Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin auttaa ihmisiä pääsemään irti ideologioista, itse olin fanaatikko
30.01.2021 |
Nuorempana, eikä siis parikymppisenä, vaan vielä yli kolmikymppisenäkin olin fanaattinen vasemmistolainen. En ehkä punavihreä, koska en ollut kiinnostunut vihreistä arvoista, mutta ehdottomasti vasemmistoon päin kallellaan.
Fanaattisuus näkyi siinä, että aina kun oli tilaisuus päästä keskustelemaan politiikasta, käytin sen hyväksi. Lueskelin enimmäkseen kirjoja yhteiskunnallisista asioista, eikä oikeastaan mitään muuta päähäni mahtunutkaan. Mielipiteeni olivat vahvoja ja käänsin minkä tahansa keskustelun aina omaan lempiaiheeseeni. Pikkuhiljaa muut alkoivat kyllästymään minuun. Itse tosin ajattelin, että olen poikkeuksellisen empaattinen, koska olin huolissani kaikista maailman köyhistä ja sorretuista. Voitte uskoa, että hävettää kun muistelen menneitä!
Näen tuota samaa fanaattisuutta hyvin monissa ihmisissä. Ja heitä on politiikan kaikilla laidoilla, oikealla ja vasemmalla, liberaaleissa ja konservatiiveissa, anarkisteissa ja vahvaa johtajaa kaipaavilla. Hälyttävä merkki fanaatikolle itselleen on aina se, että niistä omista ajatuksista alkaa pitämään liikaa. Fanaattisista idealaisteista tuntuu aina siltä, että kaikki muu kuin oma ideologia on vähäpätöistä. Todellisuudessa ideologia aiheuttaa sen, että ihminen menettää minuutensa. Ei ole enää mitään omia ajatuksia jäljellä, vaan ollaan kuin jonkin aatteen instrumentteja, joiden avulla aate ohjailee ihmistä.
Se miten itse pääsin irti tuosta riivatusta poliittisesta fanaattisuudesta oli pitkä prosessi. Tiedostin ongelman kyllä, mutta en halunnut tehdä sille mitään. Siinä kävi niin, että elämässä tapahtui asioita, jotka pakottivat laittamaan kirjat sivuun ja jouduin keskittymään muihin asioihin. Myöhemmin oivalsin, että kaikki mielipiteeni joita minulla oli ollut, olivat pelkkää roskaa. Siinä oli tietysti vähän pureksimista kun tajusin, etten ollutkaan niin empaattinen kuin olin itselleni uskotellut. En enää välittänytkään niiden ihmisten kohtalosta niin paljon kuin luulin välittäneeni.
Se mikä ideologian hylkäämisessä oli kohdallani parasta, uskallan nykyään muodostaa omia mielipiteitä ja minulla on selkeä minuus. Luulen, että olen miellyttävämpi ihminen muidenkin mielestä nykyään. Ihmisen on helpompi kunnioittaa itseään kun ei ole minkään aatteen orja! Positiivista on myös se, että elämä itsessään herättää minussa syvempiä tuntemuksia kuin yhteiskunnallinen vallankumous.
Kommentit (38)
Faith kirjoitti:
Ymmärrän ideologian yhteiskunnalliseksi kokonaisselitykseksi, joka vastaa käytännössä kaikkiin kysymyksiin yhteiskunnasta: miksi asiat ovat niin kuin ovat ja mitä pitäisi tehdä, että kaikki muuttuisi paremmaksi, ehkä jopa täydelliseksi. Ideologia antaa perustelut sille, miksi on oikein toimia tietyllä tavalla ja väärin toimia toisella tavalla.
Minua kiinnostaa tuo moraalinen aspekti ideologian hylkäämisessä. Sinusta ap. lienee tullut vähemmän rasittava lähimmäisillesi, mutta oletko muuten muuttunut käytännössä jompaan kumpaan suuntaan moraalisesti lähimmäisiäsi kohtaan?
