Lue keskustelun säännöt.
Olen empatiataidoton: en osaa ottaa muiden ihmisten tunteita huomioon
06.02.2021 |
En pysty ottamaan muiden tunteita huomioon, koska en tiedä minkälaisiin kuvitelmiin he ovat tunteensa sitoneet. En mitenkään voi tietää ihmisten kuvitelmia, joten ei, en mitenkään voi myöskään tietää heidän tunteitaan. En voi ottaa heidän kuvitelmiaan huomioon, en voi ottaa heidän tunteitaan huomioon. Minä en voi sille yhtään mitään jos toimintani on ristiriidassa ihmisten kuvitelmien kanssa ja siksi satuttaa ihmisten tunteita.
Sellaista tämä elämä vain on. Pystyn ottamaan toiminnassani huomioon ihan konkreettisia asioita, ulkomaailman asioita. Mutta ihmisillä vain on niin tajuttoman paljon kuvitelmia ettei niistä ota selvää hullukaan. Sellaisia ne kuvitelmat vain ovat, kukin ihminen itse luo ne mielikuvituksessaan, kukin voi olla vastuussa vain omista kuvitelmistaan. Toisen ihmisen kuvitelmista ei voi ottaa vastuuta. Yksi ihminen ei voi olla toisen ihmisen kuvitelmien ylläpitäjä.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon tarvitaan vaan että antaa sen toisen kertoa oman kuvitelmansa todellisuudesta. Itse pystyn kyllä tajuamaan toisen näkökannan, mutta totta puhuen minua ei ollenkaan kiinnosta ottaa sitä huomioon. Koska minua kiinnostaa vain oma ajatteluni ja elämäni. Tarvittaessa osaan kyllä esittää empaattista. Onneksi yleensä ei tarvi, koska en pidä esimerkiksi mitään "ystäviä". Semmoiset ovat aina joko loisia tai päällepäsmäreitä. Riitän ihan hyvin itse itselleni.
Se on hyvä ominaisuus, sillä empatia todellisuudessa on näyttelemistä ja etiketti myös. "Kasvatuksessa" niitä vain koulitaan kuin muottiin. Ääliöruodussa on turvallista ja pääsee helpommin myös päättäjäksi.
Onko tämä sinulle ongelma vai miksi otit puheeksi?
Jäi vielä epäselväksi mikä oli ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se sana, mitä haet, on ajatus. Ei kuvitelma.
Kuvitelma tarkoittaa mielikuvituksella luotua, todellisuutta vastaamatonta ajatusrakennelmaa.
Ajatuksetkin tietysti ovat tulkintoja, mutta niillä pyritään käsittelemään havaittua todellisuutta, esimerkiksi hahmottamaan tapahtumia ja kuvaamaan aistien havaitsemia asioita.
Se, että et pysähdy miettimään, miten muut tulkitsevat tilanteita ja tekemisiäsi, on aika huono piirre ja kertoo heikoista sosiaalisista taidoista. Oletko kenties autismikirjolainen?
Tuota muiden näkökulman ja oman näkökulman välistä eroa voi kuitenkin opetella havainnoimaan. Siitä on se etu, että se opettaa sinut itsesikin kyseenalaistamaan omien tulkintojesi oikeellisuutta ja ymmärtämään, että asioilla ON monia puolia. Jos kykenet ymmärtämään muiden tulkintoja, opit myös vaikuttamaan niihin, mikä helpottaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Se on hyvä ominaisuus, sillä empatia todellisuudessa on näyttelemistä ja etiketti myös. "Kasvatuksessa" niitä vain koulitaan kuin muottiin. Ääliöruodussa on turvallista ja pääsee helpommin myös päättäjäksi.
Höpsis. Huono ja itsekäs käytös ei tee kenestäkään fiksua, vaan tasan päinvastoin.
Eikä se, että joku teeskentelee empatiaa tee aidosta myötäelämisestä huonoa asiaa.
Käytöstavat taas ovat elämistä helpottava asia, koska ne vapauttavat ihmisen toiminnan jatkuvasta säätämisestä ja varuillaanolosta. Kun kaikkien käytös on ennakoitavampaa, ei tarvitse olla koko ajan varpaillaan sen varalta, miten ihmiset toimivat.
Esimerkki. Kun asiakas tulee kauppaan ja käyttäytyy kohteliaasti ja maksaa ostoksensa vuorollaan, myyjän ei tarvitse olla koko ajan varuillaan sen suhteen, alkaako asiakas huutaa ja hakata tai varastaako kenties tuotteita mukaansa. Asiakas ei siis käyttäydy kuin hunni ryöstöretkellä. Tuokin on sitä halveksimaasi "etikettiä".
Sosiologiassa on olemassa sellainen teoria kuin rankiteoria. Ihmiset pitävät tärkeinä ja kehuvat sellaisia asioita ja taitoja, joita heillä itsellään on. Toki he myös pyrkivät kehittämään taitoja, joita arvostavat, menee se näinkin päin - mutta siis he alutajuisestikin pyrkivät korostamaan ja kehumaan asioita, joissa itse ovat hyviä. Ja päinvastoin: asioita, joissa he ovat huonoja, he vähättelevät.
Sinä teet juuri tuota. Vedät yhtäläisyysmerkin käytöstapojen ja empatian sekä tyhmyyden ja teeskentelyn välille. Kommentistasi voi siten päätellä, että olet sosiaalisesti tosi surkea.
Vierailija kirjoitti:
Ap, se sana, mitä haet, on ajatus. Ei kuvitelma.
Kuvitelma tarkoittaa mielikuvituksella luotua, todellisuutta vastaamatonta ajatusrakennelmaa.
Ajatuksetkin tietysti ovat tulkintoja, mutta niillä pyritään käsittelemään havaittua todellisuutta, esimerkiksi hahmottamaan tapahtumia ja kuvaamaan aistien havaitsemia asioita.
Se, että et pysähdy miettimään, miten muut tulkitsevat tilanteita ja tekemisiäsi, on aika huono piirre ja kertoo heikoista sosiaalisista taidoista. Oletko kenties autismikirjolainen?
Tuota muiden näkökulman ja oman näkökulman välistä eroa voi kuitenkin opetella havainnoimaan. Siitä on se etu, että se opettaa sinut itsesikin kyseenalaistamaan omien tulkintojesi oikeellisuutta ja ymmärtämään, että asioilla ON monia puolia. Jos kykenet ymmärtämään muiden tulkintoja, opit myös vaikuttamaan niihin, mikä helpottaa elämääsi.
Tämä. Ap suhtautuu halveksien muihin ihmisiin, hänen omat ajatuksensa selvästi ivat hänestä ainoita oikeita ja osuvia, perustuvat faktoihin. Ja muiden ajatukset ovat kuvitelmia.
Kielitoimistonsanakirja.fi: kuvitelma = kuvittelun tulos, mielikuvituksen luomus, luulo, fantasia, fiktio.
Muiden tunteita ei tarvitse koko ajan miettiä, mutta ap kuvaa täydellistä k.sipäätä. Omahyväistä napaansatuijottelijaa.
Et kuulosta empatiataidottomalta vaan ihmiseltä, joka tiedostaa, ettei ennalta pidä mielistellä täysin tuntematonta ihmistä ja hänen kuviteltuja toiveitaan. Toisen ihmisen pitää siis jollain tavalla tuoda esille, mitä haluaa. Jos silti menet toiveita vastaan, toinen voi harmistua.