Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin auttaa ihmisiä pääsemään irti ideologioista, itse olin fanaatikko
30.01.2021 |
Nuorempana, eikä siis parikymppisenä, vaan vielä yli kolmikymppisenäkin olin fanaattinen vasemmistolainen. En ehkä punavihreä, koska en ollut kiinnostunut vihreistä arvoista, mutta ehdottomasti vasemmistoon päin kallellaan.
Fanaattisuus näkyi siinä, että aina kun oli tilaisuus päästä keskustelemaan politiikasta, käytin sen hyväksi. Lueskelin enimmäkseen kirjoja yhteiskunnallisista asioista, eikä oikeastaan mitään muuta päähäni mahtunutkaan. Mielipiteeni olivat vahvoja ja käänsin minkä tahansa keskustelun aina omaan lempiaiheeseeni. Pikkuhiljaa muut alkoivat kyllästymään minuun. Itse tosin ajattelin, että olen poikkeuksellisen empaattinen, koska olin huolissani kaikista maailman köyhistä ja sorretuista. Voitte uskoa, että hävettää kun muistelen menneitä!
Näen tuota samaa fanaattisuutta hyvin monissa ihmisissä. Ja heitä on politiikan kaikilla laidoilla, oikealla ja vasemmalla, liberaaleissa ja konservatiiveissa, anarkisteissa ja vahvaa johtajaa kaipaavilla. Hälyttävä merkki fanaatikolle itselleen on aina se, että niistä omista ajatuksista alkaa pitämään liikaa. Fanaattisista idealaisteista tuntuu aina siltä, että kaikki muu kuin oma ideologia on vähäpätöistä. Todellisuudessa ideologia aiheuttaa sen, että ihminen menettää minuutensa. Ei ole enää mitään omia ajatuksia jäljellä, vaan ollaan kuin jonkin aatteen instrumentteja, joiden avulla aate ohjailee ihmistä.
Se miten itse pääsin irti tuosta riivatusta poliittisesta fanaattisuudesta oli pitkä prosessi. Tiedostin ongelman kyllä, mutta en halunnut tehdä sille mitään. Siinä kävi niin, että elämässä tapahtui asioita, jotka pakottivat laittamaan kirjat sivuun ja jouduin keskittymään muihin asioihin. Myöhemmin oivalsin, että kaikki mielipiteeni joita minulla oli ollut, olivat pelkkää roskaa. Siinä oli tietysti vähän pureksimista kun tajusin, etten ollutkaan niin empaattinen kuin olin itselleni uskotellut. En enää välittänytkään niiden ihmisten kohtalosta niin paljon kuin luulin välittäneeni.
Se mikä ideologian hylkäämisessä oli kohdallani parasta, uskallan nykyään muodostaa omia mielipiteitä ja minulla on selkeä minuus. Luulen, että olen miellyttävämpi ihminen muidenkin mielestä nykyään. Ihmisen on helpompi kunnioittaa itseään kun ei ole minkään aatteen orja! Positiivista on myös se, että elämä itsessään herättää minussa syvempiä tuntemuksia kuin yhteiskunnallinen vallankumous.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että palat halusta kanavoida fanaattisuutesi muiden ihmisten fanaattisuuden "parantamiseen".
Olen ollut noin seitsemän vuotta ilman "aatteen paloa", enkä ole kertaakaan ennen tätä kirjoitusta puhunut siitä, että haluaisin muuttaa muita ihmisiä. Voit olla varma, että nykyään olen tarkkana mitä ajatuksia päästän päähäni. Haluaisin kyllä auttaa, mutta pelkään että se on mahdotonta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Ap:n näennäisestä ei-fanaattisuudesta paistaa läpi ilmiselvä ja johdonmukainen ideologia.
Jos aidosti haluat päästää irti fanaattisuudestasi, muiden ihmisten fanaattisuudelle ei kannata yrittää tehdä yhtään mitään. Valitse sisäinen rauha, valitse Buddha.