Oliko kaikki köyhien auttaminen yms. ideologian aikana pelkkää puhetta vai myös tekoja?
En usko, että olisin hirveästi muuttuunut siinä suhteessa että miten kohtelen muita ihmisiä. Olen luonteeltani muut huomioiva ja peruskohtelias. Silloin ennenkin tiedostin ongelman jossain määrin, mutta en vain mahtanut sille mitään ettei muut maailman asiat kiinnostaneet kuin se oma aate. En minä nuorempanakaan täysin ajattelematon ollut muita kohtaan, mutta kyllä niitä kiusallisia tilanteita silti paljon syntyi. Olen viimeiset vuodet ollut vailla suuria määriä ihmiskontakteja, joten en ole edes päässyt testaamaan itseäni henkisen kypsyyden suhteen.
Kyllä se köyhien auttaminen oli enimmäkseen pelkkää puhetta. Siinä oli tosin paljon sitä että romantisoin köyhyyttä. Ajattelin sen olevan jollain tavalla suuri olemassaolon muoto. Tavallista työläisromantiikkaakin se osittain oli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Julkinen terveydenhuolto perustuu hyvin vahvoihin ideologioihin siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on ihmisarvo, jokaista kuuluu auttaa jne.
Et voi kannatta julkista terveydenhuoltoa, jos et ajattele jonkin maailmankuvan mukaan. tuo sinun fanaattinen menneisyytesi estää sinua näkemästä, että maailmankuvien ja ideologioiden kanssa täällä elellään.
Sekoitat ideat ja ideologian. Maailmankuvakaan ei ole sama kuin aate tai ideologia. Ideoligin tunnistat siitä että esim samassa puolueessa kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Jos törmään esim persuun joka tunnustaa ilmastonmuutoksen vaarat ja on huolissaan myös myös ulkomaalaisista, onneksi olkoon, törmännyt itsenäiseen ajattelijaan. Ei heitä hirveästi ole, sillä suurin osa on idelogian pauloissa. Lue Dostojevskia vaikkapa, hän kirjoittaa ideologioista esim Idiootissa.
ap
"Ei heitä hirveästi ole ja suurin osa on ideologian pauloissa".
Persuja äänesti sellaiset reilu 500 000. Ja sinä TIEDÄT noita ihmisiä itseään paremmin mitä he ajattelevat ja mitä mieltä ovat?
Ihan oikeasti et tiedä.
On todella ylimielistä mennä toisten puolesta ja yli huutelemaan mitä toinen ajattelee. Se on röyhkeää.
Idelogioissa ja fanaattisuudessa on sellainen typerä ongelma, että ajatellaan ja lokeroidaan ihmiset ryhmiin. On tosi ironista ja surkuhupaisaa kun itsensä ns. älykkäisksi, hyviksi, suv ait sevaisiksi, eettisiksi, koulutetuiksi ja paremmiksi ihmisiksi identifioivat ihmiset selittävät "niistä persuista", joiden ajatukset KEKSIVÄT itse omasta päästään.
Olkiukkoilevat ja sortuvat me-"ne"- ajatteluun. Lisäksi vielä representoivat kaikenlaista omaa projektiotaan ihmisryhmään jonka suuruutta eivät näytä hahmottavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Idea on eri kuin ideologia. Ideoita saa tietysti olla. Idealistin tunnistaa usein siitä että on samaa mieltä lähes kaikesta muiden samanmielisten kanssa. Esim persut ovat kaikesta samaa mieltä keskenään. Sama pätee vasemmistoon. Aina on poikkeustapauksia jotka tiedostavat asian.
ap
Kirjoitit hienosti ja kypsästi fanatismista, mikä tuntui ensimmäisille kommentoijille kuitenkin menevän yli hilseen, tai tunteisiin (koska ovat fanaatikkoja kuitenkin itse).
Kysyisin mitä tarkoitat tai mihin perustat tuo väittämäsi että, persut ja vasemmistolaiset ovat kaikessa samaa mieltä keskenään? Ja sitten kuitenkin kumoat väittämäsi poikkeustapauksilla?
