Mitä mieltä olette, jos lapsiperhe lähtee 2 vuodeksi

Minuakin kiinnostaisi se teidän budjetti. Menettekö siis lähinnä säästöjenne turvin sinne eli ette pistä joka kk jotain tiettyä summaa talteen? Oletteko budjetoineet jonkun päiväkohtaisen summan reissunne ajaksi?



Olen aikapaljon tutustunut näihin jotka reissailee pitkiä aikoja putkeen ja tuntuu olevan yleistä että on joku tietty summa budjetoitu per pvä. Se tietty saattaa joskus ylittyä ja toisena päivänä vastaavasti alittua.

Me rakastamme matkailua, mutta silti minä en valitsisi samanlaista reissua kuin mitä suunnittelette. Tuo majapaikan vaihto 2-3 viikon välein kuulostaa turhan rankalta. Juuri kun on vähänkin sopeutumassa yhteen paikkaan, tuleekin lähtö seuraavaan. Itse en siitä nauttisi, olisin mielummin ehdottomasti vähintään kuukauden samassa paikassa ennen lähtöä seuraavaan.



Myös jatkuva kylässä/motellissa asuminen rassaisi suunnattomasti. Itse koen "hotelliväsymystä" jo parin viikon lomalla, en voisi kuvitellakaan olevani sellaisessa 2 vuotta. Myös muiden nurkissa asuminen, vaikkakin se on osittain vaihtelua, on äärettömän rankkaa pidemmän päälle. Me satsaisimme enemmän asumiseen, vuokraisimme varmastikin huoneiston aina kuukaudeksi tai pariksi kerrallaan, siten voisi leikkiä olevansa kotona ainakin aika ajoin.



Lapsille reissu ei sitten anna oikeastaan mitään. He ovat vielä niin pieniä, että luultavasti vain vanhin muistaa matkasta jotakin sitten vanhempana. Sillä ei varmastikaan ole suurtakaan merkitystä, mutta toivottavasti tiedostatte asian, eikä teillä ole sen suhteen isoja odotuksia. Mutta lasten sisarussuhde varmasti paranee, kun muita pysyviä kavereita ei olekaan sitten pahemmin ympärillä.



Eipä voi muuta kuin toivottaa hyvää matkaa. Kannattaa valita aina lämpimiä kohteita (mm. Uuteen Seelantiin silloin,kun Suomessa on talvi), jotta talvivaatteita ei tarvitse rahdata mukaan.



Rahaa matkalla varmasti palaa "mukavasti", kaikki tällainen varmasti maksaa aika rutkasti (erit. kunnon vakuutukset kun pudonnette myös kelan tukien piiristä?) mutta siihen olette varmasti varautuneet.

Tossa on aika monta riskimaata mukana.

parhaimmissa paikoissa viivyttiin sitten useampi kuukausi kerrallaan.



oli ihana ja ikimuistoinen reissu, mutta nyt lasten kanssa jättäisin väliin. tuollainen matka kiristää hermoja muutekin, saati sitten jos mukana 3 pikkulasta. no thanks.

miten appivanhemmat suhtautuvat asiaan? Miten voitte riistää isovanhemmilta kaksi vuotta lastenlapsien elämää?

mutta ehdottomasti niin että asuntovaunun/asuntoauton kanssa kierretään jotta lapsilla olisi joku koti. En toteuttanut sitä juuri lasten takia. Tuntui että olisi liian levoton lapsuus tuollainen.

Me suunittelemme asumista ulkomailla ehkä parissakin eri maassa. Mutta tuo teidän reissu kuulostaa lasten kannalta ihan oikeasti aika hirveältä. 2 vuotta on pienen elämässä hirveän pitkä aika, etenkin elää niin ettei ole mitään kotia ja jatkuvasti siirrytään paikasta toiseen kun johonkin aletaan tottua. Ja niinkuin joku sanoi niin se ei anna lapsille mitään ja juuri tärkeät ensimmäiset vuodet nuoremmilla jolloin perusturvallisuus luodaan ovat "pakolaiselämää" jossa pysyvää ja turvallista kotia ei ole. Se ei voi olla vaikuttamatta lasten psyykeen negatiivisesti. Jatkuva matkaväsymys ja paikan vaihto stressaa lasta. Myöhemmässä elämässä voi tulla vaikeuksia ihmissuhteissa ym. kun ei osaa kiinnittyä mihinkään.



