Ärsytttää lapset, joille ei ole opetettu, että kylässä otetaan yksi per sortti.

Minusta emäntänä on vallan mukavaa, jos tarjoomukseni maittaa niin, että vieraat santsaavat. Jos näin ei olisi, tietäisin varmuudella, että keksit ja pullat ja kakut ja mitä nyt sitten olisinkaan tarjonnut eivät maittaneet.



Minä en löydä yhdestäkään "hyvän käytöksen oppaasta", en niistä vanhoista tutuista Kniggeistäkään ohjetta, että vieras saa ottaa vain yhden piparin. Kylläpä olet kummallinen emäntä.

omin lupineen hakevat pullia heti pelliltä ja mättävät niitä useita. Tai pöydässä ottavat lisää ja lisää esim pannaria ja sit yhtäkkiä " mä en jaksa" ja jättävät puoliksi syödyt lautaselle ja häippäävät yksitellen pöydästä kiitosta sanomatta. Kyseessä kuitenkin jo 10 - 12 vuotiaat.

kyllä niille pitää sanoa, mikä on soveliasta, jos ovatkin tottuneet, että teillä saa aina mennä itse hakemaan ja ahmimaan...

Mä ymmärrän sen, että jotain muffinsseja tai isoja pullia ei heti lautaselle rohmuta montaa, mutta kun homman nimi on se, että toi ei tykkää tosta ja toi ei tosta ja toi haluaa vaan tota, niin usein lautaselle kasaantuu erilaisia annoksia - ei voi ajatella ja laskea tarjoomuksia niin, että yksi jokaista jokaiselle... tai sitten joku ei syö kuin sen yhden keksin.



Toinen pointti - meillä ainakin, jos tiedän, että lapsi niistä dominokekseistä tykkää ja haluaisi syödä niitä kaksi tai hui, jopa kolme, niin usein minä itse niitä sieltä keskeltä pöytää laitan saman tien lautaselle sen kaksi tai kolme niin ei tarvitse koko ajan olla kurottelemassa...



joten... taitaa siis meillä aikuinen rohmuta...



se on sitten eri asia, jos otetaan kourakaupalla eikä edes ajatella aiotaanko niitä syödä...



ja niin, meidän kaikki muksut on siellä -15 painokäyrillä, että eivät ole vielä useammasta keksistä päässeet lihomaan, kuntokin on ihan hyvä eikä diabetestakaan ole näkynyt

omin lupineen hakevat pullia heti pelliltä ja mättävät niitä useita. Tai pöydässä ottavat lisää ja lisää esim pannaria ja sit yhtäkkiä " mä en jaksa" ja jättävät puoliksi syödyt lautaselle ja häippäävät yksitellen pöydästä kiitosta sanomatta. Kyseessä kuitenkin jo 10 - 12 vuotiaat.

Täältähän löytyi heti monta tuttavaperheen äitiä/isää...

Ja on pikkuisen eri asia jos aikuinen ottaa toisen pullan ja sanoo vaikka että "pakko ottaa toinen pulla, kun olivat niin hitsin hyviä" kun että

lapsella on ahdettu suu täppösentäyteen vaikkapa pullaa. Ja pulla suussa pyytää/ottaa itse toisen.

.

Tarjolle laitetaan yleensä yksi per nuppi. Esim. jos omassa perheessä on isä, äiti ja kolme lasta. Vierailla neljä lasta ja vanhemmat. Tekee 11. Tarjoiluvadille teen leivoksia yhden per nenu, en esim 33, että jokainen voisi ottaa kolme. Eikö sen ällin pitäisi sanoa että jos on useaa sorttia niin tarkoitus on maistaa jokaista yksi? Kellä on edes varattuna useita sortteja useita kappaleita useille vieraille? Eri asia jos emäntä kannustaa että syökää ja ottakaa lisää, niitä on varattuna reilusti. Silloin on lupa ja kehoitus rikkoa etikettiä ja ottaa monta koska emäntä sitä toivoo itse ja on jopa epäkohteliasta olla ottamatta lisää ettei emäntä luule ettei maistunut.

Ei sullakaan suuria ongelmia ole, kun moinen ärsyttää. :)

Mun lapseni söi tänään synttäreillä kaksi samanlaista keksiä ja kuule vallan useamman sipsin, eikä tullut mieleenkään, että jotain ihan oikeesti häiritsee tuo, että noin teki.