Meinasitko tuossa, että kyse on persu- ja vasemmisto idealisteista, ei suurimmasta osasta persuja tai vasemmistolaisia?
Heitä on kuitenkin satoja ja satoja tuhansia. Yhteensä varmaan lähemmäs miljoona?
Kyllä mä uskon, että ylivoimainen enemmistö yhteiskunnasta kiinnostuneista ihmisistä on idealisteja siinä mielessä kuin olen siitä kirjoittanut. Tarkoitan sillä sitä, että jos kysyt esim punavihreältä yhden kysymyksen vaikka että mitä mieltä tämä on naisten asemasta Suomessa, voit jo arvata mitä mieltä hän on ydinvoimasta, identiteettipolitiikasta, seksuaalivähemmistöjen asemasta, ilmastonmuutoksesta jne.
Ideologiasta vapaita ovat ne jotka ovat jossain ratkaisevassa kysymyksessä eri mieltä oman ryhmänsä kanssa. Itsenäisellä ajattelijalla tosin ei varmaan mitään omaa ryhmää edes ole. Kaikki me olemme aikamme tuotteita, mutta joistakin se oma kulttuuri paistaa vähän liikaa läpi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Julkinen terveydenhuolto perustuu hyvin vahvoihin ideologioihin siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on ihmisarvo, jokaista kuuluu auttaa jne.
Et voi kannatta julkista terveydenhuoltoa, jos et ajattele jonkin maailmankuvan mukaan. tuo sinun fanaattinen menneisyytesi estää sinua näkemästä, että maailmankuvien ja ideologioiden kanssa täällä elellään.
Sekoitat ideat ja ideologian. Maailmankuvakaan ei ole sama kuin aate tai ideologia. Ideoligin tunnistat siitä että esim samassa puolueessa kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Jos törmään esim persuun joka tunnustaa ilmastonmuutoksen vaarat ja on huolissaan myös myös ulkomaalaisista, onneksi olkoon, törmännyt itsenäiseen ajattelijaan. Ei heitä hirveästi ole, sillä suurin osa on idelogian pauloissa. Lue Dostojevskia vaikkapa, hän kirjoittaa ideologioista esim Idiootissa.
ap
"Ei heitä hirveästi ole ja suurin osa on ideologian pauloissa".
Persuja äänesti sellaiset reilu 500 000. Ja sinä TIEDÄT noita ihmisiä itseään paremmin mitä he ajattelevat ja mitä mieltä ovat?
Ihan oikeasti et tiedä.
On todella ylimielistä mennä toisten puolesta ja yli huutelemaan mitä toinen ajattelee. Se on röyhkeää.
Idelogioissa ja fanaattisuudessa on sellainen typerä ongelma, että ajatellaan ja lokeroidaan ihmiset ryhmiin. On tosi ironista ja surkuhupaisaa kun itsensä ns. älykkäisksi, hyviksi, suv ait sevaisiksi, eettisiksi, koulutetuiksi ja paremmiksi ihmisiksi identifioivat ihmiset selittävät "niistä persuista", joiden ajatukset KEKSIVÄT itse omasta päästään.
Olkiukkoilevat ja sortuvat me-"ne"- ajatteluun. Lisäksi vielä representoivat kaikenlaista omaa projektiotaan ihmisryhmään jonka suuruutta eivät näytä hahmottavan.
Voihan se olla että olen väärässä ja olen paisutellut asiaa. Ehkä niitä ns. omilla aivoilla ajattelevia on enemmän kuin luulen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Idea on eri kuin ideologia. Ideoita saa tietysti olla. Idealistin tunnistaa usein siitä että on samaa mieltä lähes kaikesta muiden samanmielisten kanssa. Esim persut ovat kaikesta samaa mieltä keskenään. Sama pätee vasemmistoon. Aina on poikkeustapauksia jotka tiedostavat asian.
ap
Kirjoitit hienosti ja kypsästi fanatismista, mikä tuntui ensimmäisille kommentoijille kuitenkin menevän yli hilseen, tai tunteisiin (koska ovat fanaatikkoja kuitenkin itse).
