Miksi teitä kiusattiin?

Ala-asteen ajan, ylipainon takia. Luokkalaiset kiusasi, omia kavereita lukuunottamatta. Muistan edelleen, että 5 luokalla yksi luokkalainen poika sanoi, että minun pitäisi heittää veivit vain sentakia kun olin lihavampi. Tästä seurasi se että rupesin kyttäämään syömistäni ja liikuin hirveästi, lukion aloittaessani olin jo alipainon puolella, ja piti toimittaa terkalle ruokapäiväkirjoja.

Nyt olen 22v:nö normaalipainossa onneksi, vieläkin silti paino on arka asia.

Mun vaatteista. Ei ollut merkkivaatteita. Kiusaaja oli saman luokan poika jonka äiti oli alkoholisti kampaaja mutta kykeni ostamaan pojalle merkkivaatteita. Traumat on jäänyt. Ostan vaatteita jatkuvasti ja samoin omille lapsille vaatteita riitti lapsuudessa.

7-15v. Olin tummahiuksinen, luultiin romaniksi. (Syy kiusata?)

Vaatteet olivat kortilla, siitä kiusasi eräs moukka myös.

Varmaan siksi, että olin kai vähän erilainen, sellainen yksinäinen susi, josta ei oikein tiennyt, mikä mä oon. En oo varma tiedänkö vielä ittekään 😅 Tais olla suunnilleen 11-15v. Ja pojat tietysti, ne jännikset.

Kakkonen jatkaa olin 12-vuotias kun mua kiusattiin ja sitten kaksi vuotta myöhemmin ylä-asteella aloin vaatia vanhemmilta merkkivaatteita. En pääse tästä vaatehimosta enää eroon. t.kakkonen

Mulla oli paha akne 13 vuotiaana. Jos joskus vielä näkisin ne kaksi kiusaajaani niin varmaan tempasisin nenukkaan.

Kysymykseen "miksi kiusattiin?" voi vain kiusaaja vastata. Oikea kysymys on kai "mistä kiusattiin?"

Kaikki oli lähes itsetehtyä siis vaatteet jne. Lisäksi olin ujohko ja vähän arka ja sellainen oma itseni, ystävällinen jne.

Tässä kysytään nyt väärältä henkilöltä eli-- uhrilta --asiaa johon vain tekijä --kiusaaja--voisi vastata.

Ihme tarve typeryksillä (joita aina näyttää putkahtelevan jostain) syyllistää aina sitä kiusattua .

Opetelkaa jo viimeinkin pois tuollaisesta tyhmyydestä, niin moni kiusattu voi oikeasti tulla autetuksi.

Syy kiusaamiseen löytyy aina vaikka mistä kun sairas mieli etsii rääkättävää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli lähes itsetehtyä siis vaatteet jne. Lisäksi olin ujohko ja vähän arka ja sellainen oma itseni, ystävällinen jne.

Jep. Tässä maassa hyvät ihmiset joutuvat aina kiusatuksi.

Miksi Koskelan uhri pahoinpideltiin kuoliaaksi?

Mikähän mahtoi olla syy muu kuin totaalinen tarve äärimmäiseen raakuuteen.

AP:n kysymys on aseteltu ihan omituisesti.

Syyllistää uhria, ikään kuin syy löytyisi hänestä.

Up

Koko peruskouluajan, muutettiin eri paikkakunnalle kun menin yläasteelle, ja kaikki alkoi siellä alusta. Olin ainoana lapsena kasvanut, enimmäkseen aikuisten parissa elänyt, mukana ehkä lieviä as-piirteitä, joten en ymmärtänyt ikäisteni pelisääntöjä ja koodeja enkä osannut puolustaa itseäni, suutuin aluksi tosissani ihan kevyestä läpänheitosta jollaisesta se ensin alkoi. Olin myös sellainen pikkuvanha nörtti ja kiinnostunut "tyhmistä" jutuista, huono liikunnassa, isokokoinen ikäisekseni (eli "läski" vaikka ihan normaalipainoinen olinkin), eikä mua kiinnostanut ulkonäkö, joten vaatteet ja koulureppu oli varmaan 10-vuotiaaksi asti äidin valitsemia tai vanhemmilta serkuilta perittyjä. Ala-asteella olin ainoana tyttönä veistossa ja olin siinä hyvä, mikä ärsytti poikia suunnattomasti.