Kannattaisko löysätä sitä pipoa vähän..? :)

Eli miehen kanssa on väännetty kättä siitä onko olemassa "vain yksi kutakin sorttia" -sääntöä. Minut on opetettu niin että herkkuja otetaan yksi, mahdollisesti santsataan toinen (jos tarjottavaa on runsaasti) ja jos emäntä oikein kovasti kehottaa ja pyytää niin sitten kolmas myöhemmin. Mies voi itsekin ottaa vaikka kolme piirakanpalaa kerralla siihen lautaselle. Joskus olen joutunut juhlissa syömään miehen ottamat leivonnaiset, kun on minusta niin noloa jättää lautaselle useita samanlaisia leivonnaisia kun on todennut ne pahoiksi.



Muutenkin miehen suvun syömistavat ovat minusta outoja. Appiukko voi helposti syödä kahvin kanssa koko paketillisen keksejä, samoin miehen veli. Meidän lapsille kyllä opetetaan toisenlaiset tavat.



Häissämme loppui muuten kakku kesken kun ihmiset (miehen puolelta) söivät sitä ihan järkyttäviä määriä. Ei mielestäni ollut pitopalvelun syy vaan käytöstapojen puuttumista.

Minulle opetettiin kotona, että nolompaa kahvipöytää ei ole kuin sellainen, missä vieraat joutuu miettimään mitä voi ottaa lisää, että kaikille riittäisi - eli ei saa olla "lukupalat" tarjolla vaan aina reilusti.



Totta kai jos lapset ovat pvielä pienuuttaan älyämättömiä, heitä vanhemmat ohjaavat, ettei pöydästä rohmuta, mutta meillä saa ottaa ihan lisääkin ilman että emäntä vahtii ja laskee....

normaalit lapset vaan eivät sitä tusta vaan opi ja omaksu :-)

vaan fiksuna testaavat, että josko sais herkkuja enempi...

ja tosiaan kylä minäkin tein vappuna juhliin ylenmäärin munkkeja kun oli tulossa 10 alakouluikäistä poikaa paikalle, ettei tarvinnut niitä laskea - munkkeja siis

Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lapselle kylässä lautaselle KERRALLA kolme keksiä... Vielä enemmän opettaa siihe, että rohmutkaa, rohmutkaa ja vielä kerran rohmutkaa

Ei nyt kyse ehkä välttämättä lihomisesta tms, vaan käytöstavoista arvon rouvat.

Lapselle pitää opettaa se raja, että ensin otetaan yksi ja täytyy oppia arvioimaan, riittääkö niitä kaikille useita vai onko laskettu vain yksi per nuppi.



Siihen olen omankin lapsen opettanut, että ensin syödään se yksi ja odotellaan vähän ennen kuin otetaan toinen ja sekin luvalla.

muffinseja ja muita sellaisia otetaan ensin yksi ja sitten jos jää jäljelle, voi santsata.Keksejä mielestäni voi kuitenkin ottaa useamman.

Itse laitan yleensä kahvi tarjoilut niin, että isompia on 1-2 vierasta kohti ja sitten keksejä saa syödä monta.

Vaan ahmitaan vaikka jotain muffinsseja pari ja keksejä viisi. So sad. :(

Eipä tarvii ihmetellä, mistä tulee pullukoita lapsia.

Jospa eri perheissä on eri tavat? Meillä sai syödä silloin kun jotain hyvää oli, sitä sai ottaa TARPEEKSI.

ja koko suku on laihaa ja meidän perhe on laiha ja lapsuuden perheessä kaikki laihoja.

Yh-äitllä tarpeeksi hommaa muutenkin, joten turhaan nipottamiseen turhista asioista ei ollut aikaa. Kävi töissä, opiskeli. hoiti monta lasta hyvin. Söin eka kertaa einesruokaa anoppilassa.

Kaiken teki itse. Meilllä sai syödä niin paljon kuin halusi silloin kun makeaa oli.

Inhottaa turhasta nipottajat.

Minusta kannattaa vaihtaa keksilaatua halvempaan, (tai lopettaa vieraiden kutsuminen) jos keksitkin laskee niin, että jokaiselle yksi. Tosi noloa mielestäni.

* Kun mennään 1. kertaa kahvipöytään, niin otetaan 1 kutakin laatua (tietenkin jos jostakin ei pidä, niin se jätetään pois...!)



