Mitkä nuorena tekemäsi asiat hirvittävät jälkikäteen?
Kommentit (45)
Teininä hormonimyrskyissä riitelin äitini kanssa ja lopuksi sylkäisin hänen kasvoilleen. Sitä häpeän yli kaiken ja toivon kuollakseni, että äiti on jo unohtanut. Hän on maailman paras äiti, auttaa, lohduttaa ja opettanut mulle niiin paljon. Tuo on ehdottomasti pahin tekoseni.
Liian kovaa mopoilla/kevareilla/prätkillä ajaminen.
Ilotulitteiden muokkaaminen.
Lähetin sähköpostia autokoulun sihteerille jossa kerroin että olen ihastunut. Ei helvetti..
Liftaamista keskellä yötä. Ja yhtä ihastusta ihan kokonaisuudessaan, tunnen erittäin vahvaa myötähäpeää silloista itseäni kohtaan.
Nettituttujen luo lähteminen toiseen kaupunkiin ilman mitään kuvien vaihtoa/puhelinkeskusteluja, ja heidän kutsuminen kotiini.
Intiaan lähtö yksin 19-vuotiaana.
Todella varomaton toiminta humalassa Helsingin yöelämässä lukuisien vuosien ajan.
Yksin liftaaminen on asia joka jälkikäteen kauhistuttaa. Mitään ikävää ei tapahtunut ja sain kyydin kotiovelle asti. Jatkot ovat toinen juttu. Ylipäätään luuhasin varsin epämääräisten porukoiden kanssa aikanani.
Huumeet,alkoholi, irtoseksi, rumat tatuoinnit. Voi v kuinka tänä päivänä vituttaa menneet sekoilut. Niin ja tietty koulut ja työt meni plörinäksi tuollaisen sekoilun vuoksi.
Kaikki se mielipaha, mitä toisille aiheutin kiusaamalla yläkoululaisena. Kumpa olisi ollut yhtä fiksu teininä ja ajatellut silloin, miltä niistä toisista tuntui. :/
Se että en uskaltanut ja luottanut omiin ajatuksiin.
Elin toisille.
Panin ristiin ilman kondomia. Ihme, ettei tauteja koskaan tullut.
Yleinen piittaamattomuus omasta hyvinvoinnista. Toki nyt terapiassa olen ymmärtänyt että se johtui väkivaltaisesta lapsuudestani, jossa minulle oli opetettu, ettei minulla ole mitään väliä ja minua saa kohdella ihan miten haluaa.
Risteilyllä yritin hypätä laidan yli, mutta luokkakaverini esti. Kauhistuttaa ajatella, että henki olisi voinut mennä.
Aikuisenakin olen valitettavasti tehnyt yhtä sun toista typerää. Toivottavasti nyt osaan olla varovaisempi.
Koulukiusaaminen, itsekeskeisyys, ryyppäämisen ihannoiminen, tasapainon ja empatian puute ylipäätään... Tosin nyt kolmekymppisenä tuntuu siltä, että monilla jäi teinivaihe pysyvästi päälle.
Vierailija kirjoitti:
Risteilyllä yritin hypätä laidan yli, mutta luokkakaverini esti. Kauhistuttaa ajatella, että henki olisi voinut mennä.
Aikuisenakin olen valitettavasti tehnyt yhtä sun toista typerää. Toivottavasti nyt osaan olla varovaisempi.
Miksi halusit hypätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risteilyllä yritin hypätä laidan yli, mutta luokkakaverini esti. Kauhistuttaa ajatella, että henki olisi voinut mennä.
Aikuisenakin olen valitettavasti tehnyt yhtä sun toista typerää. Toivottavasti nyt osaan olla varovaisempi.
Miksi halusit hypätä?
Olin masentunut ja itsetuhoinen, koska minua oli kiusattu koulussa pari vuotta. Humalatila lisäsi itsetuhoisuutta.
Kyllä se on minullakin tuo baarista jatkoille lähteminen jonnekin täysin tuntemattomien luo. Toinen mitä ajattelen kauhulla on lapsena ja teininä tapahtunut lasketteleminen metsäreireillä eli merkattujen rinteiden ulkopuolella, mikä oli täysin yleistä siihen aikaan. Ja vielä ilman kypärää! Mitvit
Elin sokerilla ja en ymmärtänyt ilmeisestikään mitä sana vitamiini tarkoittaa. Ryyppäsin semmoisia kännejä että kävellessäni kotiin sammuin puskaan kesken kävelyn. Nuorena oli puha rahasta ja kilometrien kävely tuntui fiksulta idealta.
Nykyään elän terveellisesti ja en juo juuri ollenkaan.
Huumeet, suojaamaton seksi, liika juominen, matkat sota-alueilla reppu selässä ... ihme ettei koskaan käynyt mitään tai tullut tauteja tms. Nyt olen umpitylsä keski-ikäinen perheenäiti. Ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Se että en uskaltanut ja luottanut omiin ajatuksiin.
Elin toisille.
Sama. Uhrauduin turhaan itseäni vanhempien ihmisten takia. Sitouduin vuosiksi väärään henkilöön.
Miten huolettomasti on lähdetty baarista jatkoille ties minne.