Mua kiusasi ihan kaikki, pojat fyysisesti ja huutelemalla, tytöt naureskeli porukassa kun kävelin ohi, ala-asteella muutama saattoi olla vapaa-ajalla muka kaveria, mutta seuraavana päivänä koulussa taas naureskelivat ja juorusivat muille mitä kaikkea tyhmää olin sanonut. Opettajat näkivät ja kuulivat kyllä koko ajan mitä tapahtui, kiusaaminen tapahtui täysin avoimesti niin tunnilla, välitunnilla kuin koulumatkallakin, mutta ei siihen koskaan puututtu. Kai ne ajatteli että olen itse aiheuttanut sen kun olin sellainen kuin olin, ja olin jopa itse samaa mieltä kiusaajien kanssa, ne vain sanoivat sen ääneen minkä mä jo tiesin. Ala-asteella meillä myös vaihtui opettaja jatkuvasti, ja pitkin vuotta meillä oli opetusharjoittelijoita, joten luokassa ei ollut oikein selkeää auktoriteettia eikä kukaan oikein tiennyt kenen vastuulla luokka milloinkin oli.

Ihan aluksi yritin puolustautua vetämällä kiusaajia turpaan kun en osannut iskeä verbaalisesti takaisin, mutta mua kiellettiin siitä ja käskettiin vain olla välittämättä, joten lakkasin reagoimasta. Ei se kiusaamista lopettanut mutta kasvatti mulle sellaisen muurin etten edelleenkään reagoi vaikka mun päähän tippuisi meteori. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen etten koskaan muuttunut tai pakottanut itseäni tietynlaiseksi miellyttääkseni kiusaajiani, vaan olin loppuun asti oma outo itseni.

Koko peruskoulun ajan. Ala-asteella minulle oltiin ensiksi kateellisia jostain ja myöhemmin kiinnostuksenkohteitani haukuttiin mm. lapsellisiksi. Yläasteella samat tyypit jatkoivat ja saivat vielä lisää porukkaa mukaan. Menin lukioon, jonne ei tullut kukaan tuttuni ja se oli minulle taivas. 2 vuotta nuorempi ja kiusattu bestikseni tuli perässä ja se oli taivas hänellekin. Lukiosta jäi ihanat muistot ja ystäviä.

Ala-aste kiusattiin. Syynä taisi olla se, että olin hyvä koulussa ja kiinnostunut opiskelusta. Isäni purjevene ja perheeni hevonen ja varallisuustaso muutenkin myös aiheutti kateutta ja närää (isä on hyvin toimeentuleva, muttei rikas). Olin erilainen kuin muut lapset kun olin vähän "paremmasta" perheestä. Siis nää kiusaajat koki niin, itse en koskaan tuonut perhetaustaa mitenkään esille silloin pienenä vaan pieni kaupunki niin kaikki tuns mun isän.

Meidänkin luokalla oli vaikka millaista pullukkaa, aknenaamaa, resupekkaa, änkyttäjää  ja haisulia.

Silti ketään ei kiusattu.

Opettaja oli mahtava , piti meistä eli luokastaan huolta.

Olen sitä mieltä, että oppilaan rääkkääminen on aina yhteisön ongelma jonka epäpätevä auktoriteetti siunaa välinpitämättömyydellään sen mahdollistaen.

Haetaan uhria johon purkaa patoutumiaan kun ei ole ketään asettamassa rajoja ja pitämässä terveellä auktoriteetillaan huolta yhteisöstä.

Vihaan viime aikoina julkisuudessa ollutta: °Kiusatun tulee antaa kiusaajilleen anteeksi." Miksei kukaan sanol: "Kiusaajan tulee pyytää kiusatulta anteeksi."? Minä en ikinä anna anteeksi pyytämättä, enkä usko kuulevani kiusaajistani enää koskaan.

Olin mulk ku joka kerjäsi sitä verta nenästä. Katsoin muita nenän vartta pitkin, arvostelin ja puhuin muista pahaa, eikä kukaan halunnut olla kanssani tekemisissä.