Kysyisin mitä tarkoitat tai mihin perustat tuo väittämäsi että, persut ja vasemmistolaiset ovat kaikessa samaa mieltä keskenään? Ja sitten kuitenkin kumoat väittämäsi poikkeustapauksilla?
Meinasitko tuossa, että kyse on persu- ja vasemmisto idealisteista, ei suurimmasta osasta persuja tai vasemmistolaisia?
Heitä on kuitenkin satoja ja satoja tuhansia. Yhteensä varmaan lähemmäs miljoona?
Kyllä mä uskon, että ylivoimainen enemmistö yhteiskunnasta kiinnostuneista ihmisistä on idealisteja siinä mielessä kuin olen siitä kirjoittanut. Tarkoitan sillä sitä, että jos kysyt esim punavihreältä yhden kysymyksen vaikka että mitä mieltä tämä on naisten asemasta Suomessa, voit jo arvata mitä mieltä hän on ydinvoimasta, identiteettipolitiikasta, seksuaalivähemmistöjen asemasta, ilmastonmuutoksesta jne.
Ideologiasta vapaita ovat ne jotka ovat jossain ratkaisevassa kysymyksessä eri mieltä oman ryhmänsä kanssa. Itsenäisellä ajattelijalla tosin ei varmaan mitään omaa ryhmää edes ole. Kaikki me olemme aikamme tuotteita, mutta joistakin se oma kulttuuri paistaa vähän liikaa läpi.
ap
On aika ärsyttävää kun et näytä hahmottavan oman empiirisen kokemuspiirisi suhdetta todellisuuteen ja siihen kuinka paljon ihmisiä on oikeasti olemassa.
Olet keskustellut pinnallisesti muutamien ihmisten kanssa ja nyt yleistät ne omat kokemuksesi riittäväksi otannaksi, väittääksesi että sinulla on nyt tieto miljoonista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit, että yhteiskunta olisi järjestetty, jos ihmisillä ei olisi mitään ideologiaa tai maailmankuvaa? Silloin ei olisi demokratiaa, ei olisi kouluja, ei terveydenhuoltoa. Poliisi ja oikeuslaitos olisivat turhia, koska lait ovat myös osa jonkin laista ideologiaa/ideologioita/maailmankuvia.
Jonkinlaiseen ideologiaan perustuu myös palokunta yms.
Eihän ideologian puuttuminen tarkoita että ei enää ota mihinkään kantaa. Ainahan sitä joutuu hieman tasapainoilemaan ajatusten kanssa, mutta siinä on iso ero onko poliitiinen fanaatikko vai kannattaako julkista terveydenhuoltoa tai poliisia.
ap
Julkinen terveydenhuolto perustuu hyvin vahvoihin ideologioihin siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on ihmisarvo, jokaista kuuluu auttaa jne.
Et voi kannatta julkista terveydenhuoltoa, jos et ajattele jonkin maailmankuvan mukaan. tuo sinun fanaattinen menneisyytesi estää sinua näkemästä, että maailmankuvien ja ideologioiden kanssa täällä elellään.
Sekoitat ideat ja ideologian. Maailmankuvakaan ei ole sama kuin aate tai ideologia. Ideoligin tunnistat siitä että esim samassa puolueessa kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Jos törmään esim persuun joka tunnustaa ilmastonmuutoksen vaarat ja on huolissaan myös myös ulkomaalaisista, onneksi olkoon, törmännyt itsenäiseen ajattelijaan. Ei heitä hirveästi ole, sillä suurin osa on idelogian pauloissa. Lue Dostojevskia vaikkapa, hän kirjoittaa ideologioista esim Idiootissa.
ap
"Ei heitä hirveästi ole ja suurin osa on ideologian pauloissa".
