiset, jotka ei masennuksesta mitään tiedä . Se ei siis ole sitä, että on huono päivä tms. Masentunut ihminen ei välttämättä edes suihkuun jaksa mennä, saati liikkumaan. Pitää erottaa elämään kuuluva masennus siitä diagnostisoidusta. Jälkimmäiseen ei mitkään "ajattele positiivisia, syö hyvin ja liiku" auta. Noi tulee vasta pitkän ajan kuluttua sen jälkeen kun ihminen on saatu sieltä rampauttavasta masennuksesta ylös ja siihen yleensä tarvitaan lääkkeet ja terapia
Sain apua SSRI-lääkkeestä. Uuvuin ja masennuin hankalan työympäristön ja ison työmäärän vuoksi, mutta myös pitkään jatkuneen yksityiselämän alamäen vuoksi. Ns. luisuin masennukseen ja en päässyt enää yksin. Yritin sinnitellä ensin ilman terapiaa tai lääkäriä, mutta myöhemmin hakeuduin avun pariin, kun työkyky oli nolla. Noin nelisen todella hankalan viikon ja valottoman tunnelin jälkeen suostuin lääkärin suosittelemiin SSRI-lääkkeisiin terapian rinnalle.
Koen, että tämä yhdistelmä veti minut takaisin valoon. Lääkkeet tasapainottivat oloani enkä kokenut enää niitä syvimpiä pohjia. Ehkä ne myös kannattelivat minua korkeammalla, jotta pystyin hyötymään terapiasta. Söin lääkkeitä noin 10 kk jonka jälkeen lähdimme lääkärin suosituksella hiljalleen vähentämään annosta. Luovuin lääkkeistä näin myöhemmin ajateltuna ehkä vähän liian nopeasti, mutta olen tyytyväinen että uskalsin myös elää ilman lääkettä.
Usealle, joka epäröi: lääkkeestä voi saada avun. Oman kokemukseni mukaan suosittelen sitä totta kai vain terapian kaveriksi ja silloin, kun sinulla on aidosti sellainen olo, että lääke voisi auttaa.
Toivon, että voit pian paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Sain apua SSRI-lääkkeestä. Uuvuin ja masennuin hankalan työympäristön ja ison työmäärän vuoksi, mutta myös pitkään jatkuneen yksityiselämän alamäen vuoksi. Ns. luisuin masennukseen ja en päässyt enää yksin. Yritin sinnitellä ensin ilman terapiaa tai lääkäriä, mutta myöhemmin hakeuduin avun pariin, kun työkyky oli nolla. Noin nelisen todella hankalan viikon ja valottoman tunnelin jälkeen suostuin lääkärin suosittelemiin SSRI-lääkkeisiin terapian rinnalle.
Koen, että tämä yhdistelmä veti minut takaisin valoon. Lääkkeet tasapainottivat oloani enkä kokenut enää niitä syvimpiä pohjia. Ehkä ne myös kannattelivat minua korkeammalla, jotta pystyin hyötymään terapiasta. Söin lääkkeitä noin 10 kk jonka jälkeen lähdimme lääkärin suosituksella hiljalleen vähentämään annosta. Luovuin lääkkeistä näin myöhemmin ajateltuna ehkä vähän liian nopeasti, mutta olen tyytyväinen että uskalsin myös elää ilman lääkettä.
Usealle, joka epäröi: lääkkeestä voi saada avun. Oman kokemukseni mukaan suosittelen sitä totta kai vain terapian kaveriksi ja silloin, kun sinulla on aidosti sellainen olo, että lääke voisi auttaa.
Toivon, että voit pian paremmin.
Hienoa, että olet saanut apua. Itselleni tuottaa epätoivoa se, että ongelmieni juuret ovat syvällä lapsuudessa ja olen voinut ajoittain huonosti tosi nuoresta saakka. Masennus ja ahdistus ovat tulleet jotenkin osaksi persoonallisuutta, kun ovat olleet aina läsnä. Tilanne olisi selkeämpi, jos voisin osoittaa jonkin hetken jolloin olen sairastunut, olisi jotenkin helpompaa uskoa, että lääkkeet auttaisi. Masennusta on niin monta eri tyyppistä, vaikka usein puhutaan kuin olisi vain yhdenlaista masennusta. Mä en esimerkiksi ole koskaan jumittunut sängynpohjalle, vaikka olen ollut totaalisen hajalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lääkkeet kokeiltu, niin psilosybiinisienet kannattaa myös kokeilla. Niistä on lupaavia tutkimustuloksia rapakon takaa masennuksen hoidossa.
Kyllä kyllä, mutta kun ei löydy noita mistään!
Minäkin olen saanut apua.
Tiesitkö, ap, että geenit vaikuttavat siihen, mitkä masennuslääkkeet toimivat? Jos toimivaa lääkettä ei tahdo löyty, suositellaan geenitestiä, jotta saataisiin osviittaa sopivista lääkkeistä (ks.esim. https://yle.fi/uutiset/3-11231961).
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut apua.
Tiesitkö, ap, että geenit vaikuttavat siihen, mitkä masennuslääkkeet toimivat? Jos toimivaa lääkettä ei tahdo löyty, suositellaan geenitestiä, jotta saataisiin osviittaa sopivista lääkkeistä (ks.esim. https://yle.fi/uutiset/3-11231961).
Tsemppiä!
Toteutuuko tää todella? Olis tosi hyvä juttu. Musta on näyttänyt, että hyvin randomisti määrätään vain jokin just sillä hetkellä uusi ja suosittu lääke, yhtään miettimättä että minkä tyyppinen masennus on ja mikä lääke oikeasti voisi olla paras just siihen. Sama e-pillereissä - en saata uskoa, etteikö jotenkin etukäteen olisi mahdollista päätellä, minkälainen pilleri sopii minkäkin tyyppiselle ihmiselle. Aina vain lähdetään kokeilemaan yleisimmistä, vaikka se ei olisi välttämättä lainkaan sopivin.
Olen saanut ison avun. Olisi pitänyt vaan tajuta paljon aikaisemmin, että olin masentunut - luulin että kuuluu jotenkin asiaan, että elämä tuntuu raskaalta.
Miten tänne voikin pesiytyä kaikki lääkkeen vetäjät.
Vierailija kirjoitti:
Miten tänne voikin pesiytyä kaikki lääkkeen vetäjät.
Jos kysymys on oletko saanut lääkkeistä apua,niin käyttäjäkokemusta pitäisi olla,vai mitä luulet.
Alat elää ja harrastaa liikuntaa.