miksi molemmat vanhemmat käy töissä

jos yhdenkin palkalla pärjää? Ymmärrän hyvin että toisissa talouksissa tarvitaan molempien palkkaa mutta jos toisen on mahdollista olla kotona miksi lähetätte omat lapsenne toisen hoitoon ja vielä koko päiväksi? Senkö takia että voi asua tosi hienoa ja kallista taloa kaksi upouutta autoa parkissa pihalla ja viettää pari lomaa ulkomailla joka vuosi? Luuletko että tämä kaikki merkitsee lapsillenne ennemmän kuin se että vanhempi viettää aikaansa heidän kanssaan koko päivän?

ainakin lapsena harmitti asua tavallisen pienessä omakotitalossa. Samoin se, ettei käyty ikinä Ruotsia kauempana ja auto oli ihan kamala.

"Kyllä minua



ainakin lapsena harmitti asua tavallisen pienessä omakotitalossa. Samoin se, ettei käyty ikinä Ruotsia kauempana ja auto oli ihan kamala."



Minua myös. Tuntui kuin muut perheet olisivat olleet jatkuvasti matkoilla, muissa kaupungeissa ostoksilla yms. Meillä kun ei käyty suomenmaata kauempana koskaan. Ja silloinkin oltiin ensin kuukausi kaupalla lähes näkkileipä-vesi linjalla. Ja oli niin vanha autokin että mua ei saanu koskaa tuoda/viedä sillä esim. kouluun, harrastuksiin, kavereille.

Ikävä myöntää, oli se vain inhottavaa!

Minä olen lasten kanssa kotona. Sitten kun nuorin

lähestyy kolmen vuoden ikää (ja hoitovapaa loppuu),

palaan takaisin töihin.



En nyt sentään halua irtisanoutua vakituisesta työpaikastani

ja alkaa kokopäiväiseksi kotiäidiksi loppuelämäkseni, vaikka

voisimmekin elellä vain miehen tuloilla myös jatkossa.

ehkä vain noin koulun alkuun asti. Sen jälkeenkin lapset tarvitsee toki vanhempiaan mutta alkaa liikkua ja enemmän kavereiden kanssa. Vasta tällöin alkaa myös nuo vertailut miten kaverit asuu ja millä autolla ajaa sekä missä käyvät lomillaan. En kyllä lähettäisi ennen hoitovapaan loppumista lasta hoitoon.

kerrostalossa, meillä ei ole ainuttakaan autoa ja ulkomaille matkustamme lasten kanssa ehkä noin joka toinen vuosi. Työllä ei ole meille vain taloudellista merkitystä (kumpikaan meistä ei ole työssä jossa ansaitsee hyvin tai edes säännöllisesti), vaan se merkitsee meille henkisesti hyvin paljon. Jos jompikumpi olisi kotona lasten kanssa, siinä kävisi kaikille huonosti.

Ap:llä ihme käsitys työstä ja elämän päämääristä. Tuosta hänen kliseestään ei puuttunut kuin kultainen noutaja (jota sitäkään meillä ei ole).

ja maksaa veroja että tämä yhteiskunta pyörisi ja jotkut voisivat olla kotonakin

Mä olen paljon parempi äiti, kun käyn töissäkin, enkä tylsisty kotona. Varsinkin nyt kun viimeinen lähtee jo kouluun, niin ihanaa käydä töissä. Mä nyt satun myös pitämään työstäni, enkä teee sitä vain rahan takia. Onko ap:lla alhainen koulutus ja työ vain ansaitsemiskeino?

Että aika harva mies suostuu yksinään perhettä elättämään.

Ja nyt tässä jätettynä ja yksinäisenä pienen sairaseläkkeen varassa elellessä, en neuvoisi ketään jättäytymään miehen varaan. Pysykää töissä niin kauan kuin mahdollista!

Kyllä meilläkin on lähipiirissä monen monta pariskuntaa, joilla olis ihan täydet taloudelliset mahdollisuudet (hyvätkin vielä!) jäädä kotiin, mutta lapset on aloittaneet jokainen päiväkotiuransa siinä 1v iän paikkeilla, osa jo 9kk iässä.



Minä olen itse ollut pari vuotta päiväkodissa töissä ja se viimeistään aukaisi silmäni asiassa; en _ikinä_ vie omaa alle 2-vuotiasta päiväkotiin. Tällähetkellä meillä on kuopus 2v6kk ja työpaikka kutsuu syyskuun alusta. Onneksi saan lapset ryhmikseen, niin ei tarvi viedä 50 muun lapsen sekaan tusinatehtaaseen, jota päiväkodiksikin nimitetään.

Lasten hoitopäivä ei kuitenkaan ole pitkä, alle 6-7h päivässä.

En voisi ajatella, että eläisin täysin miehen ansaitseman palkan varassa. Silloin kokisin, että olisin velvollinen neuvottelemaan rahankäytöstä paljon tarkemmin. Oma palkka on itsenäsyyttä tuova asia. Se myös tuo minulle eläkekertymää tulevaisuuteen.

Annan mielestäni myös lapsilleni hyvän mallin työssä käyvästä aikuisesta, joka on hankkinut itselleen ammatin ja pitää työstään.

Siis kyllähän tietysti palkka on oleellinen asia; harva kävisi töissä jos ei palkkaa saisi. Onko se sitten ahneutta, on toinen juttu. Ja se, että päivähoito ennen kouluikää olisi vain negatiivista, ei myöskään ole totta.