Persuja äänesti sellaiset reilu 500 000. Ja sinä TIEDÄT noita ihmisiä itseään paremmin mitä he ajattelevat ja mitä mieltä ovat?
Ihan oikeasti et tiedä.
On todella ylimielistä mennä toisten puolesta ja yli huutelemaan mitä toinen ajattelee. Se on röyhkeää.
Idelogioissa ja fanaattisuudessa on sellainen typerä ongelma, että ajatellaan ja lokeroidaan ihmiset ryhmiin. On tosi ironista ja surkuhupaisaa kun itsensä ns. älykkäisksi, hyviksi, suv ait sevaisiksi, eettisiksi, koulutetuiksi ja paremmiksi ihmisiksi identifioivat ihmiset selittävät "niistä persuista", joiden ajatukset KEKSIVÄT itse omasta päästään.
Olkiukkoilevat ja sortuvat me-"ne"- ajatteluun. Lisäksi vielä representoivat kaikenlaista omaa projektiotaan ihmisryhmään jonka suuruutta eivät näytä hahmottavan.
Voihan se olla että olen väärässä ja olen paisutellut asiaa. Ehkä niitä ns. omilla aivoilla ajattelevia on enemmän kuin luulen.
ap
Minäkin luulen näin. Yleensähän sitä ihmiset helposti ajattelevat muiden olevan vähemmän viisaita kuin itse on. Kun eihän se muiden ihmisten päänsisäinen toiminta näy ulospäin.
Oman itsensä 24/7 tapahtuvasta prosessoinnista on tietoinen, mutta kun muut ihmiset näyttäytyvät vain toimintansa ja lyhyiden puheenvuorojensa kautta, niin sitä ei tajua, miten myös hekin ajattelevat.
Haluat siis FANAATTISESTI "auttaa"... sinulla on edelleen voimakas tarve saada toisista ihmisistä jotain irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Idea on eri kuin ideologia. Ideoita saa tietysti olla. Idealistin tunnistaa usein siitä että on samaa mieltä lähes kaikesta muiden samanmielisten kanssa. Esim persut ovat kaikesta samaa mieltä keskenään. Sama pätee vasemmistoon. Aina on poikkeustapauksia jotka tiedostavat asian.
ap
Kirjoitit hienosti ja kypsästi fanatismista, mikä tuntui ensimmäisille kommentoijille kuitenkin menevän yli hilseen, tai tunteisiin (koska ovat fanaatikkoja kuitenkin itse).
Kysyisin mitä tarkoitat tai mihin perustat tuo väittämäsi että, persut ja vasemmistolaiset ovat kaikessa samaa mieltä keskenään? Ja sitten kuitenkin kumoat väittämäsi poikkeustapauksilla?
Meinasitko tuossa, että kyse on persu- ja vasemmisto idealisteista, ei suurimmasta osasta persuja tai vasemmistolaisia?
Heitä on kuitenkin satoja ja satoja tuhansia. Yhteensä varmaan lähemmäs miljoona?
Kyllä mä uskon, että ylivoimainen enemmistö yhteiskunnasta kiinnostuneista ihmisistä on idealisteja siinä mielessä kuin olen siitä kirjoittanut. Tarkoitan sillä sitä, että jos kysyt esim punavihreältä yhden kysymyksen vaikka että mitä mieltä tämä on naisten asemasta Suomessa, voit jo arvata mitä mieltä hän on ydinvoimasta, identiteettipolitiikasta, seksuaalivähemmistöjen asemasta, ilmastonmuutoksesta jne.
Ideologiasta vapaita ovat ne jotka ovat jossain ratkaisevassa kysymyksessä eri mieltä oman ryhmänsä kanssa. Itsenäisellä ajattelijalla tosin ei varmaan mitään omaa ryhmää edes ole. Kaikki me olemme aikamme tuotteita, mutta joistakin se oma kulttuuri paistaa vähän liikaa läpi.
ap
On aika ärsyttävää kun et näytä hahmottavan oman empiirisen kokemuspiirisi suhdetta todellisuuteen ja siihen kuinka paljon ihmisiä on oikeasti olemassa.
