Lue keskustelun säännöt.
12-vuotiaan suhtautuminen koiran kuole maan "hyvä vaan että se kuo li"
02.02.2021 |
Lapsi itse halusi koiran pienenä ja muutenkin olimme suunnitelleet sen ottamista. 12v oli ensimmäiset 7vuotta kiinnostunut koirasta mutta sen jälkeen koira jäi minun ja miehen vastuulle. En ymmärrä miten lapsi sanoo koirasta antaa noin.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienon hirviön vailla myötätuntoa olette kasvattaneet, onneksi olkoon.
Kertakäyttökulttuuri. Kun saa kaiken mitä keksii pyytää mikään ei tunnu miltään.
Itkee kun ette nää? Leikkii isompaa kun on?
Tuo voi olla myös lapsen tapa lohduttaa itseään. Ei kehtaa näyttää surevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienon hirviön vailla myötätuntoa olette kasvattaneet, onneksi olkoon.
Miksi pitäisi surra jotain piskiä, joka ei kiinnosta itseä pätkääkää?
Täysin normaali torjuntareaktio. Oikeasti surettaa, mutta eihän sitä iso lapsi voi näyttää, kun pitää esittää "kovaa". Älkää kiinnittäkö kommentteihin huomiota ja olkaa läsnä niin lapsi voi uskaltaa näyttää surunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä sama lapsi, joka totesi näin koulukaverinsa siskosta? Kun oli niin rumakin.
Vierailija kirjoitti:
Hienon hirviön vailla myötätuntoa olette kasvattaneet, onneksi olkoon.
Sinullapa onkin upean myötätuntoinen ja ennen kaikkea asiallinen tapa keskustella. Mistä lie olet niin traumatisoinut, että tuollaista käytöstä täytyy esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan meille kautta aikain kerrottu, että läheisen kuolema -olkoon ihminen tai lemmikki- voi herättää kaikenlaisia tunteita: vihaa, surua, raivoa jne.
12-vuotiaan suru ilmenee nyt tuolla lailla. Hän on vihainen, kunkoira "jättänyt" hänet. Vaikka ei välittänyt hoitaa viime vuosina, hän saattaa kokea jonkinlaista syyllisyyttäkin hoitamattomuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” lapsi halusi koiran”. ”Lapselle ei koskaan hankita koiraa, se on aina aikuisen vastuulla.
Jos koira oli sairas, niin onhan se hyvä, että pääsi kärsimyksistään. Niinhän sitä ihmisistäkin sanotaan, että "hyvä kun viimein pääsi kärsimyksistään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut jostain.
Masennus - vastaus kaikkeen. Eikun....
Arvelen, että juuri siksi sanoo, että häntä oli syyllistetty siitä, että ihan pikkumukulana halusi koiran ja lupasi sitä hoitaa, muttei sitten kiinnostus riittänytkään kuin VAIN 7 vuoden ajan ja tuomitsitte häntä siitä. Nyt kun koira kuoli, ei enää ikäviä velvollisuuksia eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että ei osallistu koiran hoitoon.
Koiran ottaminen on aina aikuisen päätös, vaikka joku (tässä tapauksessa) 4-5 -vuotias tai vanhempikin lapsi kuinka lupaisi sitä hoitaa!
Täältä meiltäpäin perheen isä pisti juuri luovutusikäisen pitbull-pennun Tori.fi myyntiin viidentenä päivänä siitä, kun se oli taloon tullut. Kun perheen teinit niin lupasivat hoitaa ja huolehtia, mutta heidän kiinnostuksensa asiaan kestikin vain yhden päivän.
Viisas lapsi. Oli varmasti vanhempana tajunnut, että koirien pitäminen on yksinkertaisesti väärin. Omaksi iloksi orjuutetaan viatonta luontokapppaletta.
Ehkäpä hän ei vain oikeasti ole surullinen. Tunneside koiraan katkennut jo aikaa sitten ja koira tuntunut lähinnä rasitteelta? 12-vuotias välttämättä osaa edes kaunistella sanojaan muiden ihmisten mieliksi.
Mä en itke edes läheisten sukulaisten hautajaisissa mutta koiran kuolema sai minut itkemään. Tosin pidänki eläimiä tärkeämpänä mulle kun ihmisiä. Mutta hyi olkoon lapsesi on psykopaatti.
Tuon takia miehenä aina jyrähdän jos lapset haluaa lemmikkejä.
Se on niin että ei ne ota kuitenkaan sitä vastuuta niistä.
Ja minä en kykene tappamaan kissojakaan.
Se on sitten niin että minä ne paskat korjaan aamusta iltaan hiekkalaatikolta ja vien eläinlääkärille ja ostan ruuat jne.
Minähän ne teen, kun ei vaimokaan jaksa ja lapsetkaan ei jaksa, eikä minulla ole sydäntä vääntää niskoja poikki. Tätä minä aikoinaan varottelin että minun hoidoksi jää, kun ette te kuitenkaan ota huolehtiakseen.
Ehtona nimittäin oli ettei siitä tulisi minulle vaivaa ja ylimääräistä työtä. No, nyt on tiedossa ylimääräistä työtä seuraavat ainakin kymmenen vuotta vielä. Viisi vuotta on jo lusittu kissan isäntänä.
Ok