Kun kerron ystävälle jostain ongelmastani, hän vastaa aina kertomalla jostain ystävästään, jolla on vielä isompi sama ongelma
En siis usein avaudu ongelmistani, mutta silloin harvoin kun sen teen. Siihen vastaa kertomalla jostain minulle tuntemattoman ihmisen tosi hirveästä tilanteesta, joka on paljon pahempi kuin mulla. Ja myötätuntoisesti pahoittelee, miten on hirveä huoli tästä ystävästä.
Mainitsin hyvälle työkaverilleni tänään lounaalla lyhyesti tästä tyylistä reagoida ongelmien kertomiseen ja työkaveri sanoi heti painokkaasti :"Noin ei toimi ystävä."
Mitä mieltä, oliko työkaveri oikeassa?
Kommentit (17)
Se toinen ystävä on läheisempi ja tärkeämpi.
No, jotkut ihmiset toimivat noin pelkkää ajattelemattomuuttaan, eli kyllä hän minusta voi olla ystäväsi, muttei kovin mukava ihminen.
Eri asia sitten, kannattaako sinun olla hänen ystävänsä, jos käteen jää pelkkää negatiivista.
Kyllä oli, ei ole asiallista tollainen! Miten voi sinulle täysin tuntemattoman ihmisen huolet olla muka juuri samoja, mutta suurempia, kuin sulla? Ja mitä ne sinulle kuuluvat? Oikeat ystävät ovat sitä paitsi lojaaleja, eivät juorua muiden asioita eteenpäin.
Joillakin on vaan tuollainen tyyli puhua. Kun on huonot keskustelutaidot, ei oikeen osaa kohdata sitä vieressä olevaa ihmistä kunnolla, vaan hölöttää vähän asian vierestä. Todennäköisesti tämä kaverisi jutellessaan muiden kanssa kertoo samaan tyyliin näitä sinun juttujasi pahempina kuin senhetkisen keskustelukumppanin ongelmat :) ärsyttävää, mutta ei välttämättä tarkoita pahaa.
Oletko varma, ettet tosiaankaan valita ongelmiasi usein?
Itse suhtaudun myötätuntoisesti muihin, paitsi yhteen draamaqueen-tuttavaan, jolla on aina ja iänkaikkisesti jotain "tosi hirveitä" (lue: päässä kehiteltyjä mukaongelmia) joista vaajroa, parkuu ja käy ylikierroksilla.
Hänelle olen ottanut tavaksi aina kertoa muiden tuttujeni isommista ongelmista. Että tajuais vähän mittasuhteita.
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut ihmiset toimivat noin pelkkää ajattelemattomuuttaan, eli kyllä hän minusta voi olla ystäväsi, muttei kovin mukava ihminen.
Eri asia sitten, kannattaako sinun olla hänen ystävänsä, jos käteen jää pelkkää negatiivista.
Ei nyt pelkkää negatiivista, jos ap kertoo harvoin ongelmistaan.
En mä ainakaan kertoisi tuollaiselle ihmiselle ongelmistani. Ystäviä me toki voitaisi muuten olla, ehkä vain hakisin sitä myötätuntoa ongelmaani jostakin muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut ihmiset toimivat noin pelkkää ajattelemattomuuttaan, eli kyllä hän minusta voi olla ystäväsi, muttei kovin mukava ihminen.
Eri asia sitten, kannattaako sinun olla hänen ystävänsä, jos käteen jää pelkkää negatiivista.
Ei nyt pelkkää negatiivista, jos ap kertoo harvoin ongelmistaan.
Mistä tiedät, että on positiivistakin? AP ei listannut mitään positiivista tyyliin "ystäväni on muuten mukava, mutta..."
Lisäksi luin tuon vähän niin, ettei AP VIITSI usein avautua murheistaan, kun reaktio on tuo. Ehkä se oli vain oma tulkintani.
Ongelma leiijuu ilmasssa tai sitten siihen löytyy ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma leiijuu ilmasssa tai sitten siihen löytyy ratkaisu.
Ja yleeensä ratkaisukin on paljon lähempänä kuin ikinä kuvotelllakkaaan.