Olet keskustellut pinnallisesti muutamien ihmisten kanssa ja nyt yleistät ne omat kokemuksesi riittäväksi otannaksi, väittääksesi että sinulla on nyt tieto miljoonista ihmisistä.
Enhän minä kaikkia maailman ihmisiä ole syyttänyt aatteeseen hurahtamisesta. Useimmiten ideologialta turvassa tuntuvat olevan ne, jotka eivät ole hirveän avoimia ja kiinnostuneita mistään. Heidän arvomaailmansa pysyy yleensä arvoituksena, vaikka tietäisinkin heistä jotain. Omia kokemuksiani minä tässä joudun vain käyttämään hyväkseni. Olisi tiestysti hienoa nähdä tutkimuksia, mutta yleensä nämä asiat kuitenkin herättävät tunteita eivätkä ihmiset osaa vastata rehellisesti.
ap
Sitten tässä on vielä sellainen asia mikä minua korpeaa (olen muutaman kommentin tänne jo laittanut), että kun nähtävästi eri ajatusmaailmat tässä ovat polarisoituneet, ainakin keskustelukulttuurissa, niin se miten se toinen puoli kasvattaa sitä toista puolta itse.
Siis on niin naurettavaa/itkettävää seurata sitä kun ns. paremmat ihmiset työntävät muita ihmisiä sinne persujen puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis FANAATTISESTI "auttaa"... sinulla on edelleen voimakas tarve saada toisista ihmisistä jotain irti.
Mistä sinä tuollaista sait päähäsi?
Ollaan varmaan luettu eri teksiä?
Näyttää siltä, että osa kommentoijista ymmärsi lukemansa näin: "Olen fanaattinen".
Aika pelottavaa.
Hetken aikaa ehdin toivoa, että ap olisi juuri tuollainen vasemmistofanaatikko läheiseni, mutta ei sitten kuitenkaan. Tietyistä aiheista ei ole muutamaan vuoteen voinut edes keskustella ilman riitaa ja aivan käsittämätöntä syyllistämistä, jos ei ole asioista täysin samaa mieltä. Kannatan periaatteessa monia vasemmistolle tärkeitä asioita, mutta fanaattisen lähestymistavan vuoksi ne ovat alkaneet tuntua oikeastaan aika vierailta. Mukava kuulla, että tuosta on mahdollista parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla mahdoton tehtävä. Miten olisit itse fanaattisina vuosinasi suhtautunut siihen, jos joku olisi limestynyt luoksesi ja sanonut, että sinun pitää nyt päästä tästä fanaattisuudesta yli ja ajatella jotain muuta? Todennäköisesti olisit torjunut sen ihmisen. Sanoit itsekin että tiedostit ongelman, mutta et halunnut muuttua. Mitä sitten voisit tehdä, että ihmiset tajuaisivat oman fanaattisuutensa?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla mahdoton tehtävä. Miten olisit itse fanaattisina vuosinasi suhtautunut siihen, jos joku olisi limestynyt luoksesi ja sanonut, että sinun pitää nyt päästä tästä fanaattisuudesta yli ja ajatella jotain muuta? Todennäköisesti olisit torjunut sen ihmisen. Sanoit itsekin että tiedostit ongelman, mutta et halunnut muuttua. Mitä sitten voisit tehdä, että ihmiset tajuaisivat oman fanaattisuutensa?
