Työtömien syylistäminen on sairaus!

Suomessa on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 358 000 työtöntä, mutta 33 000 avointa työpaikkaa.
Silti työttömistä on tehty syypäitä omaan työttömyyteensä. Heidät halutaan aktivoida työhön, jota ei yksinkertaisesti ole. Siihen täytyy olla jokin syy.

Mutta niin vain on, että tässä hän nyt istuu. Hakemus toisensa perään lähtee turkulaisesta keskustakolmiosta, mutta häviää bittiavaruuteen. Tai sitten takaisin tulee vastaus, johon liki jokainen työtön on törmännyt lukemattomia kertoja: ”Pahoittelemme, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Kansaneläkelaitoksen tutkija, valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen. Honkasen mukaan suomalainen työvoimapolitiikka on muuttunut.

Ensinnäkään juuri missään ei puhuta enää täystyöllisyydestä. Jopa termi työllisyyslaki on kadonnut, ja nyt samoista asioista säädetään työvoima- ja yrityspalveluita koskevissa laeissa.

Vanhan täystyöllisyyden tavoitteen on korvannut työmarkkinoiden toimivuus, joka Honkasen mielestä on jokseenkin epämääräinen käsite, ainakin sitä on huomattavasti vaikeampi mitata kuin täystyöllisyyttä.

Ennen valtion harjoittama työllisyyspolitiikka myös korosti työvoiman kysyntää ja toimia työpaikkojen luomiseksi, nyt painopiste on sen asemesta siirtynyt työvoiman tarjonnan problematiikkaan.

Puhutaan siitä, miten työuria pidennetään – miten tärkeää on pitää ikääntyneet työntekijät työssä mahdollisimman pitkään.

Se tuntuu ristiriitaiselta.

– Niin, koska yhdeksänkymmentäluvulta lähtien nimenomaan työttömyys on lyhentänyt merkittävästi työuria, Honkanen sanoo.

Toinen muutos on se, että työttömistä on tehty enemmän kuin koskaan syypäitä omaan tilanteeseensa. Suuret rakenteelliset ongelmat on supistettu yksilön henkilökohtaisiksi vioiksi kuten vetelyydeksi ja mukavuudenhaluksi.

hakenut melkein paikkaa kuin paikkaa, kaupan kassasta konepajaan. Taannoin hän osallistui esimerkiksi kansainvälisen urheiluliikeketjun rekrytointiin. Tapahtuma kesti tuntikausia – sata nuorta ihmistä tappeli muutamasta myyjän paikasta.

Aivan saman on kokenut ispoislainen Päivi Leinonen, joka on ollut enemmän tai vähemmän työttömänä jo vuodesta 2009. Leinosella on takanaan artenomin, filosofian maisterin ja markkinointiassistentin tutkinnot sekä erilaisia täydentäviä kursseja. Myös hän on aiempina vuosina tehnyt hanttihommia kuten sanomalehtien jakoa ja kerrossiivoamista, mutta niiden saanti tyssäsi lähes kokonaan sen jälkeen, kun hän valmistui yliopistosta.

Myös Leinonen hakee jokaista hänen alaansa sivuavaa avointa työpaikkaa ja sen lisäksi soittelee yrityksiin kyselläkseen, olisiko niistä mahdollisesti vapautumassa työtä. Viime keväänä Leinonen osallistui myös TE-toimiston tehostettuun työnetsintäpalveluun, mutta edes ammattilainen ei löytänyt hänelle vakituista paikkaa.

– Ei ehkä uskoisi, mutta työttömyydessä yllättävintä on kiire, Leinonen sanoo ja näyttää allakkaansa, jonka jokainen päivä on täynnä merkintöjä.

http://www.ts.fi/lukemisto/3386676/Syyllinen+on+tyoton?jako=0f506dc4655…