Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä huomata tässä vaiheessa, että yksi lapsi olisi ollut meille sopiva määrä.
12.06.2009 |
Vietin päivän kotona yhden lapsen kanssa ja meillä oli todella leppoisaa. Sain tehtyä hommia ja ehdin seurustellakin lapsen kanssa. En muista milloin olisi ollut näin mukavaa.
Tilanne muuttui välittömästi kun hain kaksi muuta kotiin. Pinna alkoi kiristyä jo puolen tunnin päästä. Tämä päivällä ihana lapsi alkoi heti taas uhmaamaan minua ja muutenkin meno oli heti todella villiä. Huutoa, tappelua, räyhäämistä ja päivän mukava tunnelma meni menojaan.
En noista tietenkään enää luopuisi mistään hinnasta, mutta olisinpa tiennyt mikä taistelutanner kodistamme ja elämästämme tulee kolmen lapsen kanssa:(. Hermot on kireellä jatkuvasti.
Ei voi muuta kuin elää tätä elämää ja toivoa, että lapset kasvavat pian ja saavat jotain järkeä päähänsä.
Kommentit (11)
että helpolla pääsis kun ei ois tehnyt enempää lapsia...tosin luueln että aikoinaan ois voinut olla montakin tilannetta joissa ois toivonut tuolle esikoiselle sisaruksia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaankin. Mun "isot" lapset ovat nyt 14,15 ja 17v - heidän kanssaan olen ajatellut välillä vuosien varrella niin kuin ap kertoo - ihanan rauhallista yhden kanssa (ei väliä kuka niistä) mutta halleluuuja kun kaikki 3 yhdessä. Ei todellakaan voi sanoa että ihanan leppoista elämää - toki ihanaa usein mutta jatkuva vinkuminen, kiusaaminen ym ois kyl vienyt minut psyk.osastolle jos olisi ollut heikko pää -hehe. Nyt eivät sillä lailla kinaa tietenkään enää. Nyt meillä on 5v iltatähti - on ihanaa kulkea YHDEN kanssa välillä kylässä, reissussa (isommat eivät halua mukaan tai ovat olleet isänsä luona) koska on niiiiiin HELPPOA! Mutta toinen puoli on se että hän kaipaa jatkuvasti seuraa eri lailla kun ne muut aikoinaan. Se on myös rasittavaa välillä. Eli kaikilla asioilla on 2 puolta tosiaan.
6, 4 ja 3 -vuotiaat. Ovat toistensa parhaat kaverit, mutta myös vihamiehiä. Harvemmin leikkivät nätisti keskenään, enemmän se on taistelua leluista tai sitä, että pienin sotkee leikit tms. Aivan äärettömän rasittavaa on se jatkuva erotuomarina oleminen.
Ehkä tämä joskus helpottaa ja lapset oikeasti ymmärtävät sisarusten rikkauden.
ap
Välillä ovat niin hellyyttäviä yhdessä tai jotkut keskenään mutta suurimmaksi osaksi ovat omissa harrastuksissa tai omien kavereiden kanssa.
Kannatti tehdä reilulla ikäerolla, pääsee niin paljon helpommalla.
Tänään olen ollut kahden nuorimman kanssa liikkeellä koko päivän eikä kertaakaan ole tullut tappelua.
Tosi lohdullista odottaa sinne saakka...
Itselläni ei ole kuin kaksi lasta, 5- ja 7-vuotiaat ja vasta viime aikoina olen havahtunut siihen, että jatkuvat keskinäiset tappelut ovat vähentyneet huomattavasti. Pienellä ikäerolla (puolitoista vuotta)syntyneet lapset, joista toinen on selvästi keskimääräistä temperamenttisempi tapaus hankaavat toisistaan timantteja! Luota sinäkin, että "lopussa kiitos seisoo"!
Hyviin myöhempiin (aikuisena) sisarussuhteisiin voi parhaiten vaikuttaa sillä, että yrittää olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Pienilapsivaiheen kahnaukset tuskin jäävät jäytämään aikuisena, mutta epäreilut tai siksi koetut vanhemmat muistetaan aina.
Saisitkohan PIKAISESTI hetken omaa aikaa vetää henkeä, jotta jaksaisit taas lapsiperhetodellisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et kokisi, että se on helppoa. Ensinnäkin silloin lapselle ei olisi poikkeustilanne saada kaikkea huomiota (kuten nyt tuolle yhdelle oli), vaan se olisi peruslähtökohta eikä mikään erityinen syy nauttia huomiosta ja olla kiukuttelematta.
Toisekseen yhden lapsen vanhempana et voisi aidosti kuvitellakaan, kuinka paljon vaativampaa on monen lapsen kanssa ja kokisit sen yhden lapsen kiukuttelut ja uhmat ah niin vaativina. Näin ainakin mun yksilapsisilla kavereilla.
Meilläkin kolme lasta, iät 7v, 6v ja 3,5v!! Eli on helpottanut alkuajoista ja esim. 7v ja 3,5v pojat leikkivät jo hienosti yhdessä vrt vuosi sitten kun pienin ei vielä osannut leikkiä.
Mutta tänään olin kaikkien kanssa yksin kotona ja pinna oli kyllä kireellä. Yrittää nyt pitää kaikki tyytyväisinä, ei tod ole helppoa! Riitelevät välillä tai lyövät toisiaan.
Nyt keväällä oon ollut yksin 7v kanssa kun hän on tullut koulusta kotiin ja onhan se ihanan rauhallista:). Ja kuinka paljon saa juteltua rauhassa ja vaikkapa tehtyä jotain yhdessä. KUn kaikki ovat paikalla niin se on vain jotain soheltamista:(.
Yritän minäkin ajatella että jospa tämä tästä rauhoittuu joskus! Pienin on vielä aika vilkas eikä ole yhtään älliä päässä joten häntä pitää vielä vahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme alle kouluikäistä lasta ja on se vaan luksusta, jos kotona on vaan yks tai lähtee vaan yhden kanssa johonkin tms...
Mutta toisaalta.
Kun oli vain se yksi tenava, tuskailin toisinaan, että olis niiiin kätsyä kun sillä olis sisarus, jonka kanssa leikkiä. hypersosiaalinen tyttö halus aina vaan leikkikaveriksi ja roikkui sit puntissa, kun ei 24/7 joutanut viihdyttämään lasta jne... Ihan luksusta saada joku kaverin muksu hoitoon ja sai olla vähän aikaa ihan rauhassakin, kun tenavalla oli tekemistä.
Noh, tuli toinen. Ja voihan sitä autuutta, kun sai ottaa vain toisen mukaan toisinaan. Ei tappelua, ei huutoa, ei mekastusta...
Paitsi, että sitten tuli kolmas. Ja ylläripylläri, kyllä se vaan on ihan luksusta kun pääsee joskus johonkin _vain_ kahden muksun kanssa tai on ihan vaan kotona _vain_ kahden muksun kanssa :D (Saati, että saa olla joskus ihan kahdestaan jonkun tenavan kanssa :O)
Että silleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta kaikilla olis oma kaveri. Nythän teillä on ns. kolmaspyörä- ongelma.
Alue: Aihe vapaa
Kysyy yksi kahden lapsen äiti, joka haaveilee kolmannesta. Nyt jos on jostain syystä vain yhden kanssa koko päivän kotona, niin onhan se aluksi leppoisaa, mutta jossain vaiheessa alkavat kaivata jo toisiaan. Ja sen jälkeen melkein jo itsekin toivoisi, että molemmat lapset olis kotona.
t: 3 ja 4 -vuotiaiden äiti