Vähän ihmettelen näitä kadehtivia vastauksia täällä. Okei, aikuiselle kyllä kiva reissu, mutta pieni lapsi ei osaa sitä niin ajatella.

niin lähtisin maailmanympäri matkalle. Siinähän koti kulkisi kätevästi mukana koko ajan. Ei tarvitsisi aina sopeutua uuteen majapaikkaan.



Mitenkähän on asuntovaunun kanssa. Vieläkö kulkee sellaisia matkustaja laivoja euroopan ja amerikan välillä johon saisi ottaa auton mukaan? Ei varmaan?

Itse odottaisin ehkä sen verran että kuopus täyttää 1v ja saisin hänelle rokotukset kuntoon sekä a- ja b-hepatiitti rokotteet. Ne voi antaa sinä päivänä kun täyttää 1v, mutta ehkäpä ne voi hankki myös Usassa, jos sinne ensin menette?



Eihän ne lapset Suomenkieltä unohda kun te puhutte sitä heille. Pääseehän sieltä sitten aikaisemminkin Suomeen jos siltä tuntuu. Onnea matkaan ja nauttikaa!

Lähtisin itsekin heti jos olisi mahdollisuus (rahaa ;)!



Vinkki; jos käytte Mauritiuksella ja siellä suunnalla, poiketkaa Madagaskarilla!

Terv. siellä asunut.

matkailusta (ei turhia ruusuisia kuvitelmia). varatkaa etukäteen jo joitakin majoituksia ja varmaan kandee yöjunilla matkustaa

Indonesiaan kannattaa varata pari kk ;) Niiin ihana maa, PALJON nähtävää, Balillakin voisitte viettää vähintään kuukauden!!!

Olette rohkeita, itse en kolmen pienen kanssa lähtisi noin pitkäksi aikaa reissaamaan.



Jäin miettimään matkan vaikutusta lapsiinne. Lapsi ei jaksa samalla tavalla kiinnostua eri kulttuureista, nähtävyyksistä ym kuin aikuinen. Lapsi myös kaipaa rutiineita, joiden toteuttaminen voi olla haastavaa jos tosiaan siirrytte paikasta toiseen parin viikon välein. Lasten ystävyyssuhteen oman ikäisiin kavereihin myös katkeavat, reissun päällä kun ei ehdi saamaan uusia ystäviä eikä tuon ikäiset osaa pitää yllä ihmissuhteita puhelimen välityksellä. Omien sisarusten merkitys varmasti korostuu. Mutta 4-6 vuotiaalle olisi tärkeää saada leikkiä myös omanikäisten kanssa. Paluu takaisin Suomen harmaaseen arkeen voi olla myös vaikeaa, joten tulkaa takaisin hyvissä ajoin ennen esikoisenne koulunalkua.



Mutta jos koko perheen kanssa haluatte moisen reissun tehdä, niin joko nyt tai 20 vuoden päästä

taloudellisia ja ammatillisia sidoksia (eli asuntolainaa:D eikä tietoakaan sapattivapaasta). Ei ne lapset ole mikään este, päinvastoin he tuskin koskaan enää tulevat olemaan niin lähellä teitä 24h/vrk.



Todennäköisesti lapsenne unohtavat Suomesta ainakin pimeyden ja kylmyyden:) Me kun tulimme aikoinaan takaisin hieman pidemmältä reissulta sateiseen + 12 Suomen kesään niin 2v kieltäytyi lähtemästä lentokoneesta ulos: EN TU- MÄ LÄHDEN TAKAS EPSAAN!! Samainen tenava on nyt 7v ja kiertänyt 14 maata, odottaa kuin kuuta nousevaa seuraavaa reissua 3 vkon kuluttua ja suunnittelee täyttä häkää tulevaisuuden muuttoa eteläeurooppaan:D

löytyy ympäri maailmaa - eikä 4v:llä ole vielä kielimuurikaan esteenä. Meillä ainakin tuon ikäinen selvitti n. 10 sekunnissa leikkikaverin iän, nimen ja kotimaan vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Aina ihmeteltiin miten se on mahdollista mutta lapsilla on keinonsa!