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Ihminen ei tarvitse ideologiaa! Se ei ole helppoa olla aito oma itsensa ilman jonkin aatteen tai muiden vaikutusta, mutta täysin mahdollista. Esim itse olen joissakin asioissa samaa mieltä persujen kanssa, toisissa kysymyksissä vasemmiston kanssa, kolmannessa kenties kokoomuksen kanssa. Se mistä tiedän ettei mielipiteitteni takana ole ideologiaa, on se, että mielipiteeni eivät ole kiveen hakattuja. Ideologia saa minuuden katoamaan ihmisestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Idea on eri kuin ideologia. Ideoita saa tietysti olla. Idealistin tunnistaa usein siitä että on samaa mieltä lähes kaikesta muiden samanmielisten kanssa. Esim persut ovat kaikesta samaa mieltä keskenään. Sama pätee vasemmistoon. Aina on poikkeustapauksia jotka tiedostavat asian.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Julkinen terveydenhuolto perustuu hyvin vahvoihin ideologioihin siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on ihmisarvo, jokaista kuuluu auttaa jne.
Et voi kannatta julkista terveydenhuoltoa, jos et ajattele jonkin maailmankuvan mukaan. tuo sinun fanaattinen menneisyytesi estää sinua näkemästä, että maailmankuvien ja ideologioiden kanssa täällä elellään.
Hyvä viesti tärkeästä asiasta.
On harvinaista, että ihminen pystyy itse näkemään ideologiansa aiheuttaman kapeakatseisuuden rajoittavana tekijänä. Kaikilla ideologioilla on yksi tietty näkemys kaikkeudesta ja sen ihanuudesta, jos...
Ja kun ihan kaikki asiat on, jos sitä niin tätä, mikään ei etene milloinkaan mihinkään. On vain aate ja sen julistaminen, mutta kukaan ei kuuntele, eikä halua kuulla. Rakentava ajattelu ja ajattelu yleensä auttaa näkemään asioita monelta suunnalta ja silloin voi havaita, että yhtä totuutta ei ole.
Tämä maailma on jyrkkä, rajoja vetävä, tuomitseva ja hajoittamalla hallitseva. Ja hyvin usein nuo tehdään ideologian nimissä. Jos siitä pääsee eroon, on heti parempi ihminen. Hyväksymällä itsensä on mahdollista hyväksyä myös muut. Onnea valitsemallesi tielle, se todennäköisesti on hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä viesti tärkeästä asiasta.
On harvinaista, että ihminen pystyy itse näkemään ideologiansa aiheuttaman kapeakatseisuuden rajoittavana tekijänä. Kaikilla ideologioilla on yksi tietty näkemys kaikkeudesta ja sen ihanuudesta, jos...
Ja kun ihan kaikki asiat on, jos sitä niin tätä, mikään ei etene milloinkaan mihinkään. On vain aate ja sen julistaminen, mutta kukaan ei kuuntele, eikä halua kuulla. Rakentava ajattelu ja ajattelu yleensä auttaa näkemään asioita monelta suunnalta ja silloin voi havaita, että yhtä totuutta ei ole.
Tämä maailma on jyrkkä, rajoja vetävä, tuomitseva ja hajoittamalla hallitseva. Ja hyvin usein nuo tehdään ideologian nimissä. Jos siitä pääsee eroon, on heti parempi ihminen. Hyväksymällä itsensä on mahdollista hyväksyä myös muut. Onnea valitsemallesi tielle, se todennäköisesti on hyvä valinta.
Hyvä, joku sentään oivalsi! Aatteen pauloihin on tosiaan helppo langeta. On oikeastaan vaikeaa olla olematta sokea idealisti, sitä joutuu jatkuvasti haastamaan omia ajatuksia ja se voi olla kivuliasta, sillä aattee muuttuvat rakkaiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Julkinen terveydenhuolto perustuu hyvin vahvoihin ideologioihin siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on ihmisarvo, jokaista kuuluu auttaa jne.