Mä olen paljon parempi äiti, kun käyn töissäkin, enkä tylsisty kotona. Varsinkin nyt kun viimeinen lähtee jo kouluun, niin ihanaa käydä töissä. Mä nyt satun myös pitämään työstäni, enkä teee sitä vain rahan takia. Onko ap:lla alhainen koulutus ja työ vain ansaitsemiskeino?

eli et itsekään pysty olemaan kotona, kunhan täällä jeesustelet :-D Tällähetkellä meillä on kuopus 2v6kk ja työpaikka kutsuu syyskuun alusta.

Minä sentään olen hoitanut lapseni kotona 3-vuotiaiksi. Sitten menin töihin, vaikka miehenkin palkalla olisimme hengissä pysyneet. Kieltämättä se omakotitalo ja muutenkin kohtalainen (rahallinen) elämäntaso ovat ihan kivat.

Muistan hyvin lapsuudesta pari kaveria joiden äidit olivat kotona. Kyllä heitä harmitti tilan puute, asunto "huonomaineisella alueella, perintövaatteet, rahattomuus jne. Teinien piti käydä töissä ja antaa rahat perheen elätykseen. Jos pesukone hajosi koko joulu peruttiin ja syötiin pelkkää purkkihernaria. Enkä usko että heistä tuli henkisesti sen rikkaampia kuin meistä muistakaan. Korkeintaan oppivat että raha todella merkitsee.

Tällähetkellä meillä on kuopus 2v6kk ja työpaikka kutsuu syyskuun alusta. .

Me ihmiset ollaan erinlaisia.

Lähdin töihin, kun kuopus oli 2,5v. Kyllästyin siihen, että tein kaikki kotityöt ja mies ei osallistunut mitenkään lasten hoitoon.

Kun lähdin töihin olimme tasavertaisempia ja mieskin alkoi osallistua kotitöihin ja mikä parasta alkoi viettää aikaa lasten kanssa. Hän ei enää olettanut, että kaikki kotityöt ja lastenhoito kuuluu minulle, koska lorvin kotona.

Väitän myös, että lapsemme ei kaipaa meitä koko päivää. Pienet lapset haluaa olla vain vanhempiensa kanssa, mutta isommat lapset kaipaa jo kavereita ja muitakin kivoja aikuisia elämäänsä.

Meillä tosin vain kuopus on enää päiväkodissa. Ollaan miehen kanssa saatu järjestettyä työajat niin, että toinen menee aikaisin aamulla töihin ja pääsee aikaisemmin ja toinen on aamulla vielä kotona, kun koululaiset lähtee ja on sitten pidempää illasta töissä.

Just...oli sentään edes se jonkunlainen auto... vi**u mitä materialisteja...



"Ja oli niin vanha autokin että mua ei saanu koskaa tuoda/viedä sillä esim. kouluun, harrastuksiin, kavereille."



Häpeäsit kun tuollaista aikuis iällä vielä jaksat märehtiä...

pystyisi tarjoamaan lapselle muutakin välttämättömän. Siksi että haluan kerryttää myös omaa eläkettä. Ja joo, kyllä mä haaveilen tuohon toiseen parkkiin siitä omasta pikkasesta pippurisesta autosta ;) Pitkään ollut "miehen elätettävänä" eikä ole kiva, kun ole mitään "omaa".

Syitä on kaksi; eka on rahanahneus ja toinen on se, ettei viitsitä hoitaa niitä omia lapsiaK

Tai sitten joillakin on oikeasti mielenkiintoinen työ, josta putoaa kelkasta, jos on 5-6 vuotta kokonaan pois töistä?

No, meillä tosin viitsittiin hoitaa ne lapset kotona kunnes nuorempikin oli 3-vuotias, kun sekä mieheni että minä tehtiin puolikasta työviikkoa. Ihan pelkästään kotona sitä yli 5 vuotta ei kumpikaan olisi voinut olla.

ainakin lapsena harmitti asua tavallisen pienessä omakotitalossa. Samoin se, ettei käyty ikinä Ruotsia kauempana ja auto oli ihan kamala.

Voi pe**e... Oliko ihan TAVALLINEN ja VIELÄ PIENI omakotitalo..ja vielä HUONO AUTO!!! Voi sua raukkaa kun olet kärsinyt lapsena... hyi saata... MIten joku vielä kehtaa... oli kuitenkin se omakoti ja omapiha missä olla ja se auto millä pääsi a paikasta b...

Mies tarjoaa meille kyllä ihan hyvän elintason.



Mutta pelkkä kotona olo tekee hulluksi. Se vain on liian yksipuolista ihmiselle, joka on koulutukseltaan jotain ihan muuta kuin lastenhoitaja ja kokki. Minä tarvin elämää myös kodin ulkopuolella, ja fiksumpaa on harrastaa työntekoa kuin hankkia jokin harrastus, kun kumpikin ajaa saman virkistymisasian.



Vaihtoehtona ois mädäntyä kotona ja syödä masennuslääkkeitä. Et voi tosissas väittää, että se olisi parempi vaihtoehto.

Kun ei ole mielekästä työtä mihin palata, niin kukaan muukaan ei saisi niin tehdä. Kyllä sen koulutuksen puutteen valitettavasti huomaa teidän teksteistänne kun kirjoitatte aikuis iästä jne. Teidän on helppo tehdä se päätös työttömyyden ja kotiäitiyden välillä ja tulla sitten tänne kehumaan itseänne.