* 2. kerralla eli ns. "santsi-kierroksella" KUN KAIKKI OVAT JO OTTANEET voi sitten ottaa vain niitä herkuimpia mistä eniten pitää, leikata vaikkapa hieman isomman palan kakkua/piirakkaa/ottaa useamman keksin. Toki pitää huomioida se, että jos jokin on loppumassa ei rohmua kaikkea...



* 3. kerralla sitten ei enää ole väliä mitä ottaa ja paljonko, sillä harva enää 3. kertaa menee ottamaan lisää ---> voi olettaa että kaikki ovat jo saaneetr maistaa mitä haluavat 1. ja 2. kierroksella.



Ja tuokin on totta, että tarjottaa pitäisi olla riittävästi, eli ylimääräistä pitää varata, ei laskea niin että yksi pieni pala esim. kakkua riittää per naama, vaan laskea että jokainen ottaa kaksi reilunkokoista palaa ---> ei lopu kesken koska joku ottaa yhden pienen palan ja toinen kolme isoa palaa.



TOSIN tietyissä juhlissa joihin kuka vain voi tulla, on määrien arviointi toisinaan aika haastavaa, esim. yo-juhlat, 60-vuotis synttärit jne. mutta tämäkin on vain järjestelykysymys, esim. pakkaseen voi varata varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen piirakan jotka sitten lämmittää sekä muutaman jäätelökakun tmv. ja keksithän nyt säilyvät paketeissa hyvin, eli eivät mene hukkaan jos vieraita ei tulekkaan paljoa paikalle. Ne jotka tulevat ensimmäisinä saavat ehä paremmat tarjottavat, mutta viimeisinä tulevatkaan eivät joudu "tyhjään pöytään" :)

Kahvipöydässä on yleensä yksi "isompi" juttu tyyliin piirakka, pulla tms ja sen lisäksi keksejä. Mielestäni se on kohteliasta, että jokainen ottaa ensin yhden palan vaikka pullaa ja vasta sitten ottaa lisää, kun näkee että kaikille riittää. Keksejä voi toki ottaa useamman.

Onhan se lapsienkin hyvä oppia kohtuuden rajoja eli ettei ole terveellsitä syödä 2-3 pullaa kerralla tai puolta pakettia keksejä.

Entäs kun joissakin sivistyneissä euroopankin maissa on tapana syodä kakkuja ihan siivukaupalla. Ja epäkohteliasta on syödä vain yksi!!! ;-)



En oikeasti ymmärrä mikä syömisessä on vikana, ei kannata laittaa pöytään enempää kuin mitä haluaa tarjota, jos on nuuka. Mikâän ei ole naurettavampaa kuin se että mitoitetaan tarjoilu yksi jokaiselle tyyliin, edes lapsillekaan.



Jos syö rehellisesti pullan toisena jälkeen niin mikä siinä on vikana. Eikö se todista että emäntä on onnistunut. Jos joku ahmii niin että vielä on suu täynnä niin silloinhan lapsille voi sanoa, että ensin pitää rauhassa pureskella suu tyhjäksi ja sitten saa ottaa seuraavan. Ei siinä mielestÄni ole sen kummempaa.



Ei taida ne yksi-jokaiselle-tyypit olla kovin vieraanvaraisia. Stressaantuisin itse moisesta kovasti, kun koko ajan porukkaa lappaa sisÄän ja ulos. Otan positiivisena sen; että herkut syödään. Hätääntyisin, jos jokainen ottais vain yhden.



Toinen asia tässä on tietysti se, että Suomessa on älytöntä se että laitetaan niin montaa lajia kahvipöytään. Yksi tai kaksi lajia joita on reilu annos riittÄisi mainiosti. Eihän vieraita varten tarvitse heidÄn herkkujaan tarjota, sehän on ok kun tarjoaa sitä mistÄ isäntävÄki tykkää jos nyt ei ihan ole varsinaisesti tullut puheeksi ettÄ joku inhoaa sydämestâan jotakin lajia!

mutta omille lapsille korostan, että vain yksi muffinssi/kakkupala/pulla. Monesti lautasella myös on laskettuna yksi kullekin. Meillä on iso perhe 8 lasta ja monesti vierainakin iso perhe. Minä en ole mikään himoleipoja ja kaupasta ostettuna tulee aika kalliksi.

Isompien tarjottavien, tyyliin pullien kohdalla joo, mutta yksi keksi? Ihan tosi?