Omat ystäväni eivät välttämättä tee näin mutta useammin tulee vastaan se että kerrotaan heti omasta vastaavasta (mieluusti vielä pahemmasta) ongelmastaan. En usko tämän kuitenkaan olevan väliinpitämättömyyttä tai ilkeyttä vaan jälkeenpäin olen huomannut tekeväni tätä itsekin. Lähinnä on reaktio vaikeaan asiaan johon on ehkä hankala kommentoida oikeasti mitään järkevää.
Itselläni tähän heräsi huomio vasta kun oli oikeasti iso ongelma elämässä ja kertoessani siitä ystävälleni hän ihanasti vain oikeasti surkutteli tilannettani ja oli aivan järkyttynyt puolestani. Tiedän ettei hänelläkään ollut aina helppoa mutta jotenkin se rehellinen ja aito reaktio vain sai paljon paremman mielen ihmisestä koska näki että oikeasti välittää.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettet tosiaankaan valita ongelmiasi usein?
Itse suhtaudun myötätuntoisesti muihin, paitsi yhteen draamaqueen-tuttavaan, jolla on aina ja iänkaikkisesti jotain "tosi hirveitä" (lue: päässä kehiteltyjä mukaongelmia) joista vaajroa, parkuu ja käy ylikierroksilla.
Hänelle olen ottanut tavaksi aina kertoa muiden tuttujeni isommista ongelmista. Että tajuais vähän mittasuhteita.
Kyllä, tosi harvoin ja tosi valikoiden. Tyyliin MAX kaksi kertaa vuodessa. Enkä silloinkaan mitenkään draamaile.
Olemme olleet ystäviä tosi kauan. Hänellä oli muutama vuosi sitten paljon huolia ja käsittelimme niitä oikeastaan vuosikaudet pääasiallisesti, kun tapasimme tai olimme yhteydessä. Nykyään teemme ihan kivoja asioita yhdessä ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja ihan mukavia tapaamisia ym. Ap
Jotkut koittavat kannustaa tuota kautta ja osoittaa ettet ole yksin, että on muitakin ja ovat selvinneet.
Yrittää sanoa, että asiat voisi olla huonomminkin, että jotain positiivista edes.
Ex on tuollainen, paitsi hän alkoi pihumaan itsestään. Hän kyllä selittää, että haluaa vain kertoa, että ymmärtää ja haluaa jakaa tilannetta, mutta minä koin sen kerta toisensa jälkeen niin, että hän vähätteli minun kokemaa. Ja että hän ei oikeasti osannut kohdata minun hätääni. Jos kerta toisensa jälkeen hänelle sanoin, että kuuntele, lohdutainua kun sitä tarviin äläkä käännä puhetta itseesi joka asiassa. Pyysin nätisti, pyysin tiukemmin, lopulta huusin että saa tana nyt on kyse minusta, ei sinusta!!! Oli yksi osatekijä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettet tosiaankaan valita ongelmiasi usein?
Itse suhtaudun myötätuntoisesti muihin, paitsi yhteen draamaqueen-tuttavaan, jolla on aina ja iänkaikkisesti jotain "tosi hirveitä" (lue: päässä kehiteltyjä mukaongelmia) joista vaajroa, parkuu ja käy ylikierroksilla.
Hänelle olen ottanut tavaksi aina kertoa muiden tuttujeni isommista ongelmista. Että tajuais vähän mittasuhteita.
Tuskin tajuaa. Luultavasti hän ei näe itseään drama queeninä.
Todennäköisesti hän vain ihmettelee hiljaa itsekseen, miksi toimit kuten toimit.
Olen näet kokenut saman tyylistä. Minulla on tuttu, joka vastapainoksi kertoo usein, mitä kaikkea kauheaa hänen sukulaisilleen on tapahtunut ja kuinka he siitä huolimatta reippaasti käyvät töissä tunnollisesti pää kainalossa. Tuo pistää minut miettimään lähinnä sitä, että voisivat pysyä terveempinä, jos malttaisivat pitää joskus sairaslomaa.
Tuollainen tyyli on tosi ärsyttävää. Silloin tulee tunne, että toinen vähättelee sinun ongelmaasi. On myös ihmisiä, jotka eivät jaksa kuunnella toiselle sattunutta tapahtumaa ihan loppuun, vaan alkavat heti kertoa omasta vastaavastaan tapauksesta ja ikään kuin ohittavat sinun kertomasi.