Rutiinien suhteenkin lapset on erilaisia - meillä (4) lapset ei ole koskaan olleet moksiskaan jos pesu - nukkumis tai syömisaika/paikka muuttui. Tämä aika-asiahan tulee eteen jo euroopassa kun meillä Suomessa iltaruoka on yleensä heti töiden jälkeen klo 17 mutta esim Italiassa vasta klo 20 jälkeen. Turha siitä on ongelmaa tehdä!



Skype on keksitty ja aivan loistava väline matkalla/ulkomailla asuttaessa.

kahden vuoden kiertolaiselämä on lapsille liian rankkaa.

Kielen puolesta en olisi huolissani, puhuttehan te lapsille suomea ja lapset puhuvat sitä myös keskenään.



Olen asunut vuosia ulkomailla ja mielestäni ulkomailla olo on lapsille hyvä ja hieno kokemus. Mutta 2 vuotta kiertoa on lapsille aivan liian pitkä aika, lapset tarvitsevat kiinnekohtia.

Eri asia olisi jos majapaikkanne olisi sama.

itsekin haaveilen vastaavasta, mutta oikeasti lasten kannalta ei ehkä olekaan niin hyvä juttu. Lapsilla kieli kutistuu teidän keskinäiseen ja siinä mielessä suppeaan kieleen. Lisäksi lapset tarvii pysyvyyttä ja pysyvyyttä on vaikea tarjota kahden vuoden ajan, jos paikka vaihtuu jatkuvasti. Pelkästään ihmiset ovat erinäköisiä eri maissa ja vaikka se avartaa lapsia, niin samalla he joutuvat totuttautumaan ehkä liikaakin jatkuvaan muutokseen.



Harkitsisin vielä tuota reissua. Ehkä joku 2-3kk menisi paremmin ja sitten se pitkä sapattivapaa, kun lapset on isoja?

Me lähtisimme jos olisi taloudellisesti mahdollista, muutenkin haluttaisiin asua muutama vuosi ulkomailla, mutta siihen tietysti liittyisi työnteko.



Ja ihan höpöhöpöjuttuja nuo lasten ahdistukset kun ihmisten ulkonäkö muuttuu maasta toiseen...

Toivottavasti olette harkinneet mudien "nurkissa" asumista. Monesti ulkomailla asuvat eivät kehtää vastava kieltävästi, kun kysytään.

Mutta muuten, mikä siinä! jos kestätte toisianne kaksi vuotta. Mulla vois alkaa vähän tökkiä miehen ja lapsen naama :)

Tarkoitus ei todellakaan ole mennä lusimaan toisten nurkkiin viikko tolkulla.

ap

Ihana reissu varmaan.



Mua kiinnostaa, miten teillä on työkuviot järjestyneet. Tai siis toinen on tietenkin hoitovapaalla tuon ajan, mutta mitä tapahtuu toisen työpaikalle? Voiko saada 2 vuotta palkatonta/virkavapaata tms.? Vai irtisanouduitteko vaan ja etsitte sitten uusia työpaikkoja?

Ja nauttikaa elämästänne!



rokotukset kuntoon ja terve järki muuten menossa mukana.



Tosin itse kyllä tuossa teidän matkasuunnitelmassanne muuttaisin sen verran, että pistäytyisin USA;n puolella ja olisin sen 2kk Kanadassa. Kanada on turvallinen maa (kuten Suomi) ja siksi mukava paikka lapsiperheelle. Mutta kun rajan ylittää USA;n puolelle, on kuin eri maialmaan astuisi...



Esim. Aloittaisin Vancouverista ja olisin siellä jonkin aikaa. Sen jäkeen ajaisin Kalliovuorten halki luonnonpuistojen kautta pikku hiljaa esim. Calgaryyn ja asuisin vuoristokaupungeissa pieniä pätkiä, meloisin, kalastaisin jne. Sitten Calgarysta voisi pudottaa USA;n puolelle.



Terkuin; Kanadassa pitkään pienten lasten kanssa asunut