En minä tosiaankaan tiedä mitä voisin tehdä muitten hyväski tässä asiassa. Kokemukseni mukaan ihmiset harvoin muuttuvat. Ainoa mitä voi yrittää on herättää muissa tietoisuus siitä, että aate on vienyt miehen/naisen mennessään. Kyllä minullekin asiasta huomautettiin, mutta muistan vain ajatelleeni että tiedostan ongelman, mutta toisaalta ajattelin olevani oikeassa ja siten oikeutettu paasaamaan politiikkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen sekin, että jos ihminen meinaa muuttaa arvomaailmansa tehden täyden U-käännöksen, sitä saattaa eristää itsensä kaveripiiristä ja joutua ristiriitaan ihailemiensa auktoriteettien kanssa.
ap
Oma kokemukseni fanaatikoista on se, että he eivät lakkaa olemasta fanaatikkoja, vaan hurahtavat johonkin uuteen. Ensin hurahtaa enkeli- ja yksisarvishoitoihin ja sitten johonkin fanaattiseen kristillisyyteen, tai päinvastoin. Kun tapaatte pitkästä aikaa, hänellä onkin taas joku uusi juttu. Yhtäkkiä hän on innokas terveystuotteiden markkinoija ja yrittää heti myydä sinullekin jotain vitamiinipuristetta. Seuraavalla kerralla hän on hurahtanut äitiyteen ja on 5 lasta alle 7 v...
"Se mikä ideologian hylkäämisessä oli kohdallani parasta, uskallan nykyään muodostaa omia mielipiteitä ja minulla on selkeä minuus. Luulen, että olen miellyttävämpi ihminen muidenkin mielestä nykyään. Ihmisen on helpompi kunnioittaa itseään kun ei ole minkään aatteen orja! Positiivista on myös se, että elämä itsessään herättää minussa syvempiä tuntemuksia kuin yhteiskunnallinen vallankumous."
Kirjoituksesi perusteella yrität edelleen itse muodostaa näkemyksiä ilman aineistoa ja muiden näkemyksistä tai ympäröivästä maailmasta oppimista. "Olen sitä ja tätä mieltä" ei ole mikään herääminen eikä aito ideologiasta parantuminen.
"Minä, mä, mun näkemykset", "Kunpa muut luopuisivat ideologioista". Älä keskity muiden ajattelun koettuun virheellisyyteen vaan tajua, ettet edelleenkään vaikuta osaavan tai malttavan muodostaa näkemyksiä todellisuuden pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fanaattinen tunnut olevan nytkin, kun mielestäsi minkäänlaista ideologiaa ei saa olla. Sekin on ideologia. Yritäpä elää ilman minkäänlaista ideologiaa. Tuskin onnistut. Ei-fanaattinen ymmärtää, että itselläkin on ristiriitaisia ideologioita, ja pyrkii löytämään jonkin laisen kompromissin.
Ihminen ei tarvitse ideologiaa! Se ei ole helppoa olla aito oma itsensa ilman jonkin aatteen tai muiden vaikutusta, mutta täysin mahdollista. Esim itse olen joissakin asioissa samaa mieltä persujen kanssa, toisissa kysymyksissä vasemmiston kanssa, kolmannessa kenties kokoomuksen kanssa. Se mistä tiedän ettei mielipiteitteni takana ole ideologiaa, on se, että mielipiteeni eivät ole kiveen hakattuja. Ideologia saa minuuden katoamaan ihmisestä.
ap
Ongelma on näkemysten muodostamisessa ja vertailussa omien tai muiden mielipiteiden pohjalta. Missä kytkös todellisuuteen? Mihin näkemykset perustuvat?
Kirjoitit hienosti ja kypsästi fanatismista, mikä tuntui ensimmäisille kommentoijille kuitenkin menevän yli hilseen, tai tunteisiin (koska ovat fanaatikkoja kuitenkin itse).
Kysyisin mitä tarkoitat tai mihin perustat tuo väittämäsi että, persut ja vasemmistolaiset ovat kaikessa samaa mieltä keskenään? Ja sitten kuitenkin kumoat väittämäsi poikkeustapauksilla?
Meinasitko tuossa, että kyse on persu- ja vasemmisto idealisteista, ei suurimmasta osasta persuja tai vasemmistolaisia?
Heitä on kuitenkin satoja ja satoja tuhansia. Yhteensä varmaan lähemmäs miljoona?