Et voi kannatta julkista terveydenhuoltoa, jos et ajattele jonkin maailmankuvan mukaan. tuo sinun fanaattinen menneisyytesi estää sinua näkemästä, että maailmankuvien ja ideologioiden kanssa täällä elellään.
Kaukaa haettuja itsestäänselvyyksiä puettuna fanaattiseen julistukseen olevaisuuden illuusiosta, mikä ei liity ideologioihin millään tavalla. Julkinen terveydenhuolto on sovellus maalaisjärjestä todellisuuteen. Yritä ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä viesti tärkeästä asiasta.
On harvinaista, että ihminen pystyy itse näkemään ideologiansa aiheuttaman kapeakatseisuuden rajoittavana tekijänä. Kaikilla ideologioilla on yksi tietty näkemys kaikkeudesta ja sen ihanuudesta, jos...
Ja kun ihan kaikki asiat on, jos sitä niin tätä, mikään ei etene milloinkaan mihinkään. On vain aate ja sen julistaminen, mutta kukaan ei kuuntele, eikä halua kuulla. Rakentava ajattelu ja ajattelu yleensä auttaa näkemään asioita monelta suunnalta ja silloin voi havaita, että yhtä totuutta ei ole.
Tämä maailma on jyrkkä, rajoja vetävä, tuomitseva ja hajoittamalla hallitseva. Ja hyvin usein nuo tehdään ideologian nimissä. Jos siitä pääsee eroon, on heti parempi ihminen. Hyväksymällä itsensä on mahdollista hyväksyä myös muut. Onnea valitsemallesi tielle, se todennäköisesti on hyvä valinta.
Hyvä, joku sentään oivalsi! Aatteen pauloihin on tosiaan helppo langeta. On oikeastaan vaikeaa olla olematta sokea idealisti, sitä joutuu jatkuvasti haastamaan omia ajatuksia ja se voi olla kivuliasta, sillä aattee muuttuvat rakkaiksi.
ap
Se vaatii älyä ja kykyä ajatella, että ylipäätään voi haastaa itsensä näkemään asioita oman ideologiansa ohi, tai yli. Aloituskirjoituksesi osoittaa, että sinulla on molemmat tarvittavat ominaisuudet haastaa itsesi ja ennenkaikkea ymmärtää ideologian rajoittavan tekijän olemassaolo. Kyse on eräänlaisesta paranemisprosessista, mikä saattaa olla tuskallinen, mutta onnistuessaan palkitseva, mikä on havaittavissa aloitusviestissäsi. 11
Yhteiskuntatieteilijyys loiventaa monella ajattelua. Työelämä vielä lisää. Sosiologiaa suosittelen, ensin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että palat halusta kanavoida fanaattisuutesi muiden ihmisten fanaattisuuden "parantamiseen".
Olen ollut noin seitsemän vuotta ilman "aatteen paloa", enkä ole kertaakaan ennen tätä kirjoitusta puhunut siitä, että haluaisin muuttaa muita ihmisiä. Voit olla varma, että nykyään olen tarkkana mitä ajatuksia päästän päähäni. Haluaisin kyllä auttaa, mutta pelkään että se on mahdotonta.
ap
Eniten tässä on kysymysmerkkinä se, että olisitko sinä ollut valmis luopumaan aatteestasi kun vain joku olisi tullut sinuasiitä "parantamaan"? Vai ajatteletko olevasi jotenkin niin paljon älykkäämpi ja pätevämpi, että juuri sinä saat muut ihmiset hylkäämään ideologiansa?
Jos koet näin, niin miksi? Jos sama ei olisi toiminut sinun kohdallasi, vaan tarvitsit sen kuuluisan muun elämän ennen kuin ymmärsit mokasi.
