Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis onko Suomessa aina ollut tällainen tunnekulttuuri vai onko se sotienjälkeistä kansallista traumaperintöä?
13.02.2021 |
Mietin vain, että onko aina ollut niin, että tunteista puhuminen, niiden ilmaiseminen ja läheisyys ja kannustus ovat olleet aina laajasti haastavia vuorovaikutustaitoja suomalaisille aikuisille? Onkohan ollut samanlaista vaikka sata tai kaksisataa vuotta sitten? Onko ollut luokkaeroja perheiden ja sukujen positiivisissa ja rakentavissa vuorovaikutustaidoissa?
Tiedän, ettei tämä koske kaikkia suomalaisia tietenkään, mutta kyllä tässä kohdin voi silti käsittääkseni puhua yleisestä kulttuurisesta ilmiöstä. Varsinkin vihan ja häpeän kanssa on joukolla ihmisiä hankaluuksia. Hävetään itseä, häpäistään ja kiusataan toisia, otetaan itseensä toisten asiallisestikin ilmaistuista negatiivisista tunteista ja ohitetaan kanssaihmisten tarpeita. Ollaan aggressiivisia sanojen sijaan, juodaan tunteet turruksiin, miehillä varsinkin traagisena osana päätyä itsemurhaan. Somessa päätyylilajeja keskusteluissa on sarkasmi, vittuilu ja vinoilu aiheesta riippumatta. On maalittamista ja uhkailua.
Ajatuksia aiheesta?
Kommentit (3)
Nykyään juuri tunteista puhuminen ja avautuminen pitäisi juuri miehillä olla mutta aina tietyt ihmiset sitten huomaavat hyväksikäytön ja manipuloinnin välineen mitä vanha kansakin aikoinaan varoitteli pojilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään juuri tunteista puhuminen ja avautuminen pitäisi juuri miehillä olla mutta aina tietyt ihmiset sitten huomaavat hyväksikäytön ja manipuloinnin välineen mitä vanha kansakin aikoinaan varoitteli pojilleen.
Mutta tuollaisessa kohtaa on jäänyt oman persoonan kasvu kesken. Tuossa tilanteessa lapselle on aikoinaan opetettu tunteiden ilmaisua ja näkyviin tulemista omine tarpeineen, mutta ei jämäkästi puolustamaan itseään huonolta kohtelulta. Jos mä sanoisin asiallisesti ihmiselle X, että "musta tuntuu pahalta että puhut mulle noin" niin sen jälkeen jos toinen suuttuu siitä tai hyökkää tai alkaa pilkata, silloin on jämäkkyyttä kieltäytyä keskustelemasta enempää ja keskittyä elämässään muihin ihmisiin. Ongelma on vain se, että moni pelkää hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä niin paljon, että omat tarpeet ohitetaan ja jäädään huonoon suhteeseen. Hyväksikäytölle ja manipuloinnille jää tilaa. Mullakin tämä on iso ongelma.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Näkeehän sen täälläaaveelläkin. Empaattisuus loistaa poissaolollaan, lyötyä lyödään, heikkoa ivataan jne.