On yksi asia josta voisi lisätä tietoisuutta, joka voisi teoriassa ehkä vähän ekäistä tälläistä. Se on se, että kun ihminen muuttaa maailmankuvaansa ensimmäistä kertaa, niin hänellä on taipumus uskoa, että hän on "herännyt totuuteen". Koska nyt tämä uusi maailmankuva näyttää totuudelta, ja vanha valheelta. Eikä hänellä ole mitään vertailukohtaa. Sitten kun muuttaa maailmakuvaansa taas, niin sitä ymmärtää ja tiedostaa sen olevan "vain" maailmankuva, eikä ole enää kovin vaivautunut siitä, että joku tulee haastamaan sen.
Ideologia sinänsä ei välttämättä ole vielä paha, mutta jos ihminen on joka asiassa esimerkiksi liberaali tai konservatiivi, oikeistolainen tai vasemmistolainen niin jotain on mennyt pieleen. Samoin jos omaksuu sellaisenaan "faktoina" kaikki median asiantuntijoiden suulla esittämät totuudet niin silloinkin menee pieleen. Oma ajattelu on välttämätöntä ja se on elämän mittainen prosessi.
Vierailija kirjoitti:
On yksi asia josta voisi lisätä tietoisuutta, joka voisi teoriassa ehkä vähän ekäistä tälläistä. Se on se, että kun ihminen muuttaa maailmankuvaansa ensimmäistä kertaa, niin hänellä on taipumus uskoa, että hän on "herännyt totuuteen". Koska nyt tämä uusi maailmankuva näyttää totuudelta, ja vanha valheelta. Eikä hänellä ole mitään vertailukohtaa. Sitten kun muuttaa maailmakuvaansa taas, niin sitä ymmärtää ja tiedostaa sen olevan "vain" maailmankuva, eikä ole enää kovin vaivautunut siitä, että joku tulee haastamaan sen.
Erinomainen kommentti. 10+
Kommenttisi kertoo nykyään valitettavan harvinaisesta kyvystä ajatella asioita laajemmin. Maailmankuva sinänsä on se, minkä me voimme havaita, mutta mille me emme voi tehdä yhtään mitään muuta, kuin sovittaa itsemme siihen ja tehdä se mitä me voimme tehdä. Asiat mitä me voimme tehdä ovat rajallisia ja se raja on meidän omat lähimmäisemme. Kun me olemme hyviä ihmisiä lähimmäisillemme, me ojennamme esimerkillämme viestikapulan, mikä jatkaa hyvyyden matkaa. Koskaan ei pidä väheksyä esimerkin voimaa, mitä me näytämme lapsillemme ja he vievät sitä eteenpäin. Viha on helppoa, mikä näkyy kommenteissa täällä, mutta jos vihaajat antaisivat itselleen tilaisuuden ajatteluun, hekin saattaisivat ymmärtää heidän asenteensa olevan hajottava, ei rakentava. Viha luo vain vihaa.
Ymmärrän ideologian yhteiskunnalliseksi kokonaisselitykseksi, joka vastaa käytännössä kaikkiin kysymyksiin yhteiskunnasta: miksi asiat ovat niin kuin ovat ja mitä pitäisi tehdä, että kaikki muuttuisi paremmaksi, ehkä jopa täydelliseksi. Ideologia antaa perustelut sille, miksi on oikein toimia tietyllä tavalla ja väärin toimia toisella tavalla.
Minua kiinnostaa tuo moraalinen aspekti ideologian hylkäämisessä. Sinusta ap. lienee tullut vähemmän rasittava lähimmäisillesi, mutta oletko muuten muuttunut käytännössä jompaan kumpaan suuntaan moraalisesti lähimmäisiäsi kohtaan?
Oliko kaikki köyhien auttaminen yms. ideologian aikana pelkkää puhetta vai myös tekoja?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
"Hälyttävä merkki fanaatikolle itselleen on aina se, että niistä omista ajatuksista alkaa pitämään liikaa."
Näitähän riittää.
Yleensä ensimmäinen hyvä merkki on se, että itse oivaltaa oman tilansa. Tiedän kyllä, että tosi fanaatikolta se on liikaa pyydetty.
Kuulostaa siltä, että palat halusta kanavoida fanaattisuutesi muiden ihmisten fanaattisuuden "parantamiseen".